Ajatuksia nyt hetkessä

Sammakot putosi kerma kulhoon  Yhdellä ei ollut  paniikkia, hän oli rento ja hukkui. Muut potkivat  ja kamppaili niin paljon, että kerma muuttui voiksi  ja he käveli pois.


Olen kai ollut kovasti potkiva sammakko, kun olen yhä elossa, ja kävelen...

Vastoinkäymiset ovat elämän tosiasioita. Niitä ei  voi hallita oleellista on se, miten reagoimme siihen.
 
Jaksammeko potkia ja taisella, kunnes maa kantaa ja vastoinkäyminen on ohi.. Se menee aina ohi, meidän tarvitsee vain hyväksyä se tapahtumana, jota emme voineet estää..

Rakastan niitä, jotka voivat hymyillä pulassa, jotka voivat kerätä voimaa hädässä
 ja kasvaa rohkeudessa  vahvaksi.  Kun  sydän on vahva , ja jonka omatunto hyväksyy heidän toimintansa,  jatkavat periaatteet kuolemaan asti.

Rakastan hiljaisuutta, jossa olen pysähtynyt itseni eteen ja näen, miten yritän sietää itseni, sietääkseni kaikki muut. Nähdäkseni kuinka paljon kestän kärsimystä , voidakseni ymmärtää, kuinka paljon suurempi on toisten kärsimys. Hyväksyä yksinäisyyteni  oppia  lähestymään toista yksinäistä.


Elämä on sarja kokemuksia, joista jokainen tekee meistä suurempia, vaikka joskus on vaikea ymmärtää tätä. Sillä maailma on rakennettu kehittämään luonnetta, ja meidän täytyy oppia, että takaiskut ja suru jonka kestämme auttaa meitä marssia eteenpäin.

Perimmäisenä ihmisen mittana ei ole, jos hän seisoo hetkiä mukavuudessa, vaan siellä missä hän seisoo  haasteiden ja ristiriitojen  keskellä, selvittäen niitä.


Helmet ei voi olla kiillotettuja ilman kitkaa, eikä ihminen  täydentynyt ilman kokemuksia.

Kun olin lapsi rakastin kaikkea avoimin sydämin ja opin mikä oli vaara ja menin pois sen luota , joka oli paha.

Kun olin aikuinen  ÄITI  rakastin lapsiani koko sielustani, en tiennyt kuinka paljon, se sattui sydämeeni, kun he luopuivat riippuvaisuudestaan.. ennenkuin huomasin, että  olin myös riippuvainen lasten rakkaudesta.

Kun jäin yksinäisyyteen olin pimeässä ja  valo tuli sielustani kertoen, tämä on muutos, uusi askel kohti nyt hetkeä, sillä muuta ei ole. Ja minä pysähdyin Retriitin hiljaisuudessa ja nukuin  nähden ihmeellisiä unia.. Olin hetken elämäni perillä. Rakensin metsään muisto puutarhan.
Katsoin olemustani, kipertynyttä puun oksaa jonka kädet kohosivat kohti taivasta. Ikuisuutta, joka oli läsnä jokaisessa sekunnissa.
Näin välähdyksen menneestä ja hyväksyin sen, en edes olisi tahtonut muuttaa mitään, kaikki oli eletty sellaisena, kuin sen parhaiten osasin..

Pysähdyn ajatusten levätessä  jälleen, missä on rakkaus, se joka kestää kaiken ja kärsii kaiken, missä  on ihminen, joka sietää  olemukseni  ja sisimpäni , onko muita kuin Jumala ?

Kaikki puhuvat rakkaudesta, se on täällä. Ehkä ovatkin, se on vain ohikiitävä rakkaus..
Se on täällä huutaa toinen ja siellä on ihastuttava taideteos , joka ylentää mielen tai kaunis kirkko joka hiljentää mielen..
Katson ja näen, tämä on maaiman rakkautta, luovuutta ja kauneutta. Kuin helmi joka on hiotunut meren pohjassa..

Täällä on rakkaus sanovat monet uskovaiset.. Kaikilla on Henki Jumala ja monta tapaa palvoa henki Jumalaa.. Silloin minä tajuan,- Rakkaus on henki. Senkaltainen, kuin on   Rakkaus, on Jumala.. Kaikkialla
Se on rakkauden henki sanoissani  tai teoissani, jos niitä tekoja on. Minulla on haaste, löytää sisäinen rakkauden henki..
Sisäinen Hyvyys , jossa mieleni on levollinen , joka voi kohdata  elämän Nyt hetken  ilman tuskaa.. Miksi itkisin eilisiä, miksi tulevia . Tässä vain, juuri tässä olen juuri nyt.  Rauha.. Ihana rauha on palkintoni..

Ei tarvitse tehdä mitään, iankaikkinen rakkaus tekee minkä tekee.. Miksi se ei estä  pahan tekoja?  Sitä kysyn joskus.. Turhaan..
Sillä  se on vain hyväksyttävä, maailmassa on myös pimeyden voimat,  on kuolleita sieluja , mustia aukkoja. On pahuutta jota ei voi käsittää.. Käsittääkö pahuus itse itsensä?   Siihen en tiedä vastausta.. Ainakin se yrittää selittää oikeutusta.

Ilo on niin ihana sana , se on rakkauden täyteinen sana, kaikki mikä luo puhdasta iloa ilman minkään kärsimystä, on rakkauden  lahja..

Ihaninta musiikkia korville, helisevä lasten nauru, onnea ja riemua loistavat silmät..

Rakkaus, missä ikinä minut kohtaatkin, älä kulje ohitseni. Anna minun nähdä kauneutesi..

Aurinkolaulu

Aurinkolaulu

Kohotat katseesi valoon, taivaan sineen ja kultaan,
painat kätesi uupuneet kevään heräävään multaan.

Näin on parasta olla,  kaikki on oikein ja hyvin,
anteeksianto on syvin,   maalla ja auringolla.

Olet vihannut itseäsi kauan ja katkerasti,
Talven pitkinä öinä tuntenut sieluusi asti:
turha on peistä nostaa, toivoa vapautusta,
uudella valheella ostaa hetken lohdutusta
                                                                           

Siispä sanasi jokainen olkoon kirkas ja hyvä.

Tästä päivästä lähtien virta voimakas syvä,


joka on matkalla  mereen ikuiseen sinunkin sielusi on kantava

elämän sydämeen.



Kirjoittanut;
Mika Waltari

Uusi askel

Joskus voimme viettää vuosia elämättä ollenkaan, ja yhtäkkiä koko elämämme on keskittynyt yhteen hetkeen.

tein kollaasin koko kesän kukkasista juhlan muistoksi

Tänään 24.7.-11  Vietimme  vanhimman lapsenlapseni  Konfirmaatiojuhlaa. Tilaisuus oli herkkä ja kaunis, kirkko oli  täynnä   rakastavia omaisia. Toista penkkiriviä tarvittiin jo meidänkin suvulle. Nuori naispastori puhui kauniisti ja kertoi, että leirillä oli ollut  hyvä ja viihtyisä yhteishenki nuorten kesken. Virret laulettiin ja  kun nuoret  olivat saaneet siunaukset ja pyhän ehtoollisen   menimme me muutkin  joukolla ehtoollispöytään. Sain  mukaani myös pikkusiskon , ja hän sai siunauksen. Perheen kaikkein nuorimmat eivät  vielä rohkaistuneet mukaan. Tosin joskus olen vienyt heitä sylissäni pienenä siunattavaksi.

Minun ensimmäisestä lapsenlapsesta tuli nyt nuori mies. Hän ei ole enää vain poika, vaan hän on nyt nuorukainen ja teini, koska opiskelee ja elämä on kokonaan edessä.

Muistan  miten  hän syntyi tähän maailmaan 15 vuotta sitten, emme tienneet jääkö hän eloon vai menehtyykö.  Kaikki oli ,  Jumalan ja lääkärien käsissä. Poika syntyi  vatsa auki.  Suurin osa sisäelimiä  oli irrallaan ja lääkärit  veivät vauvan pika vauhtia Lasten Klinikan sairaalaan.
Sitä seuraavat kaksi kuukautta oli kamppailua elämän rajamailla. Kun  vatsa oli  ommeltu kiinni  ei kulunut kauan, kun ilmeni, että vauvalla  oli vatsahaava. Vatsa jouduttiin leikkaamaan  auki ja lääkärit tekivät jälleen parhaansa.

Todella hauraalta ja heikolta vauva näyttikin.
Mummot ja vaarit rukoili, ja  isä ja äitikin rukoilivat  keskenään. Kun vauva pääsi vihdoin  yli kuukauden kuluttua kotiin, oli hänen hoitonsa vähän erilaista, kuin terveenä syntyneen vauvan.
Poika vauva oli ensimmäiset noin neljä kuukautta, hyvin vaativa hoidettava.
Hänellä oli mitä ilmeisimmin kipuja joille ei voitu tehdä  silloin enempää. Vauva sai kohtauksia ja  olisi itkenyt vaikka itsensä uuvuksiin, mutta kun piti hellästi sylissä ja käveli ja hyräili hiljaa hän rauhoittui.Tämä lapsi on kaikista yhdeksästä lapsen lapsesta ollut lähinnä  omaakin elämääni. Otin  hänet hoivaani aina välillä, että äiti ei  vallan uupunut. Sillä kovin pitkiä unia ei vauva myöskään nukkunut.
Kuukaudet kuluivat ja vähitellen hän parantui, arpi on yhä tallella elämän alusta.
Tänään hän oli yhtä komea nuorukainen kuin  toisetkin.  Hän on luonteeltaan lempeä, ja hyvin  sosiaalinen sekä viisaskin.
Sanoihan hän isälleen 3vuotiaana, kun isä  laittoi mönkijää mökillä ajokuntoon:  - Tuonne laitetaan sitä pentiiniä!   No, isä kysyi:  Mistä hän sen tietää?  Poika vastasi tomerasti: - No, kun minuta tulee tiedemies.
Tänään hän on ottanut uuden askeleen kohti aikuisuuta, kohti tiedemiehen elämää. Minä  vähän aavistelen, että kyllä hänestä tiedemies tulee. Sitä en tiedä minkä alan.Tulevaisuus on hänen ja niiden kaikkien  jotka tänä kesänä  tulivat  tähän nuoruuden vaiheeseen. Ensimmäinen askel  kohti  miehen elämää,  toinen askel on sitten, kun hän valmistuu.  Olkoon Jumala hänen kanssaan ja  varjelkoon häntä kaikelta pahalta.

Leirillä oli nuoret tehneet  rukoushelmet.  Vähän oli muuttuneet  siitä, kun itse tein niitä  retriitissä.
Olennaista tässä rukoushelminauhassa on  se, että siinä on Jumalahelmi, minähelmi , hiljaisuuden helmiä, kastehelmi, Jumalan rakkaushelmi, lähimmäisen rakkaushelmi, rauhallisuuden helmi , kuoleman helmi ja ylösnousemushelmi.


-  Elämä on eri värisiä helmiä täynnä. Kaikki ei ole mitä toivomme, mutta kaikki on sitä, mitä itse  tekee.


Minulla on hyvin usein kaulassa valkoiset helmet, tänään lainasin ne tyttärelle, ja laitoin omaan kaulaani  Kristushelmeni. Se on kauniisti hiottu kaikkia värejä säteilevä aito kristalli  kultaketjussa.


Tämä päivä oli ihana, ja nyt se on vaihtunut jo  maanantaiksi.. Elämä on suuremmoinen lahja .Kiitos siitä ja  juhla tilaisuudesta, jossa sain tavata kaikki tuntemani  rakkaat.

Nainen

En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,
olen hyppy vapauteen ja omaan itseeni...
Olen veren kuiske miehen korvassa,
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja röyhkeä.
Olen uskalias, polviin saakka,

olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja...

~Edith Södergran~

Meren lahja

  Sininen taivas heijastuu valkoisiin enkeli pilviin. Vesi värähtää taivaan aistimuksen, tunteet tummuvat harmaille kiville. Meri huuhtoo kipukiviä , meri armahtaa ja syleilee. Sielut vaeltavat näkymättömin jaloin astuen kiveltä kivelle, on vain varjot. Huokaus tuulessa yksinäinen kaipaus. Huuto taivaan pilviin; Rakkaus! Tule ! Ei muuta.

Kivet kukkivat

Kuvaus retki rannalla

Maisemia Suomenlahden Helsingin  Laajasalon rannalta, polkuja kulkien ja  kaikkea kaunista kuvaten.

Kivet, puut ja rannan näkymät, kukkia ja kesätunnelmaa..

Omalla kameralla maailmaa katsoen. Jota ei voi oikein kameraksi kutsua, kun ei ole mitään järjestelmiä.

Kesäpäivän aurinko on häikäissyt vedet ja taivaat melkein valkoisiksi. Kuvankäsitteluohjelmalla niistä saisi kai parempia.  Mutta harjoittelen sitä kun on enemmän aikaa.

Lahja

Blogi ystävä, Iglesiasoviedo, jota olen suurella mielenkiinnolla  seurannut hyvin monesta syystä. Josella on aivan upeita valokuvia,  kaikki taide, tiede, filosofia, ajattelu ja myös arki maailman tapahtumat ovat hänen sivuillaan.Hänellä on myös omia videoita, joita lukija voi tilata itselleen. Tietenkin hänellä on myös erittäin  upeaa  muutakin musiikkia .  Jose on saanut palkintoja, tunnustuksia ja lahjoja  paljon.

Tämän lahjan hän sai blogiystävältään Marialta. Jose  lahjoittaa tämän

luz de sol    Auringon valo
hienon lahjan kaikille omalla sivullaan vieraileville , haluamatta  eritellä 12 uutta  lahjan saajaa.. Sain häneltä vain kehoituksen käydä katsomassa  ja ottaa lahja jos haluan..

Minä kiitän sinua Jose lahjasta.. Arvostan sitä ja päätin tehdä samoin. Tämän lahjan saa ottaa  kaikki  lukijani ja te jotka annatte kommentteja  tälle sivulle.   Vietetään ihanaa lomaa ja levitetään hyvää oloa  toinen toisillemme.. Jos olet lukija joukossa , joka näkyy sivu paneelissa. Ole hyvä ja ota lahja.. Voit lahjoittaa sen eteenpäin omille lukijoillesi . Sydämellinen kiitos Jose, olen sinun polkujasi seuraten löytänyt  monia ihania taide, kuva  ja varsinkin rakastamiani  runo ja kertomus  blogeja..   Oma käsitykseni on se, että juuri erilaisuus on suuri juttu, kaikki antavat itsestään aina jotakin , kommenttien ja lahjojen  kanssa  syleilemme koko maailmaa.. En ole yhden ystävä, olen kaikkien , olen yksi muiden joukossa..

iglesiasoviedo      

meri

 

Meri

Ihana on meri voimassaan, jyrkin , kuohuvin, loistavin harjoin, täplin vaaleina välähtävin, vaahtokukkasin, kuplamarjoin. Liikkuvat , kääntyvät harjanteet niinkuin mahtava niska hylkeen, mustana rotkona aukeaa kiiltävä laakso aallon kylkeen.

Ihana on meri voimassaan. Kaukana tummilla kukkuloilta syöksyvät virrat kohisten, kantaen vettä soilta, missä kuolevat suuret puut, missä lähteet mahlaa juovat. Niin meren helmaan valtavaan rauhoittuen ne voimansa tuovat.

Ihana on meri voimassaan. Puroset juoksevat pyörtein raisuin, tähtimö mättäiltä ponnahtain, hienosta, raikkaasta vaahdosta paisuin.  Niin meri täyttyy tulvilleen kuohua, loistoa, leimahdusta, Vaan syvä virta on pohjalla sen; uupunut, kuolemanraskas ja musta.


Runo, Aale Tynni.. /  kun katsoin videon ajattelin elämää, kuinka se  heittelee ihmistä. Onneksi niin meren kuin ihmisenkin  ajassa on tyyntä  ja tyventä. Peilin kirkkautta ja auringon kiloa.. Myrskyn aikoja on ja jotkut onnelliset saattavat syntyä suojaiseen lahteen. Mutta kuinka rikasta elämä onkaan, kun on myös myrskyä.  Värähtämättä katson pienen purren kulkua aalloilla. ..ja yhtäkkiä tajuan.. juuri siinä  olen ja huommenna on taas tyyni.  Tunnekuohut ovat joskus henkeä salpaavia, ja tänään  olen löytänyt taas lahjoja..
tähän runoon  sopivasti kuvaava  video on yläpuolella, jostain syystä en saanut  onnistumaan linkkiä.  

Vilvoittavaa

Maan povesta syvältä puhtaasta sydämestä koko päivän kirkas nauru kumpuaa.
Se on suihkulähde, elämä ihmeellinen, jota hersyy ehtymätön ja raikas maa.
Veden  notkeaa , hienoa kaarta  tuuli kääntää, se loistaen taipuu, läikken hengittää.
Ylipursuava elämä, autuas juhla ääntää ja pisara, kun maahan se helähtää..

todistus

Oi, kuinka rikkaana ruusu, avaa terän suuren, kullalta hohtava! Pyhä kukka, maljakko unen kullan ja veren purppuran!
Niin aukes elämä ihmeellinen; kuin multa vaikenin, kuin juuri kasvoin, kuin pensa varroin, kuin kukka synnytin.

Ruusu jokaiselle, joka haluaa sen ottaa! Ole hyvä. Olet ihana kun käyt lukemassa ja ilahdutat  joskun kommentilla.

runo, Aale Tynni..suuresti rakas runoilija minulle. Voit ottaa ruusun   ystävyys ruusuksi omaan blogiisi.. ja myös runon.. tämä runo on painunut sieluuni jo hyvin nuorena tyttönä, Aale  on ollut innoittajani runojen maailmaan.