Pimeää vai valoa.

Mitä pimeys voi olla minulle ?

  Lepoa, ihanaa lepoa rasittamattomuuden maailmassa. Yön pimeys peittää varjotkin. Pimeys syleilee ihmistä se on hellä ja armollinen. Pimeys antaa  tilaa niin paljon kuin tarvitsen. Voin sukeltaa pimeyteen ja kieppua sen ajattomuudessa . Jos mielessä sukellan maailman pimeyteen kyllin syvälle löydän ennenpitkää valon ja lopulta valomeren. Jos sukellan mielen pimeyteen ja annan itseni pudota yhä alemmas , yhä kauemmmas valosta löydät itsesi lopulta, valon sylistä.

  Minkä valon, mistä pimeyteen tulee valo ?

  Rakkauden, rohkeuden, toivon ja uskon valo. Ne eivät tule mistään , ne ovat jo siellä. Minun tulee vain löytää ne.

  Entä mitä ovat varjot ja miten voin valjastaa ne voimavaroikseni ?

  Sisäisiä varjoja.  Ne ovat yhtäläisiä pimeän pelkojen kanssa, voin kääntää ne voimakseni muuttamalla pelkoni rohkeudeksi, vihani rakkaudeksi, ahneuteni luopumiseksi jne.

   Miten?

   Ulkoinen maailma on valossa hyvin sininen, mutta onko merellä tai taivaan laella tunteita?
Viestiikö se vihamielisyydestä tai välinpitämyydestä ? Ei suinkaan, se viestii enemmän  korkeasta älystä ja ihmistä suuremmasta tietoisuudesta, puhtauden ylevästä Jumaluudesta ja mitä kauemmas voin katsoa avaruuteen, sitä kauemmas väritkin katoavat sulautuen lopulta ihmisen turvaväriin mustaan. Pimeyttä pimeimpään mustuuteen.

Pimeyttä ei  tarvitse pelätä. Pimeys ei tee pahaa.

Sensijaan väkivaltaisia ihmisiä on viisasta pelätä ja toimia tilanteen mukaan.

Voi  villieläimiäkin vähän varoa, eivät ne Suomessa juuri ihmiseen koske, ellei ihminen vaikuta siten, että se metsän iso eläin suojelee pentujaan.

Myös joukossa tyhmyys tiivistyy, oma järkeni sanoo yhä,  -älä mene yksin
iltamyöhään riehuvan  katujengin lähelle.

Kuljen silmät avoinna ja aistit valppaina. Pelossa on jotain hyvääkin, se opettaa minua suojelemaan itseäni. Kiertämään kohteita ja juoksemaan kiljuen karkuun jos tarvitsee.

Muuttamalla pelon tunteet varovaisuudeksi, valppaudeksi ja harkintakyvyn
hallitsemiksi olen suhteellisen turvassa normaalissa elämässä.

Epänormaaleisssa tilanteissa, kuten suuronnettomuudet, sotatilanteet tai sen uhka ovat taas niitä , joissa kaikki valppauas ja viisaus on otettava käyttöön niin itsen, kuin läheisten suojelemiseksi.

Unohdan pimeyden ja pelon. Olen vain avoin ja rohkea. Rohkea omien rajojen sisällä ne jotka tunnen.





Luottamus hyvyyteen ja valoon antaa sieluni levätä  kaikessa rauhassa mustan yön turvavalossa.