torstai 29. syyskuuta 2011

Katrin Lumipisara


http://youtu.be/9R4RgHvPOjoSuomalainen runoilija Katri Vala  puisto on hyvin lähellä Helsingin keskustaa, Hämeenkadun, Vaasankadun, Helsinginkadun risteyskohdassa kääntyen Vilhovuorenkadulle ja puisto sijaitsee korkealla kalliolla. Nyt syyskuun viimeisenä päivänä siellä on jo hyvin vahva syksyn tunnelma.
Näin vain yhden miehen istumassa ajatuksissaan ja toinen pelasi yksin bokkia.

Kävelin puiston ympäri ja otin näitä kuvia , sieltä täältä. Mitä silmä näki.



























                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        
                                                                                                                                                                                                   

LUMIPISARA



Kaikkien rajujen


hyväilyjen muistot


ovat pudonneet päivien taa.


Mutta kerran



suutelit hiljaa otsaani


lähtiessäsi   luotani



lempeässä lumisateessa.


Ja ympärillämme

oli valkoinen hellyys


niin ihana , niin itkettävä.











On liian onnellista


elää


näinä valkeina aamuina,


kosketella


elävin sormin


rakastetun kasvoja,




tuntea


huulillansa



elämän maku.



Riemu on palannut


sydämeeni


kuin muuttolintujen parvi.





Tahtoisin särkyä


kasteen lailla


heläjävään,


siniseen kelloon!











KatriVala.jpg
Katri Vala (1901, Muonio - 1944) was a Finnish poet, critic, school teacher, and central member of the literary group Tulenkantajat (The Fire Bearers) with Olavi Paavolainen, Elina Vaara, Lauri Viljanen, Ilmari Pimiä, Viljo Kajava, and Yrjö Jylhä. As a modernizer of the Finnish poetry, she has been generally compared to Edith Södergran. Vala wrote poems that had radical social views and attacked war and Fascism. Her brother, Erkki Vala, became a writer and journalist - he edited for some time the magazine Tulenkantajat.
Vala died in Eksjö sanatorium, Sweden, on April 28, 1944.

External links

 


 

                                        Katri Vala

 

Runo Lumipisara   kirjoittanut  Katri Vala / Valokuvat Katri Valan puistosta omia

 

http://youtu.be/9R4RgHvPOjo 

18 kommenttia:

  1. Un precioso parque el que nos traes hoy, un lugar bello para pasear y sentir el aire en el rostro, unas bellas imágenes las que has captado de este bello rincón. Que pases un feliz día y un fuerte abrazo para ti

    VastaaPoista
  2. Kaunis koskettava runo ja hienoja kuvia! Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Ventas gracias a Paco, Katri Vala es uno de los poetas que vivieron y escribieron en un momento muy difícil, Finlandia estaba en guerra, y muchos países europeos. Este parque es grande y hermosa, sobre todo en verano, cuando el propietario de una gran cantidad de flores, ahora se encuentra sólo unos pocos se levantó a las condiciones climáticas excepcionales, había sido cálido resplandor. Yo no trato con ninguno de mis cuadros son como los ojos y ve a la lente. El tiempo era lluvioso casi gris, porque el cielo es casi incolora. Gracias por visitar de nuevo, tú eres mi gran abrazo querida!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Mummeli, minäkin pidän tämän runon herkyydestä. Katri kuoli hyvin nuorena. Mitä hän olisi saanut aikaan jos olisi elänyt pidempään jää arvoitus. Oletan hyvin paljon.'
    Valokuvani ovat käsittelemättömiä ja harkitsin jo tuon yhden poistamista, missä kevyt tuuli havisuttaa lehtiä, mutta olkoon, sellaiselta se näytti. Tänään on ihana päivä..kesäinen fiilis.

    VastaaPoista
  5. Kaunis runo,hienoja kuvia,hyvää viikonloppua<3

    VastaaPoista
  6. Katri Vala kirjoitti paljon kauniita runoja Ritva, jos hän olisi saanut elää kauemmin, meillä olisi paljon enemmän hänen tulisieluisiaan runoja. kuvani ovat hänen puistostaan ja kamerani on halpa digi . ovat mitä ovat.. paikka on kaunis muisto Katrille.. Tämän puiston alla siellä kallion sisällä on yksi Suomen suurimmista väestön suojista.Olen ollut siellä joskus koulutuksessa paloturvallisuus ja ensiapu..

    VastaaPoista
  7. Hienoja kauniita kuvia olet tänne laittanut, koskettavan runon myötä.
    Joillakin se maallinen elämä on lyhyt, mutta jättävät kuitenkin itsestään ikuisen muiston.

    VastaaPoista
  8. Sanoit naulankantaan Sylvi ystäväni. Juuri näin. Harvaa meistä tavallisista meikäläisistä kukaan muistaa sadan vuoden kuluttua, ei taideta päästä edes wikipediaan;))

    VastaaPoista
  9. Kaunista kaunista. Tapasin aviomieheni Helsingin keskustan liepeillä ja asuimme siellä alkuvuodet. Hänen poismenonsa jälkeen Helsingissä käyminen tuotti tuskaa. Joskus teen kierroksen paikoissa, joissa olimme niin onnellisia, asuimme, opiskelimme. Kuvasi toivat taas ne ajat mieleen.
    Katri Vala ei ole kovin tuttu, vaikka runoja luenkin.

    VastaaPoista
  10. Rakkautta ilmassa.
    Kaunis runo.

    VastaaPoista
  11. Enpä ole aikaisemmin tiennyt puistoa Katri Valan puistoksi, vaikka sinne katselen aina sukulaisia tavatessamme Vilhovuorenkujalla (hurja kiipeäminen alemmalta kadulta kujan puolelle!). Katri Vala on valovoimaisimpia naisrunoilijoitamme, jonka säkeet eivät jätä ketään kylmäksi. Eniten pidän hänen sireeninkukkia sisältävästä runostaan!

    VastaaPoista
  12. piti vielä lisätä, että juuri tuon kellertävän talon ikkunoista....

    VastaaPoista
  13. Kuuluisa on kaima:) Mukavia kuvia ja hienoja sanoja. Sinä jaksat aina?

    VastaaPoista
  14. Anja juuri samassa talossa asuu minunkin ystäviä ja työpaikkani oli hyvin lähellä.
    On totta että Katri Valan puistoa on vaikea mieltää puistoksi, siellä on hyvin avaraa. kaipaisi lisää istuksia.Ehkä joskus tulee, nyt siellä on hyvin mukava istuskella paitsi ei silloin kun paikalliset "neulajengit kokoontuvat"
    Onhan ne portaat sinne mäelle korkeat, mutta vielä jaksan kivuta.

    VastaaPoista
  15. Kiitos Mustis, Katri kirjoitti todella ihania runoja, tämä puisto on minulle tuttu jo yli 40vuoden ajan. Työpaikka oli lähellä ja joskus istuin sen penkeillä väsäämässä jotain runon poikasia. Vähän silmät auki siellä on aina oltava, käy monenlaista ihmistä.

    VastaaPoista
  16. ¡Muy bonito ese parque!, gracias por compartir las fotografías.
    que tengas una feliz semana.
    un saludo.

    VastaaPoista
  17. Ricardo Minana Bienvenidos a mi los nuevos lectores. Usted tiene tantos poetas realmente impresionante, pero me alegro de que de nosotros, un poco de Finlandia encontró un nivel muy alto de la poesía. Cuando no puede ponerse a escribir a alguien que me gusta mucho. Por favor, venga otra vez! besos!

    VastaaPoista
  18. Kuulasta kauneutta sekä runossa että kuvissa... Kiitos jälleen!

    VastaaPoista