Meren suola huulillani , tuoksu ihollani annan sinulle lahjasi.
Huuhdo sieluni ikuisuuksiin vie minut syvyyden ääriin.
Tahdon kadottaa painoni ja olla höyhenen kevyt, noustakseni ylös.
Niinkuin tuli sielustani nousee, mustasta umpikujasta ylöspäin.
Ei ole muuta tietä, vain täydellinen vapaus maan kahleista irti.
Leijun kevyesti, kuin poutapilvi ja elämä on läsnä pilvessäni.
Maa huutaa janoisena ; - Kastele minut!
Sydän armahtaa ja kyyneleeni satavat maahan ja maa vihannoi.
Katson ilahtuneena, vesi on pelastanut elämän .
Olen oppinut juuri nyt hiljentymään rakkauden edessä.
Otan Ritariperhosen muodon ja nousen sieluni vuorille.
Perillä! Maailman katolla, vaiennut laulu nousee korviini.
Tartun kiinni C duuriin ja olen musiikin sisällä.
Päästääkseni irti, sillä mistään ei tarvitse pitää kiinni.
Annan vain elämän rakkauden pitää minua sylissään
http://youtu.be/ww8wqEgFIA8
Hei!
VastaaPoistaIhana runo, siis aivan upea, omasta päästäkö tuli?
Tykkään, ja ritariperhosestakin maininta, voi kumpa vois lainata omalla sivulle??
Pitäs alkaa päivittää Seijastiinan mietteitä, kova tarkotus ihan olisi, ehkä ens viikolla tai nyt loppuviikosta :)
Ihanaa elokuuta ja kiitos vierailusta ♥
Voit lainata sivullsesi Seijastiina.
VastaaPoistajoskus runoja syntyy kuin itsestään joskus on kaikki mielen kuilut tukossa. runo onm oma kun niin olen ilmoittanut. laitan kyllä kirjoittajan jos on joku muu, eli oikea runoilija
Ihana ja niin todella koskettavan kaunis runo!
VastaaPoista