lauantai 18. toukokuuta 2013

Vapaus



Meren suola huulillani , tuoksu ihollani annan  sinulle lahjasi.

Huuhdo  sieluni ikuisuuksiin vie minut syvyyden ääriin.

Tahdon kadottaa painoni ja olla höyhenen kevyt,  noustakseni ylös.


Niinkuin tuli  sielustani nousee, mustasta  umpikujasta  ylöspäin.

Ei ole muuta tietä, vain täydellinen vapaus  maan kahleista irti.

Leijun kevyesti,  kuin poutapilvi ja elämä on läsnä pilvessäni.

Maa huutaa janoisena ;  - Kastele minut!

Sydän armahtaa ja kyyneleeni satavat maahan ja maa vihannoi.

Katson ilahtuneena, vesi on pelastanut elämän .

Olen oppinut juuri nyt hiljentymään rakkauden edessä.

Otan Ritariperhosen muodon ja nousen  sieluni vuorille.


Perillä! Maailman katolla, vaiennut laulu nousee korviini.


Tartun kiinni C duuriin ja olen musiikin sisällä.

Päästääkseni irti, sillä mistään ei tarvitse pitää kiinni.

Annan vain elämän rakkauden pitää minua sylissään
http://youtu.be/ww8wqEgFIA8

3 kommenttia:

  1. Hei!
    Ihana runo, siis aivan upea, omasta päästäkö tuli?
    Tykkään, ja ritariperhosestakin maininta, voi kumpa vois lainata omalla sivulle??
    Pitäs alkaa päivittää Seijastiinan mietteitä, kova tarkotus ihan olisi, ehkä ens viikolla tai nyt loppuviikosta :)
    Ihanaa elokuuta ja kiitos vierailusta ♥

    VastaaPoista
  2. Voit lainata sivullsesi Seijastiina.

    joskus runoja syntyy kuin itsestään joskus on kaikki mielen kuilut tukossa. runo onm oma kun niin olen ilmoittanut. laitan kyllä kirjoittajan jos on joku muu, eli oikea runoilija

    VastaaPoista
  3. Ihana ja niin todella koskettavan kaunis runo!

    VastaaPoista