Näin vain yhden miehen istumassa ajatuksissaan ja toinen pelasi yksin bokkia.
Kävelin puiston ympäri ja otin näitä kuvia , sieltä täältä. Mitä silmä näki.
LUMIPISARA
Kaikkien rajujen
hyväilyjen muistot
ovat pudonneet päivien taa.
Mutta kerran
suutelit hiljaa otsaani
lähtiessäsi luotani
lempeässä lumisateessa.
Ja ympärillämme
oli valkoinen hellyys
niin ihana , niin itkettävä.
On liian onnellista
elää
näinä valkeina aamuina,
kosketella
elävin sormin
rakastetun kasvoja,
tuntea
huulillansa
elämän maku.
Riemu on palannut
sydämeeni
kuin muuttolintujen parvi.
Tahtoisin särkyä
kasteen lailla
heläjävään,
siniseen kelloon!
 | This article contains weasel words: vague phrasing that often accompanies biased or unverifiable information. Such statements should be clarified or removed. (June 2009) |
Vala died in Eksjö sanatorium, Sweden, on April 28, 1944.
Un precioso parque el que nos traes hoy, un lugar bello para pasear y sentir el aire en el rostro, unas bellas imágenes las que has captado de este bello rincón. Que pases un feliz día y un fuerte abrazo para ti
VastaaPoistaKaunis koskettava runo ja hienoja kuvia! Kiitos!
VastaaPoistaVentas gracias a Paco, Katri Vala es uno de los poetas que vivieron y escribieron en un momento muy difícil, Finlandia estaba en guerra, y muchos países europeos. Este parque es grande y hermosa, sobre todo en verano, cuando el propietario de una gran cantidad de flores, ahora se encuentra sólo unos pocos se levantó a las condiciones climáticas excepcionales, había sido cálido resplandor. Yo no trato con ninguno de mis cuadros son como los ojos y ve a la lente. El tiempo era lluvioso casi gris, porque el cielo es casi incolora. Gracias por visitar de nuevo, tú eres mi gran abrazo querida!
VastaaPoistaKiitos Mummeli, minäkin pidän tämän runon herkyydestä. Katri kuoli hyvin nuorena. Mitä hän olisi saanut aikaan jos olisi elänyt pidempään jää arvoitus. Oletan hyvin paljon.'
VastaaPoistaValokuvani ovat käsittelemättömiä ja harkitsin jo tuon yhden poistamista, missä kevyt tuuli havisuttaa lehtiä, mutta olkoon, sellaiselta se näytti. Tänään on ihana päivä..kesäinen fiilis.
Kaunis runo,hienoja kuvia,hyvää viikonloppua<3
VastaaPoistaKatri Vala kirjoitti paljon kauniita runoja Ritva, jos hän olisi saanut elää kauemmin, meillä olisi paljon enemmän hänen tulisieluisiaan runoja. kuvani ovat hänen puistostaan ja kamerani on halpa digi . ovat mitä ovat.. paikka on kaunis muisto Katrille.. Tämän puiston alla siellä kallion sisällä on yksi Suomen suurimmista väestön suojista.Olen ollut siellä joskus koulutuksessa paloturvallisuus ja ensiapu..
VastaaPoistaHienoja kauniita kuvia olet tänne laittanut, koskettavan runon myötä.
VastaaPoistaJoillakin se maallinen elämä on lyhyt, mutta jättävät kuitenkin itsestään ikuisen muiston.
Sanoit naulankantaan Sylvi ystäväni. Juuri näin. Harvaa meistä tavallisista meikäläisistä kukaan muistaa sadan vuoden kuluttua, ei taideta päästä edes wikipediaan;))
VastaaPoistaKaunista kaunista. Tapasin aviomieheni Helsingin keskustan liepeillä ja asuimme siellä alkuvuodet. Hänen poismenonsa jälkeen Helsingissä käyminen tuotti tuskaa. Joskus teen kierroksen paikoissa, joissa olimme niin onnellisia, asuimme, opiskelimme. Kuvasi toivat taas ne ajat mieleen.
VastaaPoistaKatri Vala ei ole kovin tuttu, vaikka runoja luenkin.
Rakkautta ilmassa.
VastaaPoistaKaunis runo.
Enpä ole aikaisemmin tiennyt puistoa Katri Valan puistoksi, vaikka sinne katselen aina sukulaisia tavatessamme Vilhovuorenkujalla (hurja kiipeäminen alemmalta kadulta kujan puolelle!). Katri Vala on valovoimaisimpia naisrunoilijoitamme, jonka säkeet eivät jätä ketään kylmäksi. Eniten pidän hänen sireeninkukkia sisältävästä runostaan!
VastaaPoistapiti vielä lisätä, että juuri tuon kellertävän talon ikkunoista....
VastaaPoistaKuuluisa on kaima:) Mukavia kuvia ja hienoja sanoja. Sinä jaksat aina?
VastaaPoistaAnja juuri samassa talossa asuu minunkin ystäviä ja työpaikkani oli hyvin lähellä.
VastaaPoistaOn totta että Katri Valan puistoa on vaikea mieltää puistoksi, siellä on hyvin avaraa. kaipaisi lisää istuksia.Ehkä joskus tulee, nyt siellä on hyvin mukava istuskella paitsi ei silloin kun paikalliset "neulajengit kokoontuvat"
Onhan ne portaat sinne mäelle korkeat, mutta vielä jaksan kivuta.
Kiitos Mustis, Katri kirjoitti todella ihania runoja, tämä puisto on minulle tuttu jo yli 40vuoden ajan. Työpaikka oli lähellä ja joskus istuin sen penkeillä väsäämässä jotain runon poikasia. Vähän silmät auki siellä on aina oltava, käy monenlaista ihmistä.
VastaaPoista¡Muy bonito ese parque!, gracias por compartir las fotografías.
VastaaPoistaque tengas una feliz semana.
un saludo.
Ricardo Minana Bienvenidos a mi los nuevos lectores. Usted tiene tantos poetas realmente impresionante, pero me alegro de que de nosotros, un poco de Finlandia encontró un nivel muy alto de la poesía. Cuando no puede ponerse a escribir a alguien que me gusta mucho. Por favor, venga otra vez! besos!
VastaaPoistaKuulasta kauneutta sekä runossa että kuvissa... Kiitos jälleen!
VastaaPoista