Selasin luin ja ihmettelin blogimaailman ihmeellyyksiä .
Olen joitakin joskus kysynytkin, että mitä tämä tarkoittaa, kun en ole ymmärtänyt.
On erilaisia haasteita. On runotorstai, johon osallistutaan runolla jonka aiheen ilmoittaa ylläpitäjä.
On pakinaperjantaita ja lauantaita.. taitaa olla joka päivälle joku jänskä tehtävä. Äsken löysin haastetehtävän piti kertoa joku laulu, jossa tulee vihreä väri esille, ja laittaa oma valokuva. No minäpä otin kokeeksi ideasta kiinni.. ihan puhtaan vihreää kuvaa en löytänyt , mutta vihreä värihän muodostuu keltaisen ja sinisen yhdistelmistä, joten kyllä kaikki on lopulta vihreää;)) tähän piti laitaa merkki, joka viittaa huumoriin..
paljon muistoja ihania tanssi iltoja, kuutamo öitä, vihreät ekologiset arvot eivät vielä 40-50vuotta sitten olleet kovin in, mutta toisaalta elämä oli ekologisempaa, kuin mitä nykyajan ihmiset enää edes tajuavat.
Minun lapsuuskodissa, haettiin sen jälkeen, kun oma lehmä oli lopetettu, maito kannulla maalaistalosta iltalypsyn jälkeen. Myös voita ostin emännältä sekä kermaakin jokus juhlien aikaan.. Pihamaalla kasvoi kaikki talven perunat, juurekset ja kaalitkin.. kaikki säilöttiin kellariin ja siellä oli hillot ja mehut rivissä kuin tinasotilaat. Talo lämpeni talvella puilla, keittiön hella ja uuni piti sen osan lämpimänä kovankin pakkas talven yli. Kamarissa oli nurkassa vanhanajan kakluuni uuni. Kun siinä pari pesällistä puuta poltettiin meni roskatkin siinä sivussa.. Possu söi ruuan jämät.. Ei ollut oikeestaan mitään jätteitä.
Siinä sitä oli vihreetä elämän arvoa, jota ei enää nykyemännät voi edes kuvitella aloittavansa. Mutta hyvä, että jotain tehdään edes puhutaan, todellinen vihreys on mennyttä aikaa, ei sitä saavuta edes vihreiden puolue. Sormet ja polvetkin ristissä vain odotan, että edes luontoa kunnioitettaisiin ja todellinen kierrätys alkaisi uudelleen, viitteitä on näkyvissä. Yritetään edes ja nykyinen lama ehkä saa jälleen luovuuden esille myös vihreiden ajatusten puolesta. Eläköön vihreys , Vihreä on elämän väri. Eläköön elämä. Se tästä haasteesta! Jatkakoon kukin tavallaan, toivon ihan oikeesti.
Moi Aikatherine!
VastaaPoistaSiinäpä vasta puhe vihreistä arvoista ja vihreästä elämästä.:D
Todella vihreää se elämä oli meidän lapsuudessamme ja nuoruudessamme. Vasta 1970-luvulla pääsi tämä nykyaika vauhtiin, tulivat koneet ja kaikenkarvaiset kemikaalit ja myrkyt, joita ennen ei tunnettu. Ja tässä sitä nyt mennään, cityvihreät uskovat olevansa vihreämpiä kuin koko elämä, ja opettavat meitä "tolloja" säästämään luontoa.
Voi tokkiisa kuitennii, aikoihin on eletty! O_O
Oikein mukavaa viikonloppua sinulle, Aikatherine, ja kiitos tästä postauksesta<3
Näin se elämä elettiin minunkin lapsuudessani.Eikä tekemisestä ollut puutetta. Oikeaa ekologista elämää. Itse tuotettua ruokaa syötiin ja naapureillekin riitti. Pellot kasvoivat hyvin ilman väkilannoitteita.
VastaaPoistaLuulen että cityvihreillä olisi pärjäämistä jos yhtä-äkkiä joutuisivat leipänsä hankkimaan entiseen malliin.
Kiitos tästä ja ikivihreä sävelmä on edelleen hieno.
Hyvää viikonloppua!
Kiitos Aili että todistit sanani ja vielä täydensit oivallisesti..Ikävä kyllä minäkin elän nyt täälllä Hesassa ja ei ole enää maata kuin kukkapurkissa.. Se vaan tuli mieleen, että mitä on todelliset vihreet arvot.. ei ole minusta enää viljelijäksi, mutta kaupassa voin ostaa tuoretta ruokaa ja tehdä itse. sekin on osa nykyajan vihreetä ekolisuutta, kun välttää liikaa pakattuja ja säilöttyjä ruokia.
VastaaPoistakiitos Minttuli, se onkin miettimisen paikka miten itse oppii parhaiten elämään aidosti nykyaikana. Kyllä minä aina voimissani ollen leivon leipää ja muutenkin tykkään itse tehdystä ruuasta..ja lapsetkin leipovat ja kokkaavat.. silti jätettä tulee ihan kauheesti.
VastaaPoistaei ole uunia missä polttaisi vanhat lehdet lämmikkeeksi, ei possua ei kanoja joille viedä ruuan jämät. Lajittelu meidän taloyhtiössä toimii, en vain tiedä miten hyvin se lopulta hyödynnetään..ostappa vaikka lapselle joku pikkuinen lelu, se on pakattu sen sadan muovin ja pahvin sisään.. kun ei tarvitsis kuin hintalapun. ja taas tulee roskaa.
Una buena lección de la naturaleza, un verde precioso y que perdure en el tiempo, un abrazo amiga mía
VastaaPoistaKiitokset tästä tärkeästä muistutuksesta. Omien isovanhempien elämä on ollut näihin päiviin verrattuna ultimaattisen vihreää.. mutta pienikin askel oikeaan suuntaan nykykehityksessä.. on askel oikeaan suuntaan...
VastaaPoistaKiva juttu kun sinä Katikin otit kantaa, olet nuori ja näytät tietävän ja varmasti aika monet nuoret lopulta vähän tietävät millaista oli muinoin puhdas ekologinen elämä. on vain ongelma palata siihen takaisin, kun tulee kokoajan uusia kojeita , tuntuu ihan että ihmisetkin muuttuvat koneiksi.. roboteiksi, joilla ei ole aikaa tunteisiin , luonnonmukaisuuteen ja toisaalta juuri niistä kokemuksista löytyy sitten onnellisuus esimerkiksi lomilla maaseudulla, juuri silloin kun tajutaan elämän puhdas luonnonmukaisuus. Eihän se ole mikään ihme jos ahdistus ja masennus sekä ns. uusavuttomuus iskee nuorempiin ikä luokkiin. tai vanhempiinkin. Meiltä on riistetty rauha ja aika keskittyä työhön. Tuottavuus ja tehokkuus ei saisi mennä ihmisen henkisten voimavarojen yli. Kun kerran putoaa tästä vauhdikkaasta kyydistä, on vaikeaa päästä takaisin.. Tunnen liian monia uupuneita ja yli tressaantuneita ihmisiä, joku hemmetin pakko suoriutua aina nopeammin aina paremmin.. sairautta sillä vain luodaan ja tämäkin on osa vihreää maailmaa. Todellinen maailma onkin punainen, agressiivinen, kärsimätön suvaitsematon verinen ja toraisa sekä sotaisa.
VastaaPoistaGracias querido amigo Paco Sales Así que llegaste al texto claro .. Yo se emocionan en .. esta es una de las cosas importantes en el mundo, pero por supuesto, el principal sigue siendo la paz. Sólo cuando podamos vivir en paz que puede concentrarse en el rescate de estos temas ecológicos. Hay tantos problemas, la justicia y los derechos humanos fundamentales en todas partes. Protección de los animales y la conservación de la naturaleza .. todo lo que es perfectamente posible sólo cuando las naciones armas necesarias. un gran abrazo.
VastaaPoistaHei Aikatherine, niinhän se oli silloin silloin silloin.
VastaaPoistaMeillä on nykyäänkin kaikki pihamaasta, kellariin, mutta elukoita ei ole.
Silloin kun meidän lapset olivat pieniä niin , vaikka meillä ei ole mitään maataloa, niin otimme keväällä porsaan, ja kananpokasia, ym. pieniä eläimiä, sillä halusin että lapsemme näkevät miten ennen elettiin.
Yhtenä kevään saimme kaksi kania ja syksyllä meillä oli niitä 30. ruuaksi ne joutuivat.
Kaikkea hyvää sinulle!
kiitos Sylvi, kommentista, olen nähnyt ottamistasi valokuvista blogissasi kuinka paljon teet työtä yhä edelleen kunnioittaen vanhoja arvoja, tuo oli hieno pointti, että on otettu possu ja kanoja että nämä lapsenlapsetkin näkevät mistä elanto tulee.. voi tulla myös puhtaampi kunnioitus ellämän luonnonmukaisuuteen.
VastaaPoistaminulle tuli kaneista kyllä muisto lapsuudesta, että itkin kauheesti kun mun rakkaat kanit oli salaa tapettu ja tarjottiin syötäväksi, en suostunut syömään muuta kuin perunat.
Hyvin muistan nuo ajat, totta joka sanasi :) Hurjaa muutosta olemme todistamassa, milloinkaan se ei ole ollut näin nopeaa. Ja arvatenkin kiihtyy. Toivottavasti myös kohti parempaa?
VastaaPoistaHyvää syksyä sinulle!
niinpä MArjatta.. toivotaan parempaa.. suuntaus ei näytä hyvältä, mutta ehkä täydellisen kriisin jälkeen aurinko loistaa niin hyville kuin heikoille.. oletkohan uusi lukija, en ole aiemmin muistanut nähneeni, tervetuloa lukijaksi.. toivon että voin herätellä ajatuksia monissa asioissa..
VastaaPoistaHei aikatherine, minulla on sinulle lahja blogissani :)
VastaaPoistaSaludos desde España.
VastaaPoista