tiistai 26. huhtikuuta 2011

Yllätyksiä ja tunnustuksia





                                                     






Kiitos Eila Tunnustuksesta.

( 8 asiaa itsestäni..)

Tämä on nyt 3 tehtävä, eli  kerron nyt vähän historiikkia.
Koska muut perusjutut olen jo kertonut..
Tosin sitä on myös blogissani, aina lapsuusvuosilta näihin päiviin.

1.  Synnyin Vaasassa sodan aikana. Isäni oli se kuuluisa Tuntematon sotilas.  Ainakin kastetodistuksessa lukee..Isä tuntematon..   ja kun oli sota,  hän oli sotilas. Tämä on sitä naisen logiikkaa..
Äiti ei  voinut minua pitää, joten päädyin lastenkotiin. Olen kuullut kerrottavan, että tappelin vimmatusti leivänpalasta.. Siihen aikaan annettiin pikkulapselle kuivunut ruisleivänpala, jota sai pehmittää suusssan niin kauan, kuin onnistui sen pitämään. Olin kuulemma kova taistelemaan , mottasin heti köniin, jos joku uskalsi kähveltää leipäni.

2. Jossain parinvuoden hujakoilla minut talutettiin sitten uusien vanhempien eteen.. Ottaako vai eikö ota...No he otti.. Asuttiin Vaasassa aina sodan  päättymiseen asti..Minulla on aivan tarkka mielikuva siitä kodista missä asuin ne alkutaipaleen vuodet. Eteinen,iso keittiö, kammari..ja pihalla oli suuri koivu ja  minulla oli hiekkakasa, jossa leikin..
  Minä osasin silloin taikoa, ja näin myös enkeleitä tai keijuja.. Aikuiset ei tajunneet minun kykyjä. Kerran, kun taputtelin hiekasta pitkän junan  ja tein sille rataa, että pääsee eteenpäin.. niin ajattelin kovasti mene. Ja juna lähti liikkeelle, se sortui kyllä sitten , kun se ajoi ylinopeutta, kai.

3. Joskus oli hälytyksiä ja piti mennä sisälle, kun pillit soi. Kerran oltiin pommisuojassa. Se oli kamalan pelottava paikka, koska siellä oli pimeää, oli vain öljylyhtyjä, jotka heiluivat katossa. Yritin päästä karkuun ja  aloin huutaa, no aikuiset piti kiinni ja laittoi käden suun eteen.. Sitten minä kai nukahdin.

4. Kun tuli rauha. Meidän perhe meni kaupungintalolle juhliin. Minä vahtasin ylhäältä parvekkeelta kaiteen raosta, kun aikuiset tanssi  ja  oli  sellainen iso orkesteri soittamassa.
 Sen jälkeen, perheeni muutti Kymenlaaksoon. Korialle.. Siellä asui pappa ja mummo.  Minä tykkäsin mummosta, koska hän oli ainut, kun otti joskus syliin ja halasi. Papasta tykkäsin myös hyvin paljon, koska pappa otti minut mukaan muuraustöihin ja sain levittää laastia. Pappa oli muurari. Hän rakensi Helsingissä kaikki arkipäivät  taloihin niitä muuraus töitä. Siihen aikaan ei ollut näitä puolivalmiita rumia elementtitaloja..

5. Pienenä olin pullukka, mutta sitten minusta tuli hyvin laiha. Kasvoin pituutta kai liian nopeasti.Kodin lähellä  oli ponneja, ne oli tulleet sodan aikana pommeista, ja niissä oli vettä. Naapurin lasten kanssa me leikittiin sen ponnin ympärillä, mutta uimaan ei saatu mennä, kaarnaveneet uiskenteli kaiket kesät.. Kymijoelle oli pieni matka, mutta minäpä löysin lasten kerhon ihan itse ja menin mukaan.. Kerran myöhästyin paikalta ja jäin joen rannalle leikkimään yksin. Putosin jokeen ja olisin hukkunut ja iso hauki olisi syönyt minut, mutta Jumala kuuli kun ajattelin, että hei en halua kuolla, vaan mennä naimisiin ja saada lapsia ja... . sitten tuli enkeli, nosti vedestä ja ja vei lääkäriin ja sieltä vielä kotiin. Olisin kiittänyt enkeliä, mutta en löytänyt häntä koskaan, vaikka kuljin ovelta ovelle ja kysyin onko täällä se enkeli , ihmiset vaan nauroi. Sanoivat että olen hassu.. Se oli vain joku nainen, joka asui muualla.. Mutta miten se nainen tuli sinne rannalle muka mattoja pesemään kun joki oli vielä osin jäässä.  Ei siellä ollut ketään. Enkeli hän oli.. Aikuiset ei vain ymmärrä..

6.. Koulussa pärjäsin aluksi liiankin hyvin. Äiti oli opettanut lukemaan ja vähän kirjoitusta sekä laskeakin osasin. Ainakin 4=3+1 Eka todistus oli siis kymppejä täynnä ja se ei ollut lopulta hyvä juttu, luulin nääs, että loppukin aika on yhtä helppoa:) Katinkontit.. Numerot laski heti toisella luokalla, olin liian levoton, mutta ryhdistäydyin kyllä ja paransin tuloksiani, mutta se olikin sitten oikeeta opiskelua. Lempiaineeni oli uskonto, maantieto, ja luonnontieto. Historiastakin tykkäsin, mutta ne vuosiluvut oli vaikea oppia muistamaan . Mitä, kuka, milloin, missä? Yksi opettaja oli minun suosikki, tein hänelle kortteja ja kirjoitin runoja..
Myöhemmin tämä opettaja sanoi, että minun pitää muistaa kirjoittaa aina kun on aikaa..Laulusta sain yleensä 7  siitä hyvästä, että esitin aina omatekoisen laulun.. niinkuin lintui istui oksalla ja lauleli minulle lauluja.. sävelkorva oli parempi kuuntelussa..

7.  Koulut loppui aikanaan ja piti lähteä maailmalle töitä etsimään. Eipä ollut reppua eikä tavaraa kun lähdin. Sen verran rahaa, että pääsin Lahteen..
Sieltä löytyi töitä ja aika pian myös uusia kavereita.
Kävin tansseissa ja elokuvissa, mutta työ oli tärkein.. sitten enkeli tuli taas käymään, toi lehden ja katsoin siitä veikkaustulokset. Päävoitto!
Siihen loppui köyhyys ja kurjuus..Papan luokse Helsinkiin piti oikein matkustaa voittorahoja lunastamaan.. ja me käytiin heti Stokmannilla ostoksilla, ostin kaikki uudet varpaista päälakeen.
Sitten kävin autokoulun ja ajattelin ostaa pienen auton , se jäi kun kaverilla oli ja menin opiskelemaan ja se maksoi paljon. Mutta mitäs rikas siitä, pääasia että jotakin ammattia löytyi.
Minusta tuli diblomikosmetologi.. nyt sitten oma firma??

8. Vaan enkeli muistutti mitä olin elämältä toivonut, oikeesti.  Ja niin mennä paukautin kihloihin.. Johan me oltiin kuljettu yhdessä liki 7 vuotta. Välillä oltiin kyllä niin kaukana, että ei nähty kuukauteen. Mies opiskeli myös vielä silloin.. 1964  hääkellot soitti ja minusta tuli rouva.  Ja tietysti enkeli muistutti  toivomuksistani, joten lapsia tehtiin hiki päässä..


On se vaan hyvä miettiä mitä elämältä haluaa, sen nimittäin saa. Ainakin jos uskoo enkeleihin ja peikkoihin, keijuihin, ja mummoon.. Kun mummo, pappa, äiti ja viimeisenä isä kuoli. Tajusin että minulla ei ole juuria. Ei ketään muita omaisia, kuin omat lapset. No isän sisko , täti oli, mutta sekään ei tuntunut enää todelta.. Nyt kun olen saanut kaksi tunnustusta ja tämä lapsuuden silmin kerrottu naivi tarina päättyy tähän voin ilmoittaa, että tarina jatkuu sivulla Ajatellaan Aikatherine.  Kunhan ehdin miettiä miten sen kerron..


ja uudet tunnustusten saajat; ovat  heitä, joita tykkään eniten lukea, jokainen on persoonallinen ja juuri se on parasta koko blogimaailmassa,l että löytyy persoonia, jotka hiotuivat ja löytävät lukija piirinsä..Onnea uusille  Blokkaajille!

 Saatte itse valita mitä ja minkä verran  haluatte itsestä kertoa,  jätän myös oikeuden olla kirjoittamatta mitään  jos tuntuu että ei ole siihen halua.

tunnustusten eteenpäin jakaminenkin on jokaisen oma asia.

Tämän tunnustuksen antaja  pyysi kertomaan  8 asiaa  itsestäni, ja jakamaan sen 8 blogin kirjoittajalle.. tunnustuksen kuvan  voitte kopioda ja laittaa omalle sivulle .

Onnea uusille  ihanille blokkaajille: 
                             
 Pilviharso /takana kirkas taivas                                                      
jmir iglesiasoviedo                            
 Marja Leena /Runosiivet                          
                            
http:ht //marjaisa
paco sales                                                      
KyYNELNeLkaNavA* ~ Syvämietteitä:
Neuriwoman
palavrasdeundo



13 kommenttia:

  1. Heippa vaan,tulin vastavierailulle heti tänne ja kiva blogi,tulen uudemman kerran tänne visiteeraamaan!
    Mukavaa kevättä sinulle:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos haasteesta! Ensin ajattelin, että mitä listaa sitä nyt osaisi kirjoittaa, kun paljon on jo tullut sanottua. Mutta oma kertomuksesi - joka oli niin elämänmakuinen ja mielenkiintoinen - herätti mieleen omat ajatukseni. Eli perästä kuuluu...

    VastaaPoista
  3. Kiitos aikatherine, otan mielelläni haasteen vastaan ja kirjoitan kun tulee sopiva hetki ja jotain mieleen.

    Oli tosi mielenkiintoista lukea sun lapsuudesta, aika ihaniakin juttuja sinne mahtuu rankempien sekaan. Olet kyllä nähnyt ja kokenut paljon.

    VastaaPoista
  4. Mahtava tunnustus sinulta Aikatherine.
    Välillä lukiessani tunsin kylmät väreet selkäpiissäni.
    Oikein ihanaa kevättä sinulle.

    VastaaPoista
  5. Gracias por su premio y recordarse de mi.
    He leído con admiración su historia realmente interesante y azarosa.
    Respecto a mi participación en estos momentos tengo los post programados y ademas ya lo he hecho anteriormente, no le prometo nada.
    Un abrazo.

    VastaaPoista
  6. Vieläköhän muistaisit niitä taikoja?

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä postauksesta, oli tosi mielnkiintoista lukea.
    Kirjoitat niin että ihan silmissä näkee ne tapahtumat.
    Enkeleitä on elämässäsi ollut ja toivon että niitä on edelleenkin ja varmasti onkin.Runsasta siunausta sinulle!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoisia tunnustuksia, paljon enkeleitä matkallesi ♥
    Iloista Vapun seutua ja kevättä kesää kohti mennään pitkin harppauksin!
    Halaus
    t
    seijastiina

    VastaaPoista
  9. Kiitos, aikatherine, olen yllättynyt. :) Tänään sain vihdoin laitettua jotain blogiini.

    VastaaPoista
  10. Oli kiva lukea, Sinulla on sana hallussa katris, joko me kohta kirja kirjoitetaan, vai joko olet kolistellut kustannusjohtajien ovelle yksin. Mukavaa valoisaa kevättä edelleenkin.

    VastaaPoista
  11. Kiitos mukavasta alämäsntarinan kertomisesta, vaikka ei kaikki ole aina mukavaa, toivon, että enkeleitä matkallasi riittää
    terv. pappilan mummo

    VastaaPoista
  12. tämä kiitos kommenteista on nyt kaikille.

    on tapahtunut murto , eli joku on murtanut salasanani ja tuhonnut valtavan määrän kuvia, kommeja , fideoita, myös tekstejä. uskomatonta mutta totta. olin liian luottavainen, en ymmärrä mitä iloa on tuhota tämmöisen mummon blogia.olihan tunnustusten kuvatkin hävitetty. siinä on oolut itse paholainen töissä. nyt on tunnus ja salasanat muutettu, ei ainakaan heti pitäisi päästä läpi..

    VastaaPoista
  13. Kävin hakemaan ja pokkaamaan tämän pokaalin uudestaan, kun se oli muuttunut mustaksi ja huutomerkiksi sivullani.

    VastaaPoista