luovuuden sanoja

Runojani  elämän varrelta

Kolmesti syntynyt
                
Aitan portailla istuen
katson mennyttä tänään
Elän kolmatta elämää
Lapsenlapseni
                 uittaa kaarnavenettään
                 pihan sadevesien uomissa

vuolen pilliä pajupuusta
josta isäni taittaa oksan
ja tulen ylpeän nöyräksi

Ovenkarmin päältä haurastunut oksa
nauraa yhä voimaansa
varistaen sukupolvien pölyä

Matkalla 1

Kuljen vain yhteen suuntaan
yhä syvemmälle
                 Talvipeltoni on laaja
Sen keskellä on kevään saari
kiitäessäni hankiaisella
jään huurtamalle lähteelle
näen kuinka roudan alta
                 nousee hyinen vitsa
                 puhjeten auringon lämmössä
untuvaisiksi pajunkissoiksi
elämän silmuiksi koivun oksille
minun ilokseni
                 kerätäkseni niitä pyhien pöytään.




Matkalla 2

Okrainen syksy tuoksuu täyteyttään
akanoiden murentuessa jalkoihin
                 lyhenevät päivät kiirehtivät
                 kohti kaamoksen ydintä,
kuurapartainen ukko
kolkuttaa omantunnon ovea kysyen,
                 -Olenko tahtonut onnellisuutta?
Hiljaisuus vastaa
                 singoten sateenkaaren raketit
                 yönmustaan kupoliin.