sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Meri rakkaani

.

Aaltojesi  rajuun syleilyyn sukellan yhä uudelleen.
Sinä  mereni, kehtoni aamun auringossa.
Illan kuutamossa hopeasilta luokse taivaan.

Kierrän rannoillasi, nuuhkin tuoksuasi
riemuitsen suolaisen vetesi pärskeistä.
Tanssin sylissäsi syntymisen muiston.

Mereni, - sinä teet mitä tahdot
olet rajoittamaton, villi ja vapaa.
Pyyhkäiset sisääsi minkä virta ottaa.

Olet armoton ja vailla lakeja
Tuulet kuohuvat sydämmessäsi
ilma kieppuu sanattomana.

 Tyhjyyttä et tunne rakastettuni
  elämä vilisee sisälläsi, kuin veri minussa
 et tarvitse minua, minä tarvitsen sinua



3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä runohetkestä, Aikatherine! <3

    Runosi herätteli alitajuntaa, nosti pintaan sykähdyttäviä mielikuvia ja muistoja!

    VastaaPoista
  2. Tyynnyttävää merimusiikkia ja niin kaunis runo. Sopi minulle tähän päivään juuri näin. Rauhallista ja onnellista viikon vaihtumista sinulle!

    VastaaPoista
  3. kitos Kati ja Marja-Leena, näin kesällä on meri lähelläni ja rakastan olla sen lähellä , odotan vielä vähän että vesi lämpenee ja olen ihan terve niin menen uimaankin

    VastaaPoista