Pysähdyn ja katson kelloa

 

Elämä on lahja. Ainutkertainen valon ja hämärän leikki.
Läsnäolon hiljainen tuokio. Vain oma varjo vierellä ja päivän muisto.
Kiitos elämälle! Annoit jälleen hetken elää ja kokea tämän ohi kiitävän  tuokion  ja katsoa muinaisten muistojen silmään.
Elämän silkkilanka pingoitettu maailman yli, merin yli vain puolen minuutin päähän ja olen jo kaukana ja katson silmiisi yli Atlantin kuohujen, yli vuorien.
Olet siinä. Olet läsnä ja hymysi lävistää sydämeni sanasi tanssii ruudulla  rumbaa.
Niin kaukana ja silti lähellä. Tämän kaikkeuden keskellä.  Tämän kaikkien maailman ihmisten keskellä ,
juuri tässä voin kokea yksinäisyyden täydesti. Vain tässä juuri nyt kun olen kaiken keskellä.
Näen vain sielujen loputtoman tanssin hämärän rajamailla.
Tuhansin suudelmin kosketan jalkasi jälkiä tullakseni  vain lähemmäs,  yhä lähemmäs. Näen kaikki olet antanut, pyyteettömästi rakkaudella.

Ystävyys

Ystävyys on vaikeampaa
ja harvinaisempaa kuin rakkaus.

Siksi meidän täytyy hoitaa sitä
hellien ja tallentaa sydämeen.

Ystävä on sellainen,

joka tietää kaiken sinusta

ja vielä haluaa olla ystäväsi..

Kello käy ja aikani kulkee kohti tuntematonta.

Jotkut päivät ovat raskaampia kuin toiset.

Tuntuu kuin pilvet putoaisivat päälle,

eikä yksikään askel veisi eteenpäin.

Silloin pysähdyn ja vilkaisen kelloa,

se tikittää yhä vain vääjäämättä, välittämättä.

Kun lepään hetken aika unohtuu  ja

nukun ajattomuudessa. Hyvin kauniissa ajassa.

Siellä ei kello käy eikä ole kylmä eikä kuuma.

On vain hyvä olla ja kaikkialla liitävät

perhosten keveät sielut, ikuisuuden sumussa.

Tähtisateiden aikaa, elokuun lämmintä taikaa

Tähden lentoja näkyi yöllä ja voi näkyä vielä lisääkin.Minä näin niitä netissä, joku oli onnistunut kuvaamaan.

                                                    Entisen kodin muistelua
Minulla kasvoi sinistä ja lilaa kärhöä Tuusulassa asuessani, kun oli oma piha sinne tuli laitettua paljonkin kasveja. Aurikoisen pihan ympärillä kukkivat kesäisin toukokuusta lokakuuhun asti aina joku laji, keväällä liljat, tulppaanit, keskikesällä ruusut, kärhöt, kuunliljat. voi kun tuli ikävä omaa pihaani..

                                                    Nyt ollaan tässä ja hyvä näin

nyt asun kerrostalossa Helsingissä, erikoista pihassamme on se että se on suuri ja puistomainen, on suuria lehti ja havupuita, kukka asetelmia, pihakeinuja aikuisille ja lapsille, luonto on lähellä ja villiruusupensaat ovat kukkineet kehystäen talojamme, näitä on 5 rakennusta kaikkiaan.

hiihenkirnut on 50 metrin päässä pihasta

Vantaan joki 500 metrin päässä pihasta

 Tämä otos vantaanjoen partaalla on mielestäni kaunis. keskikesän syvä vehreä varjo virtaavassa joessa.

Pihapuisto on 5 talon keskellä ja ahkerassa lasten leikkipaikkana niin talvella kuin kesällä

Kukkia löytyy joka lähtöön..nyt laittoivat villiviiniäkin vanhan roskakatoksen seinille, kyllä kelpaa, siellä on nykyään talon moottoripyörät ja mopot kaikessa sovussa ja lukkojen suojassa.




mukavastihan tämä kesä on sujunut, vähän juhlasta juhlaan, huomenna on taas yhdet syntymäpäivät.
Sankarille ei voi ostaa kukkia, kun on allerginen joten ihan muuta keksittiin..

hyvää viikonloppua kaikille tutuille ja vierailuille.. Voikaa hyvin , hymyillään. 

Vahvuuteen sairastuminen

vahvuuteen sairastuminen

Itsensä hylkääminen, omien tarpeiden sivuuttaminen ja vahvuuteen sairastuminen johtavat usein uupumiseen ja jopa katkeroitumiseen. Silloin pelastaa terve kiukku ja viha.
Moni meistä suorittaa elämäänsä, tekee hirveästi asioita ja kantaa vastuuta toistenkin puolesta. Jotkut suorastaan sairastuvat vahvuuteen. He eivät salli itsensä väsyä vaan kuvittelevat, että heidän arvonsa on kiinni siitä, miten paljon he jaksavat suorittaa.
Pari- ja seksuaaliterapeutti ja johtava perheneuvoja Heli Pruuki sanoo, että liiallisessa vahvuudessa on itse asiassa kyse sisäisestä turvattomuudesta.
”Vahvuuteen sairastunut ei usko olevansa rakastettu ilman, että hän jatkuvasti ansaitsee rakkautta suorittamalla ja tyydyttämällä toisten tarpeita. Hänellä on valtava miellyttämisen halu.”

Uupumus uhkaa suorittajaa ja miellyttäjää

Kun oma itse unohtuu, ei elämäkään tunnu oman näköiseltä elämältä. Kun ihminen toimii, kuten muut haluavat –  tai kuten hän itse kuvittelee muiden haluavan – , ihminen kutistuu suhteessa muihin. Hän on aina vain muita varten.
”Kun ihminen hylkää jatkuvasti itsensä ja omat tarpeensa, hän saattaa myös uupua äärimmilleen.”
Heli Pruukin mukaan tällainen ihminen on kuin Tove Janssonin tarinan ”Näkymätön lapsi”. Tämä on niin säikytetty, että on ihan kirjaimellisestikin näkymätön.

Turvallisuutta ja kunnon kiukkua

Heli Pruukin mielestä ratkaisun avaimia ovat turvallisuus sekä terve kiukku.
Kun ihminen kokee olevansa turvassa ja hyväksytty sellaisena kuin on, hänestä tulee uusia pieniä osia ja piirteitä näkyviin.
”Mutta vasta kiukun ansiosta ihminen tulee lopulta kokonaan näkyväksi. Kiukku kertoo rajoista, sen tehtävänä on suojella ihmistä. On tärkeää oppia tuntemaan itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan. On tunnistettava omat rajansa: mikä minulle sopii, mikä ei”, Pruuki korostaa.

Viha on myös ystävä

Kiukun ja vihan osalta kannattaa miettiä, miten sen saa käännettyä voimaksi sen sijaan, että se toimisi joko itseä tai muita vastaan.
”Vihaisuuskin on ystävä, kun sen oikein ymmärtää. On annettava itselleen lupa olla kiukkuinen, maisteltava sitä ja tunnisteltava, mitä sen takana on: ehkä pettymystä, loukkaantumista, väärinymmärretyksi tulemista, hylkäämisen kokemusta?” Pruuki kertoo.
Seuraavaksi ihmisen on mietittävä rauhassa, mitä hän tarvitsee. Miten hänen kannattaa jatkossa toimia. Ja mille vaatimuksille on pantava kerta kaikkiaan piste.
”Tämän jälkeen ihminen alkaa toimia, kuten hän sisimmässään haluaa ja tuntee. Vähitellen hän voi kasvaa itsensä kokoiseksi suhteessa muihin ihmisiin. Hänestä tulee näkyvä ilman liiallista miellyttämisen tarvetta.”

Tämä artikkeli Kodin kuva lehdessä sopii täydellisesti minuun itseeni. Tunnistan kaiken ja raskaan sisäisen tutkimisen ja asioiden sisäistämisen voin ehkä vihdoinkin antaa kaikelle syylle anteeksi, koska se on ainut tie todelliseen parantumiseen

Viileän ja sateisen kesän rehevyyttä

Kesän kukat rehoittavat kaikkialla.

Viljapelloilta kuuluu menetysten ääntä, kylmyys ja sade ei ole kypsyttänyt vehnää, ohraa..

Ruis on vielä toivossa saada hyvä sato

Koska olen vieläkin vähän huonossa kunnossa, kuntoitustakin huolimatta, kipeemmäksi niistä on tullut.

Toisaalta kunnon jumpasta kuuluukin tulla aluksi vähän kipuiseksi.

Tätä blogia en ole päivitellyt, kun on ollut aina jotain muuta mielessä.

vaikka Mustis kissan paijausta, me käydään vilkasta keskustelua, olen oppinut jo aika hyvin kissan kieltä:)

Ikkunalta on viety kukat pois, että Mustis saa katsella pihalla lintuja, oravia ja siilikin siellä joskus kipittää, ja jäniksiä pomppii silloin tällöin..

En ole matkustellut, vain lasten ja kaverien luona pistäytynyt , mökille en suostunut lähtemään, koska en viihdy siellä sisä tiloissa.. Mökillä pitää voida nauttia lämmöstä ulkona ja päästä soutelemaan ja useinhan sitä ennen katiskoja tarkasteltiin ja verkkojakin laskettiin sekä nostettiin..

Kotini on niin luonnon keskellä, vaikka onkin Helsingissä.. en kyllä enää ikinä haluiskaan keskustaan, meluun, pölyyn ja kivetyille teille.

Kyllä täällä pohjois hesassa on kivempaa, joki virtaa 500metrin päässä, puistossa on ohjelmaa milloin mitäkin. Kalliot ja metsä alkaa rapun pielestä. lähdetäänkö lenkille..

Tämä mandala on aiemmin tehty.. nyt minulla on uusia maalipötköjä ja kartonkia.. odotan ideaa ja sitten tuherran jotain ajatusta vaikka tästä kesästä.
Mietin mitä muistoja kesästä jää, yleisesti ottaen Kreikan velka kriisi on peittänyt alleen kotimaassa tapahtuvat muutokset.. Moni ei vielä arvaakkaan mikä kurjuus hyvin monia kohtaa syksyn tullen.

Perheen tapahtumista kyllä jää mieleen lastenlasten synttärit, vanhimman lapsenlapsen YO-juhla.
ja nyt ensi sunnuntaita samasta perheestä pääsee ripille poika..tällä kertaa onni suosii minua tilaisuus on ihan omassa kirkossa puolen km. päässä ..

Jos tämä sää lämpenee voin käydä mökillä tuolla lähellä meren rannalla, siellä on vanhin tytär perheineen ja kutsu on tullut.. mutta kun mummo parka on kylmän arka, jalkoihin tulee kramppeja ja untakaan ei oikein saa...mutta ainakin käyn, jos luoja suo.

Olisipa mukavaa istua veneessä ja lipua myötävirtaan, aurinko kuumottaisi poskia, jospa meille tuleekin oikein lämmin syksy...mistäpä tuota tietää..en muista koskaan aiemmin kokeneeni näin pitkää kylmää kesää,, melkein jo varasin lomamatkaa kanarialle, sehän on sopiva sään suhteen, lähes aina 25+

Jotain tuollaista nyt alan kaipaamaan ja voikin olla niin että  syksyllä karkaan valkoiselle hiekalle, ken tietää..

Piha näkymä parvekkeeltani, valot ja varjot läikehtivät kilvan tuulen heiluttaessa oksia.

Tämä kuva on Laajasalosta, siellä Saga neiti tepsutteli nukke kädessä, miljöö on aivan ihana..Lämpene nyt sää, että pääsen tutulle polulle.... ääh, kuulikohan se sää?   Saa nähdä..

Aikaa myöten

.

Aikaa myöten

olen varmasti saava

askeleet raskaat

ja sydämen viisaan.

Mutta kaivaten silloin

olen muistava kaukaa

tämän päivän kauniin ja tuskallisen

jona ikkunassa

minä yksin seisoin.

Sade ruusuja ruoski

ja muratti musta muuriin painautui

kuin ahdistettuna , tuskissaan.

Niin turvaa etsii

sydän ystävän luota

ja löytää lohdun.

Kuitenkin vaikein

on tyhjä päivä

kun rikkaus ruusun

on ryöstetty ammoin

ja muratti musta ja lehdetön

ja tuska ja hellyys

on itketty loppuun

ja rakkaudesta 

on jäljellä

uurteet poskilla vain.

runon on kirjoittanut Aae Tynni.julkaistu runokirjassa Aale Tynni Kootut runot vuonna 1964 toinen painos.

Sain tämän kirjan lahjaksi 30.11.1964     työkavereilta, jotka tunsivat minut silloin nuorena runotyttönä.

Tässä teoksessa on monta koskettavaa runoa, joita luen usein.. Tämä nyt julkaisemani runo on ensimmäinen jonka sisäistin voimakkaasti jo silloin.. 

Runon sanoma on niin valtavan realistinen ja vahva, että se alkaa elämään heti voimalla omassa elämässä.  

Nyt vuosien kuluttua tunnen yhä vahvemmin kuinka totta jokainen sana elää rinnallani..

Mantovanin ihana musiikki luo lempeää tunnelmaa ja sitä kuunnellessasi voit tuntea ruusujen tuoksun ja nähdä elänvirtasi kumpuilevat polut. Muistat onnellisten päivien heleät naurut, arkisten aamujen aherrukset ja kiireiset askeleet kotitöistä ansiotyön hulinaan. Muistat lasten riemut ja puolison hellän kosketuksen. Muistat perheen juhlapäivät ja olet onnellinen, vaikka jäljellä onkin vain uurteet poskilla, olet elänyt täyden elämän. 

Ihania kesän riemuja sinulle, iloitse jokaisesta pienestäkin ilon ja onnen hetkestä, elämä on ainutkertainen, mustat muratit kietoutuvat elämän päiviin vain muistuttaen kaiken rajallisuudesta. 

Elämme epävakaita aikoja, maailmaa emme voi muuttaa, iteämme voimme edes yrittää muuttaa, jospa vihdoinkin löytäisin sen viisaan sydämen.

Teema taika kuva K + runo trokee

kivikylän  kankahilla

kitukoivun  kuura kirvain

kara koskessa kimitti

kiputyttö  kyyhötteli

kipukivellä koversi

keskellä kipukiviä

kauhun kielet kiskottihin

kunnes kolmas  kourallinen

kyti koskena kuohuvan

kujahan kidan kadonna

kuningas kivien kantoi kotihin kaivanneen kiven Tämä piirtämäni ja maalaamani kuva  on ideoitu  Kallen Kallelan  Kiputytöstä.   Hänen maalauksensa on vain kolmivärinen, Sillä kuvalla on ollut hyvin voimakas vaikutus mieleeni. Asetelman valitsin saman, mutta väritin lämpimämmäksi, ehkä hivenen toivoa antavaksi, pienillä elävyyden lisäämisillä.. Kallen Kallelan vesi on kokonaan punaista ja kivet haalean vaaleita, ei koivua. En tosin osaa vaivaiskoivuakaan piirtää, mutta se oli pakko lisätä , samoin kuin Kara koskelle kimittämään. Vaikka se ei näy maalauksessani. Trokee oli hyvin vaikea, koska pakotin etsimään jokaisen sanan alkamaan K  kirjaimella. Tämä teemahan jääkin nyt kesätauolle mutta olisi kivaa jos jatkuisi  taas syksyllä. On kiva yrittää, vaikka ei osaa, sitä vaan vääntää parhaansa.. jos olisi enempi aikaa niin maalauksesta  saisi varmaan paremman..  Hyvää viikonloppua  kaikille vieraille.

T a i k a k u v a t
			lisää  K  taikakuvia
Tekstiä ei voi kääntää millekkään muulle kielelle, koska se on vahvaa murretta

Hento rakkaus- vahva muisto

Anssi

Anssi elämäni hennoin rakkaus. Lapsen puhtaudella, sielun täysi. Unohtumaton .
ANSSIN MUISTO

Päivä on tuulinen. Syystuuli on lähes raaka. Kävelen pojan vierellä tienpiennarta. Kävelytietä ei ole. Autot ajavat ohitse roiskuttaen rapaa. Pojan nimi on Anssi. Hän on pienikokoinen ja hentorakenteinen. Isommat pojat kiusaavat häntä milloin mistäkin syystä. Anssi on sotaorpo. Isä kaatui sodassa ja hänen äitinsä työskentelee kylällä pesten rikkaampien pyykkiä ja siivoten koteja.

Anssilla on kuluneet housut ja paksu käsinkudottu villapaita. Sen päällä on ohut pusakka. Anssi sai koulusta paksumman pusakan talveksi. Opettaja jakoi niitä sotaorvoille. Anssi olisi tarvinnut kyllä kunnon kengätkin, mutta ehkä hän saa ne vielä ennen pakkasia. Anssilla on vaaleat ohuet hiukset ja siniharmaat silmät. Ne katsovat arkana ja tutkien ympärille. Hän on hiljainen, mutta kun hän hymyilee on kuin taivaasta sataisi keijuja.

 Kävelen edellä. Meillä on sama koulumatka. Anssi asuu melkein naapurissa. Joskus me leikitään metsässä ja kiipeillään puissa. Tulemme lähelle rautatieasemaa. Siinä on puomi alhaalla. Juna on tulossa jostain suunnasta. Pysähdyn ja vilkaisen taakseni. Anssi roikottaa reppuaan ja kaivaa sieltä jotain. Se on sininen nenäliina. Hän niistää nenänsä ja tunkee liinan reppuunsa.

 Juna kiitää ohitse hurjaa vauhtia. Juoksen puomille ja katselen kuinka se nousee hitaasti ylös.

 Anssi juoksee keskellä tietä ja samalla hetkellä näen suuren rekan, joka yrittää jarruttaa. Sen nopeus on valtava ja sen koko kasvaa silmissä. Anssi katoaa hetkeksi silmistäni.

 Näen pysähtyneen rekan mustan pyörän ja sen alla ja sivulla Antin ruhjoutuneen vartalon osia. Verisiä lammikoita ja murskaantuneen pään. Anssin aivot ovat rekan pyörien edessä, kuin jokin kuutamokiisseli .

 Kuljettaja astuu ulos korkeuksistaan ja näen hänen silmistään saman kauhun, jota kenenkään ei pitäisi nähdä. Ei koskaan ei missään.

Tuijotan typertyneenä rusentunutta päätä ja valkoharmaata lientä, joka alkaa levitä tielle, kuin rikki mennyt kananmuna.

 Anssi missä sinä olet? Anssi missä sinun naurusi helisee, kuin keväisten keijujen kellot? Anssi! Sinä olet ilmassa ja leijut sormilleni ja puristan sinut mieleni pohjaan asti. Sinä olet siellä ikuisesti. Sinä elät minun muistoissani.

 Onko sinun hymysi yhä hellän arka, muistatko? Kuinka me kerran kuljimme saman saraheinän reunustamaa polkua ja sinä imit suolaheinää ja nauroit. Samalla suureella sammaleen pehmentämällä kivellä me istuimme ja minä kerroin sinulle Jaakobin pojista. Siitä kuinka veljet heittivät Joosefin kaivoon, että Hän ei olisi enemmän rakastettu.

 Ja hän pelastui ja hänestä tuli Suurmies Egyptin maassa. Hän armahti veljet tavatessaan. Sinä olit iloinen, että hän armahti. Niinkuin me pelmusimme metsikössä ja kiipesin sinuun majaasi kahden vanhan puun oksille. Olimme hiljaaa rintarinnan ja kerroimme minkä hahmon näimme puotapilvissä. Käsikädessä me juoksimme kotiin ja kailotin suvivirttä. Jo joutui armas aika..

Oliko Anssin suojelusenkelillä  vapaapäivä, vai onko kohtalomme ja elämänpäivämme todella ennalta määrätty.

Niin moni Anssin kaltainen viaton ja hyvä lapsi ja nuori on lähtenyt tästä elämästä äkillisesti,
Jokaisen lähteneen jälkeen on omaisten ja ystävien suru pohjaton.

Olin itsekkin silloin lapsi, kuvat tapahtumasta näkyvät mielessäni heti kun näen suuren rekan, tai kuulen nimen Anssi.

Elämämme , kohtalomme ja tahtomme ovat yhtä.


( tämä tosi tarina on siirretty tänne talteen, vanhasta blogistani joka poistuu käytöstä, toukokuun 16pv.)

koska ihminen on valmis

.

 .

Sydämeeni istutan salaisen puutarhan.

 Vihreät keitaat ja tuoksuvat kukat.

 Veden solina ja

tuulen humina on musiikkia korvissani.

Päivän kimaltaessa 

lampeni kalvoon

näen elämän varjojen tanssin

Aika katoaa

olen tässä 

aistien

 laventelin tuoksun

pehmeä sammal suutelee jalkojani

muistojen nauha kiertyy auki

kaikki nuo vuosien äänet

kimpoavat korviini

ensi itkusta viimeiseen

helisevästä naurusta rahisevaan

nuoruuden silkki-ihosta

kokemusten juomuihin

vanhuuden luomiin 

ja kuiviin silmiin

vain  odotus

jäljellä

Mitä on puutarhani takana, edessä päällä ja alla?

Näenkö tarkoitukseni täyttyneen

vai olenko hukkaputki?

Sydämeni puutarha on muuttunut näkyväksi

kaikki muu on kadonnut

ja niin minä kävelen ruusut kädessäni

sinua kohti

askel askeleelta

kerron sinulle

miten viime yönä lähes tavoitin sinut

mutta pelko 

se lopullinen luopuminen pysähdytti

peruutin ja kuiskasin

en ehkä ole vielä valmis

sinä vain hymyilit ja kysyit

- Koska ihminen on valmis?

Hyvää naisten päivää kaikki naiset, neidot ja tyttäret

.

Video  edustaa yhden hyvin vahvan naisen elämäntyön ja elämänkertakin

on melkoisen dramaattinen...
 fi.wikipedia.org/wiki/Frida_Kahlo

Frida Kahlo – Wikipedia

- Ystäväville

 Minun luona kävi yksi tytär perheineen perjantai iltana, juotiin teetä laskiaispullien kera, ihan itse tein:) muutaman yötunnin jälkeen tulee toinen tytär perheineen.  Kiitos luojan ei tarvitse tuntea olevansa yksin kun on lasteni perheet lähellä.. ja muutamia naapuri tuttujakin, sekä nettikamuja.

Helsingissä on silti paljon  hyvin yksinäisiä ihmisiä, heistä suurin osa eläkeläisiä, mutta sekaan mahtuu hesassa paljon muistakin ikäryhmistä.

  Yksinäisyyteen on monia syitä, kaikki eivät ole yksinäisiä ihan omasta tahdostaan, vaan olosuhteiden, sairauden, tai muun vakavankin elämän muutoksen vuoksi.

  Toivon että jokainen ihminen miettii onko hänen tuttujensa piirissä yksinäistä ihmistä ja yrittäisi lähestyä lempeän rohkeasti.
On niitäkin jotka viihtyvät yksin, nauttivat omasta vapaudestaan, tai ainakin sanovat niin, mutta heilläkin on joskus kaipauksen hetkiä. Kukaan tuskin suuttuu jos  soitat ja kysyt, mitä kuuluu ja kuuntelet tarkoin,  ja tarjoat tapaamista tilanteessa sopivassa paikassa.

Minä olen nyt ollut vapaaehtoisesti yksin, pitkäksi venähtäneen sairauden takia. Onneksi näyttää jo valoisammalta, kun jäät sulavat  lähden jälleen ihmisten pariin. Olen mukana kirjoituspiirissä, eläkeläisten piireissä, seurakunnankin piirissä käyn joskus, sekä osallistun kirjoitus, maalaus sekä jumppa juttuihin.  Mieleeni tuli, että yksi parhaista läsnäolon jakamisen paikoista on yhä retriitit.
Siellä ei höpötetä , ei puhelinta, ei tietsikkaa, ei televisiota,  vain hiljaisuus ja ohjaajien puheet ja yhteiset laulutuokiot. Luonnossa liikkuminen ja askartelu usein sallittu, esimerkiksi kirjoittaminen, ja maalaus. Runoretriitit on ihania. osallistukaa jos vain voitte. Retriitissä puhumiselle annetaan yksilö aika pastorin kanssa, siinä keskustelussa voi joko kertoa  omista tunteistaan, tapahtumista tai kysyä asioista joihin kaipaa lisä tietoa.  Kokemus on ollut minulla joka kerta ainutlaatuinen.

Hiljaisuus on sielun lääkettä-   

Tuulessa ja tuiskussa

Juhlapyhien  jälkeen kannetaan kuusipuukin taas ulos ja pilkotaan pieneksi, kun neulaset on varisseet voi oksat ja rungon polttaa vaikka takassa.
Niin  lyhyt on joulukuusen elämä, nuorena ja vahvana kannetaan sisälle ja lapset koristelee parhaansa mukaan. Isommat auttaa pienempiään.
Jos kuuselta kysyttäisiin, mitä mieltä  on samastaan kohtelusta, ensin paraati paikalla ja monet sen jälkeen kaupungeissa roska säiliöissä.
- Antaisitte minun kasvaa vain pihoilla ja metsässä ja koristella saisitte mielin määrin.
Kauheeta se on kun parhaassa kavuiässä tapetaan ja käytetään hyväksi vaivaset  kaksi viikkoa ja senjälkeen heitetään kuka mihinkin.  Niin se kuusi  kai sanoisi..
Meillä ihmisillä kun on näitä perinteitä, joita pitää orjallisesti vaalia, toki me ymmärretään, että kuusi viihtyisi paljon paremmin tuulessa ja tuiskussa, lumivaipan alla uljaana vuosikymmenet. Nykyään näkee jo pihoillakin valaistuja kuusia. Monet koristavat myös piha pensaita, aitoja ja ikkunoita tietenkin.  Valoa valoa pimeimpään aikaan,  tosin valot voisi loistaa  ihan hyvin lyhdyissä ja maljoissakin ja kauniita olisivat.

Lahjoja ostettiin tänä vuonna vähemmän , näin oli sovittu meidän perheessä.  Monessa muussakin perheessä kauppiaiden mukaan, myynti laski tai sitten ei varsinaisesti Suomalaisilla, vaan idän kauppa on nyt  vähän hyytynyt. Toivon mukaan senkin syyt ja seuraukset saataisiin ratkottua niin että palaisi  kauppasuhteet sekä turvallisuus Euroopassa hyviin aikoihin..

Joulun kukkana minulla on usein Amaryllis ja nyt kuluneena Jouluna ja yhä edellleen kukkii  kaksi tulipunaista  kaksivanaista upeaa kukkaa.. lisänä on ollut vähän muitakin piristeitä.

Kuvan käsittely ohjelmalla  tein ylimmän jossa on kaikki  kaksi  kauempaa kuvattuna ja alemmassa on lähikuva samalla ohjelmalla yhdestä kukasta..

Rönsyliljasta tein kauniin joulutähden,  Joulukaktuskin kukki juuri sopivasti ja rehevästi

                                         Kesän ruusuista muokkasin ihanan ruusumandalan

Viimeisenä on salaperäinen kuva. Siinä näkyy vielä vähän ennen Joulua vihreää nurmea ja ohuita kaartuvia pihlajanmarja puun oksia, vielä marjatkin tallella. Nyt ne on yhtäkkiä kaikki syöty, on käynyt tilhet ja tintit asialla.

Vuosi on vaihtunut, tein lupauksen itselleni, että teen parhaani kohottaaksen kuntoani, kivut ovat jo liventyneet, joten voin lisätä jumppaa ja liikuntaa yleensä

Seuraavat juhlat on jo näkyvissä ja niin edespäin..synttäreitä on talven aikana kolmet ja kevättä kohti vain lisääntyvät.

Onnellista Uutta Vuotta kaikkille vielä kerran. En lupaa mutta yritän pitää tätä sivuakin toiminnassa yhä edelleen. Runot ovat nykyään FB sivullani, niitä syntyy päivittäin, pieniä lyhyitä ja sellaisenaan ne tahtovat jäädä, olen huono muokkaamaan..

Talvet ovat muuttuneet  , hyvin harvoin on monta samanlaista.
Kun olin lapsi, laitoin sukset jalkaan marraskuussa ja hiihdin Pääsiäisen aikoina ´hakemaan peltosaarekkeilta pajun oksia.
Laskin mäkiä posket punaisena. Ilo kupli silmistä varpaisiin ja pakkanenkin joskus vähän nipisteli.
Aikuisena muutin etelä Suomeen, joskus on ollut lunta niin paljon että on ollut raskasta kahlata ja suojakelin jälkeen on saanut varoa katoilta putoavaa lunta ja jääpuikkoja.
Tänä talvena lunta on ohuesti, . Helsingin laduilla ei hiihdetä, siellä lenkkeilee koira perheet. Lapsetkaan ei pääse pulkkamäkeen saati hiihtämään.
Tekojäillä sentään voi luistella..

 On vähän lunta ja pian on kevät.

Onnellista Uutta Vuotta 2015

Olkoon onni kanssanne

suosio rakkaudessa

suuri suoja terveydessä

rauha sydämessä

kaikkialla

Lumen valo

Lumen valo

Lumi tuikkii oksilla kuusten

kimaltaa lumen valoa

häikäisee mieleni taulun

Tässä loistossa

Piirrän pitsihuntua

henkäyksen pilveen

Kuin valkoinen kukkiva keto

askelten alla

yhdessä yön ja päivän kuulto

ja hauraat lumihileet

sulaa hiljaa mun ripsillein

Laulava joulupuu

Oi, oisimpa lintu pieni

havuoksain alle lehahtaisin

latvuksia ravistaisin

valotähtiin sukeltaisin

Kultapalloja soittain

hopeanauhoja välkyttäisin

Pipareita maistelisin

namut nakertaisin

Jouluyönä laulaisin

luona tähden kirkkaimman

olisivat ihmiset kummissaan

sanoisivat toisilleen

" Oi kuunnelkaa nyt Joulupuukin laulaa"

http://youtu.be/LLQYgajI5T0

Muistan kirkkauden

7.12.  Eilen vietin Itsenäisyyspäivää tyttäreni luona johon oli kokoontunut kaikki lapseni perheineen. Oli ihanaa istua, jutella ja halata taas kerran kaikki  niin isot kuin pienet mukulat.
Lapset ei kyllä kauan aikuisten kanssa viihtyneet kun omat  kiinnostavat pelit ja leikit kutsuivat . Me aikuiset saatiinkin sitten kelata jälleen kesän tapahtumat .  Kakkuja ja torttuja riitti kaikille kahvin kera.
Illalla pyysin että veisivät minut kotiin ja sainkin kyydin vävyn siskolta, kun he lähtivät samalla matkalla viemään Malmin hautausmaalle kynttilöitä edesmenneiden haudoille.
Kotiin päästyäni, asetuin katsomaan televisiosta itsenäisyyspäivän vastaan ottoa, juhlallista oli saneeratussa linnassa ja hyvin rennolta vaikutti meno katsellessa. Arvostin erityisessti sitä, että sotaveteraanit ja lotat olivat kunniavieraina. Heille jos kelle nuo juhlat kuuluvat. Oli ilo katsella ja huomata miten sekä Presidentti Sauli Niinistö sekä vaimonsa Jenny Haukio kiersivät veteraanien pöydissä ja keskustelivat ja kuuntelivat sodan aikaisia muistoja.

Terveys on ennellaan, edellisessä postauksessa kirjoitin tästä, Laurin kysymys kommissa on saanut minut pohtimaan niitä oljenkorsia.
Olenko käyttänyt jo viimeisenkin oljenkorren?
Uskon , että en ole.  Sisua ja unelmia löytyy vielä, ja olen varma että aikakin osin parantaa. Luonteeni on vain aina ollut turhan kärsimätön. Sitä kärsivällisyyttä olenkin nyt saanut oppia ja aika paljon myös nöyryyttä.
Ei ole helppoa pyytää apua , ei edes omilta lapsilta saati tutuilta, mutta kun tarpeeksi kontalleen menin opin käsittämään, ettei ystävätkään voi auttaa ellen kerro, miten ja missä asioissa tarvitsen apua.
Nyt kun olen nämä asiat selvittänyt  alkaa asiat sujua.
Kauppa-auto tuo ruokatarvikkeet kerran viikossa.  Kevyttä siivousta pystyn itse tekemään , mutta lattian pesussa täytyy saada apua.
Jumppa ohjeet on nyt teipattu oveen että siitä vain katson ja yritän tehdä sen mitä jaksan. Joka päivä menee paremnmin.
Joulun  vietän lasten luona ja he osin minun luona ja on luvanneet tulla laittamaan paikat juhlakuntoon.
Mitä tässä nyt toivoisin.. eniten rakkautta. Sen kaikissa muodoissa, olen ymmärtänyt hyvin syvästi kuinka totta onkaan, tuo lause;  / Vaikka sinulla olisi koko maailman rikkaudet, mutta ei rakkauta, niin sinulla (minulla) ei ole yhtään mitään.
Olkoon tämän hetken oljenkorsi rakkauden vahvistama. Älköön yksikään lähimmäinen ohittako minua vaan olkoon läsnä, että minäkin voin olla läsnä, katsoa silmiin ja koskea kädelläni lämmintä ihoa.
Jo nyt iloitsen tiedosta, että kolme lastenlasta tulee perjantaina ja jää yöksi luokseni.
12-14-ja 16vuotiaat reippaat joulutontut, tulee ja autaa joulun valmistelussa. Leivotaan torttuja ja pipareita. Pestään lattiat ja sitten loppu ilta kuunnellaan musiikkia katsotaan elokuvia tai pelataan vaikka Aliasta.

Missä ikinä kuljetkin, tunne rakkauden lämmin henkäys.
Tunne aamuruskon särkyvän kasvoillesi ja näe enkeleitä.
Taivaanrannalla välkkyvät enkelien hartiat kuin kaukaiset vuoret.
Olet turvassa aina, vaikka aurinko olisi sininen ja meri valkoista vaahtoa.

Tamás Gábor: A Fám

.
ja musiikki joka vie juuri siihen muistoon on Lilja ruusu ja kirsikkapuu tyyppistä. Näen avarat nummet, ja kukkivat kanervat, kumpuilevat maat ja sinisen taivaan, kuulen lintujen laulun ja usein kohtaan rakastetun läsnäolon.
Jos on oikeesti totta että elämme monta elämää niin se mitä näen on edellinen.
Kukaan ei voi todistaa, se on kuin uskon asia. Usko syntyy kokemuksesta.
Mielessäni on pyörinyt ihmeellisiä muistoja, ei tästä elämästä vaan ihan toisenlaisia Mahtaako kellään ystävistäni olla muistikuvia edellisistä elämistä. Minulla on ollut lapsesta asti.
Mietin joskus että eihän se nyt suuri ihme olisi, kaikki elävä syntyy uudelleen , kukat puut, eläimet. Jopa tiedot syntyvät uudelleen.  Onkohan
joskus ollut aika jolloin ihminen on tuntenut  vai synnyttääkö mielikuvitus näitä kokemuksia. Maailma on hyvin vanha me tunnemme siitä vain viimeiset pari tuhatta vuotta. maapallon mantereet ovat joskus olleet kaikki yhdessä kiinni ja suuri meri ympäräinyt maan. On tapahtunut paljon kun manner laatat lähtivät eriytymään. oli jääkaudet,  ja monenlaiset aikakaudet. Ihminen ei jostain syystä opi virheístään vaan toistaa niistä pahimpiakin, kuten sodat ja välinpitämättömuus toisistamme.

Nykyinen tilanne on uhkaava, tälläisen kylmän sodan aikana on laajemnmat sodat uhkana toteutua hyvin julmasti.  

Hupsu kai olen kun pohdin moisia mutta vastapainoksi unelmoin paremmista ajoista,  rauhasta kaikkialla.

Uskon sodat pitää lopettaa heti. Poliittiset tilanteet on ratkaistava järkevästi ja oikeuden mukaisesti. Tyranni hallitsijat tulisi vangita ja yhteiskunnan otettava tiukka kuri ja järjestys. Nuorille aktiivista työtä ja yksilöllistä opetusta, joka motivoisi elämässä eteenpäin. Rahaa ei pidä ahnehtia, kaikkein parasta olisi  riitrtävä toimeentulo kaikille. Erityisesti lapsiin on panostettava ja paljon. Vanhukset on hoidettava kunnioittaen viimeiseen asti.

Kaikkein tärkeintä on rakkaus, kun siedän itseäni voin sietää myös lähimmäisiäni -  Ei rakkaus ole vain sanoja se on tekoja , vain hyviä tekoja. Kiitos heitäkin on.

Viisaamman ajatuksia

Aristoteles ajatuksia :

Ystävyys on yksi sielun asunto jossa on kaksi ruumista, yksi sydän kaksi sielua elävät  ystävyydessä

Varovainen ei sano mitä hän ajattelee, mutta aina ajattelee kaiken hän sanoo, vasta kun tietää.

Harkitseva on rohkeampi joka valloittaa mielensä ja tahtoo, on hän joka kukistaa vihollisensa, huomaa, että vaikein voitto on itsensä voittamisesta.

Älykkyys ei ole vain tietoa vaan myös taitoja soveltaa tietojaan käytännössä.

Kuka tahansa voi olla vihainen, se on hyvin yksinkertaista. Mutta olla vihainen oikealle henkilölle, ja tarkoin määrin oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, se ei ole varmasti niin helppoa.

Ei riitä tarpeeksi sanoa vain totuus, vaan pitäisi osoittaa syy valheille.

Toivossa on vain hyve ja onni, jossa totuus elää teoilla, sillä elämä ei ole peli.
---------------------------

joku toinen   Elämä on liiketoimintaa, joka ei ole voittoa, eikä liity tappiota.


Jos sinulla ei ole sisäistä vapautta, mitä muut vapaudestasi odottaa saavansa?

Rakkaus on kuin vesi, jos jotain ei sekoiteta, se on pilaantunut.

Erinomainen opettaja on yksi, joka opettaa opiskelija antaen syntyä intoa oppia.

Sinnikkyys on hyve, jonka kaikki muut hyveet kantaa hedelmää.

Jos on varovainen pakkomielle, joka voimalla haluaa välttää kaikki pikku virheet, niin hänen koko elämänsä on yksi virhe.

lokakuu puolessa välissä ja vielä kesän merkkejä näkyvissä

Talitintti pyrähti  sisälle asti yhtenä aamuna kun tuuletin, pelästyi  mutta tuli takaisin parvekkeelle, vein kauraryynejä ja vettä. nyt tintti vierailee ystävineen hyvin ahkerasti  ryynejä popsimassa.
syksyn ehkä viimeiset kukat ovat maljakossa, kesä on vielä selkeä muisto mielessä, lähes polttava.
Ihania nämä syksyn viileät tuulet.
Toivotan hyvää viikonloppua kaikille ystäville. Pysykää terveenä ja rakastakaa rohkeasti lähimmäisiänne

Syysruskaa

Joet juoksevat meriä kohti. Vihreät nurmet jähmettyvät kuuraan hallayönä.

Syysruskan okrainen täyteys kultaa kävelypolut

Kaikki kuuman kesän kauneus

virtaa pimeneviin päiviin

Hetken päivähurman ilo jää ajatuksiin

Viimeiset syyskukat kantavat jääpisaraa lehdellään

vaipuvat odottavaan talveen

kääriytyvät lehtisateeseen

tuulen repimiin risuhin

Vain vedet jatkavat virtaustaan

aina lämpenevään kevääseen

ja jälleen

on vuosi kulunut

http://youtu.be/yg57rqUkezo

kultaakin kalliimpia suorituksia

Tyttären pojat Kosti ja Kasperi suoritti minimaratonin.. reippaita poikia.. mummi on ylpee, röyh:))

Nuorin tyttäreni juoksi lauantaina koko maratonin ja vielä iloisesti pystyssä.. Hyvä Sunde.. Vähän mä oon ylpee