sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Muistan kirkkauden


7.12.  Eilen vietin Itsenäisyyspäivää tyttäreni luona johon oli kokoontunut kaikki lapseni perheineen. Oli ihanaa istua, jutella ja halata taas kerran kaikki  niin isot kuin pienet mukulat.
Lapset ei kyllä kauan aikuisten kanssa viihtyneet kun omat  kiinnostavat pelit ja leikit kutsuivat . Me aikuiset saatiinkin sitten kelata jälleen kesän tapahtumat .  Kakkuja ja torttuja riitti kaikille kahvin kera.
Illalla pyysin että veisivät minut kotiin ja sainkin kyydin vävyn siskolta, kun he lähtivät samalla matkalla viemään Malmin hautausmaalle kynttilöitä edesmenneiden haudoille.
Kotiin päästyäni, asetuin katsomaan televisiosta itsenäisyyspäivän vastaan ottoa, juhlallista oli saneeratussa linnassa ja hyvin rennolta vaikutti meno katsellessa. Arvostin erityisessti sitä, että sotaveteraanit ja lotat olivat kunniavieraina. Heille jos kelle nuo juhlat kuuluvat. Oli ilo katsella ja huomata miten sekä Presidentti Sauli Niinistö sekä vaimonsa Jenny Haukio kiersivät veteraanien pöydissä ja keskustelivat ja kuuntelivat sodan aikaisia muistoja.

Terveys on ennellaan, edellisessä postauksessa kirjoitin tästä, Laurin kysymys kommissa on saanut minut pohtimaan niitä oljenkorsia.
Olenko käyttänyt jo viimeisenkin oljenkorren?
Uskon , että en ole.  Sisua ja unelmia löytyy vielä, ja olen varma että aikakin osin parantaa. Luonteeni on vain aina ollut turhan kärsimätön. Sitä kärsivällisyyttä olenkin nyt saanut oppia ja aika paljon myös nöyryyttä.
Ei ole helppoa pyytää apua , ei edes omilta lapsilta saati tutuilta, mutta kun tarpeeksi kontalleen menin opin käsittämään, ettei ystävätkään voi auttaa ellen kerro, miten ja missä asioissa tarvitsen apua.
Nyt kun olen nämä asiat selvittänyt  alkaa asiat sujua.
Kauppa-auto tuo ruokatarvikkeet kerran viikossa.  Kevyttä siivousta pystyn itse tekemään , mutta lattian pesussa täytyy saada apua.
Jumppa ohjeet on nyt teipattu oveen että siitä vain katson ja yritän tehdä sen mitä jaksan. Joka päivä menee paremnmin.
Joulun  vietän lasten luona ja he osin minun luona ja on luvanneet tulla laittamaan paikat juhlakuntoon.
Mitä tässä nyt toivoisin.. eniten rakkautta. Sen kaikissa muodoissa, olen ymmärtänyt hyvin syvästi kuinka totta onkaan, tuo lause;  / Vaikka sinulla olisi koko maailman rikkaudet, mutta ei rakkauta, niin sinulla (minulla) ei ole yhtään mitään.
Olkoon tämän hetken oljenkorsi rakkauden vahvistama. Älköön yksikään lähimmäinen ohittako minua vaan olkoon läsnä, että minäkin voin olla läsnä, katsoa silmiin ja koskea kädelläni lämmintä ihoa.
Jo nyt iloitsen tiedosta, että kolme lastenlasta tulee perjantaina ja jää yöksi luokseni.
12-14-ja 16vuotiaat reippaat joulutontut, tulee ja autaa joulun valmistelussa. Leivotaan torttuja ja pipareita. Pestään lattiat ja sitten loppu ilta kuunnellaan musiikkia katsotaan elokuvia tai pelataan vaikka Aliasta.

Missä ikinä kuljetkin, tunne rakkauden lämmin henkäys.
Tunne aamuruskon särkyvän kasvoillesi ja näe enkeleitä.
Taivaanrannalla välkkyvät enkelien hartiat kuin kaukaiset vuoret.
Olet turvassa aina, vaikka aurinko olisi sininen ja meri valkoista vaahtoa.

Valitsin Jenni Vartiaisen pitkäsoiton. Tässä albumissa on monia lempi biisejäni.








7 kommenttia:

  1. Elämä' on kummallista, luopumisen aikaa, kun ei enään kaikki suju kuin enne. Ja tuo avun pyytäminen on niin vaikeaa. Kun on ollut ikänsä "minä itte" niin vaikea on apuun turvautua eikä kukaan tosiaan tiedä auttaa jos ei itse sitä ilmoita.
    Harmilista, että leikkaus menee pieleen, kun on odottanut sen tuomaa apua ja sittem käykin toisin, se on rankkaa.
    Kuitenkin toivon sinulle jonkinmoista paranemista, kipujen kanssa eläminen ei ole mitenkään kivaa. Onneksi sinulla on noita apulaisia jotka tulevat auttamaan niisä töissä joita et saa tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mummeli, ymmärrät täydellisesti. Sitä olen ollut terveenä olon aikana liikaakin, aina minä itte. Nyt voinkin viimein olla "sinun kokonaan"
      Olin arkinnut muuttoa maalle pois täältä kaupungin hälystä, mutta nyt sairaudet, ja kaikki täällä lähellä asuvat raskkaani saivat minun muuttamaan mieleni. Ihmisen on paras olla siellä missä on oma sosiaalinen läheispiiri.

      Poista
  2. Sinulla on ollut ihana itsenäisyyspäivä! Nämä ovat sellaisia tapahtumia mistä meikäläinen voi vain haaveilla ja kaiken lisäksi täällä vain sataa, sataa, sataa jo ennen ydinvoimalaakin:) Mukavaa joulun odotusta siitä huolimatta Aikku, pidetään lippu korkealla vaikka hampaat irvessä, rimaa ei voi oikein enää nostaa, tulee jo muutenkin usein alitettua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustis , niinkuin sinäkin nautit lasten ja lastenlasten läsnäolosta niin minäkin. He ovat minun lahjojani . En osaa edes kuvitella kuinka tyhjää elämä olisi ilman heitä. Kiitän Jumalaa jokaisesta lahjastani. Sateista on ollut täällä Hesassakin, ei kuitenkaan ihan niin pimeää kuin siellä pohjoisessa, mutta keväällä jo siellä on päivät kirkkaita, Kyllä pidetään yhä lippua ainakin vähän korkeella, eikä surra vaan sallitaan myös alitukset ainakin itseltään. Olipa elämä millaista hyvänsä, täkeintä on mielentilan pitäminen positiivisena, toivossa ja uskossa eläen, huomenna on taas uusi päivä.

      Poista
  3. Olet viettänyt sydämellisen kauniin Itsenäisyyspäivän perheesi parissa.
    Hiljaisuudessa on aikaa kuunnella tunteamuksia ja elää eilistä ja tulevaista aikamatkaa.
    Olet hyvin jäsentänyt esille elämäsi kulun ja tarpeesi.
    Nyt vain heittäytymistä rakkaiden ystäviesi käsivarsille jotka haluavat auttaa ja huolehtia sinun tarpeistasi.
    Kiitos Kaisumarjatta avoimesta puhuttelevasta kirjoituksestasi, oli ilo lukea ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lauri, sinulla on ymmärtäväinen mieli. Minulla on ollut aina avoin tapa kirjoittaa, jo silloin kun kirjoitin runoja, tarinoita tai dialogeja, ne aina syntyivät omien tunteiden ja kokemusten kautta. Lukiessani maailman kirjallisuutta olen huomannut että suurin osa kirjailijoista kirjoittaa oman elämän seulan läpi, toiset avoimesti toiset verhoten.

      Poista
  4. Lauma, perhe, kaikki se on tärkeää :)

    VastaaPoista