Perhosen kevyt

Perhosen piirtelin puuvärikynillä


Yöllä näin ihmeellisen unen/

Olen suuressa salissa ja kuulen ihanaa laulua, katson ylös ja näen pieniä ihmishahmoja, jotka leijuvat ilmassa.
Kädet ojentuvat ja tempaisevat minut ylös. Tunnen itseni painottomaksi, perhosen kevyeksi.
Näen miten vesi sataa maasta kohti taivasta,  takaisin taivaan pilviin  ja pilvet paisuivat suuriksi  ja tuuli tempaisee ne mukaansa, ne katoavat ja taivas on aivan valkoinen.
Yhtäkkiä taivaalle ilmestyy  suuri taulu.
Taulun edessä on ohut verho.  Verho avautuu ja esiin nousee  aavistus kasvoista, mustan silmän erottuessa selkeämmin . Silmäni  kipunoivat kyyneliä, musta silmä on katsonut lävitseni , koko elämäni. Mikään ei ole salassa.
Pieni hetki ja taulun eteen liukuu verho ja  taulu katoaa , taivas on syvän sininen  ja täysin äänetön.
Olen kivettynyt paikalleni . Yritän nousta uudelleen lentoon, onnistun nousemaan ja tunnen suurta riemua, mutta jokin voima tarttuu jalkoihini ja putoan maahan.
Maassa kasvaa punaisia marjoja, kerään niitä hameeni helmaan ja juoksen kotiin , kun olen portailla ja katson taakseni, näen että kaikki marjat ovat pudonneet tielle, kuin kapea nauhapolku, siinä missä juoksin.