Aurinkolaulu
Kohotat katseesi valoon, taivaan sineen ja kultaan,
painat kätesi uupuneet kevään heräävään multaan.
Näin on parasta olla, kaikki on oikein ja hyvin,
anteeksianto on syvin, maalla ja auringolla.
Olet vihannut itseäsi kauan ja katkerasti,
Talven pitkinä öinä tuntenut sieluusi asti:
turha on peistä nostaa, toivoa vapautusta,
uudella valheella ostaa hetken lohdutusta
Siispä sanasi jokainen olkoon kirkas ja hyvä.
Tästä päivästä lähtien virta voimakas syvä,
joka on matkalla mereen ikuiseen sinunkin sielusi on kantava
elämän sydämeen.
Kirjoittanut;
Mika Waltari
