perjantai 13. helmikuuta 2015

- Ystäväville

.
Laulun sanat kertovat melko tarkkaan millainen ystävä meidän kunkin tulisi olla.

 Minun luona kävi yksi tytär perheineen perjantai iltana, juotiin teetä laskiaispullien kera, ihan itse tein:) muutaman yötunnin jälkeen tulee toinen tytär perheineen.  Kiitos luojan ei tarvitse tuntea olevansa yksin kun on lasteni perheet lähellä.. ja muutamia naapuri tuttujakin, sekä nettikamuja.

Helsingissä on silti paljon  hyvin yksinäisiä ihmisiä, heistä suurin osa eläkeläisiä, mutta sekaan mahtuu hesassa paljon muistakin ikäryhmistä.

  Yksinäisyyteen on monia syitä, kaikki eivät ole yksinäisiä ihan omasta tahdostaan, vaan olosuhteiden, sairauden, tai muun vakavankin elämän muutoksen vuoksi.

  Toivon että jokainen ihminen miettii onko hänen tuttujensa piirissä yksinäistä ihmistä ja yrittäisi lähestyä lempeän rohkeasti.
On niitäkin jotka viihtyvät yksin, nauttivat omasta vapaudestaan, tai ainakin sanovat niin, mutta heilläkin on joskus kaipauksen hetkiä. Kukaan tuskin suuttuu jos  soitat ja kysyt, mitä kuuluu ja kuuntelet tarkoin,  ja tarjoat tapaamista tilanteessa sopivassa paikassa.

Minä olen nyt ollut vapaaehtoisesti yksin, pitkäksi venähtäneen sairauden takia. Onneksi näyttää jo valoisammalta, kun jäät sulavat  lähden jälleen ihmisten pariin. Olen mukana kirjoituspiirissä, eläkeläisten piireissä, seurakunnankin piirissä käyn joskus, sekä osallistun kirjoitus, maalaus sekä jumppa juttuihin.  Mieleeni tuli, että yksi parhaista läsnäolon jakamisen paikoista on yhä retriitit.
Siellä ei höpötetä , ei puhelinta, ei tietsikkaa, ei televisiota,  vain hiljaisuus ja ohjaajien puheet ja yhteiset laulutuokiot. Luonnossa liikkuminen ja askartelu usein sallittu, esimerkiksi kirjoittaminen, ja maalaus. Runoretriitit on ihania. osallistukaa jos vain voitte. Retriitissä puhumiselle annetaan yksilö aika pastorin kanssa, siinä keskustelussa voi joko kertoa  omista tunteistaan, tapahtumista tai kysyä asioista joihin kaipaa lisä tietoa.  Kokemus on ollut minulla joka kerta ainutlaatuinen.

Hiljaisuus on sielun lääkettä-   

21 kommenttia:

  1. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  2. Hyvää ystävänpäivää sinulle Kaisumarjatta!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, hyvää ystävänpäivää.♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos tarkasta ystävän ohjeesta ja Hyvää ystävänpäivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuiko se tarkalta? Olen kokenut yksinäisyyden, siksi halusin nostaa esille sen tärkeän pointin, että emme hylkäisi liian helposti ystäviämme, muuttojen tai vaikeukisienkaan aikaan

      Poista
    2. Kiitos otin ilolla vastaan, parantamisen varaa on minulla ☺

      Poista
  5. Hyvää Ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Kirsti, Lauri, Ritva,Marjatta ja Mummeli.

    VastaaPoista
  7. Hyvää ystävänpäivän iltaa kaisumarjatta ♥

    VastaaPoista
  8. Hyvää Ystävänpäivän iltaa Kaisumarjatta !♥

    VastaaPoista
  9. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  10. Hyvää ystävänpäivän iltaa myös sinulle, Kaisumarjatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttuli, Irma , Sirpa ja Sussi. Meillä kaikilla on jotain yhteistä, rakkaus ihaniin kuviin , kirjoituksiin ja blogikaveruuteen, ilman kommentteja into katoaisi.

      Poista
  11. niin totta se mitä kirjoitit, yksinäisyys ei aina ole yksin jääneen oma tahto
    retriitissä en ole koskaan käynyt, toisaalta pidän itsekseni useinkin "retriittiä" metsässä ollessani
    Hyvää Ystävänpäivää myös Sinulle:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. luonto on todella hiljaisuuden paikka, joskus se voi olla tuskan huutamisen paikka, minä juoksin kerran syvälle metsään ja huusin tuskani ulos. taisi puput pelästyä ainakin kyyhkyt lähti joukkopakoon. On jännä juttu, miten huuto yksinäisyyssä voi purkautua ja samalla poistaa sielun tuskaa, sitä ei halua tehdä ihmisten keskellä. saisi hullun paparit heti. vaikka oli minulla kerran tilanne joka aiheutti huuto reaktion, kun näin miten toinen ihminen kuoli ampumaansa luotiin. Ne ovat hetken reaktioita. tunne ihmisenä reaktioni ovat hyvin vahvoja, mutta ne myös auttavat ja parantavat mieltäni.

      Poista
  12. Näinhän se juurikin on. Usein yksinäisyys on kuitenkin suuri ja siihen liittyy myös ylpeys, joka monesti estää tuppautumisen ja sen ettei kehtaa siitä valittaa, mutta onneksi elämässä on kuitenkin ystäviä, nämä kissat ja kiltti naapuri ja joskus sukulaisetkin muistavat. Retriitti voisi olla minun juttu. Toivotan Sinulle terveyttä ja valoisaa kevättä Katris.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinäisyys on kuin saari, josta katset veden horisonttiin, uskallanko hypätä veneeseen ja johdata ihmisen. Ylpeys on mielestäni vain pelon merkki, jos en uskalla kertoa ihmisille, että olen yksin, silloin pelkään jotain. Ehkä hyväksytyksi tulemista eniten, tai hylkäämistä yleensä, jos on hylätty monesti.Yksinäisyydellä on monet kasvot, ihminen on tarkoitettu yhteisö elämään, harmiksemme nykyaika on hyvin julma, ihminen voi joutua hylätyksi sadoista eri syistä, pinnallisin on selitys, kun kemiat ei toimi.

      Poista
    2. Hylkääminen on tuttu tunne jo lapsuudesta ja ehkä joillekin ystäville tulee ilmaistuakin yksinäisyys ja kipu, mutta ei viitsi valittaa ja kuormittaa jo aika kuormitettuja ystävyyssuhteita ja yleensä on niin onnellinen kun porukoita tulee, ettei sitä muista siinä tilanteessa ollenkaan:) Toinen kipeä asia elmämässäni on se, etteivät lapset juurikaan välitä, mitä minulle kuuluu ainakaan niin, että ottaisivat yhteyttä tai joskus jopa kävisivät, paitsi kuopus joskus kysäisee tekstarilla (ja se on onnea) ja tuo myös lapsen ja onneksi saan välillä lainata (nykyään harvemmin enää) lapsenlapsia. Ja pinnallinen väite- kuten sanoit - etteivät kemiat ei toimi - on totta monesti parisuhteessa ja vaikka vähän toimisikin, niin jälkeen päin katkerasti revitään auki sekin vähä mitä ehkä oli. Uskaltaisin kyllä kohdata ihmisen, jos sellainen minulle sellainen suotaisiin josta voisin välittää (jopa rakastaa) ja joka myös välittäisi (jopa rakastaisi) minua.

      Poista
  13. Kiitos Kaisumarjatta kun kävit blogissani tervehtimässä. Olet kyllä ollut mielessäni. muistan sinua. Itselläni on ympärilläni niin paljon jotka tarvitsevat apua että en ole kerennyt täällä toisten blogeissa käydä kommentoimassa. Todella on paljon yksinäisiä. Lähetämme joka pyhä täällä suomenkielellä radio-ohjelmaa ja niin voimme monta auttaa yhtäaikaa. Toivotan sinulle Taivaan isän runsasta siunausta. Ystäväsi sylvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi hyvä, sinä olet blogiystäväni monien vuosien ajan, rakastan sinussa sitä avoimuutta ja perhe rakkautta, sekä lujaa uskon elämää joka näkyy kaikessa mitä teet. Jumala on siunannut uskosi ja sinulla on ihana kyky olla perheesi äiti ja isoäiti, kantava voimavara. Seurakunnan sielu ja taivaan kartanoiden kaltainen puutarhuri, ihailen koko sielustani niitä luontomaisemia ja kesän kukkia nauttien kaneudesta. Jaat välitöntä iloa jokaiselle blogiystävälle, Vierailut jatkuvat ilolla. Olet minulle blokimaailman hengellinen äiti.

      Poista
    2. oi kiitos kaisumarjatta, ihanista sanoistasi. 
Minähän olen pieni ihminen Jumalan luomassa suuressa maailmassa. Kiitollinen olen kaikesta mitä Jumala minunlle antaa ja mitä minä voin toisille jakaa.
Lapset ovat Jumalan lahjoja. 
Me ihmiset tarvitsemme toisiamme.

Sodanaikana syntyneenä isoon perheeseen ja Isän pienenä menetäneenä olen myös kokenut paljon. Se on opettanut minua rukoilemaan ja antamaan arvoa kaikille ihmisille, niinkuin äitinikin teki. Jumala on ohjannut elämääni sen tunnen. 

Taivaan Isän siunausta sinulle ja läheisillesi.
      ♥
Jäädään Isän käteen.

      Poista