perjantai 10. toukokuuta 2013

kaikkina elämän hetkinä

 seisoin 13 vuotiaana tätini vieressä ja katsoin serkkupoikaa silmiin, 

nyt kun täti on tähtien tarhassa ja serkku  ties missä

silti kaikkina elämän hetkinä muistan nuo urheat äidit, tätini joka oli niin viisas ja hyvä



Äitini. joka oli nimeltään

 Ahkeruus, 

Lempeys

Laupeuden sisar

Orvon äiti

minun kurjan yksinäisen 

Kiitos

annoit minulle toivoa

uskoa ja luottamusta

toivon

että 

edes pieni siru hyvyyttäsi

olisi kasvamassa 

sydämessäni

ja miksei olisi

sinä


kasvatit minua kuin 

katkeraa kaktusta

piikkejä

haavoja

niitä minulla oli sydämestä varpaisiin

vihdoinkin

vihdoinkin olen puhkeamassa kukkaan


Sinun katkera kaktuksesi

Olethan iloinen?


Olen vetänyt piikit pois

annan kukkien peittää


haavatkin.


Hymyilen muistosi sieluuni


jonain päivänä


juoksen

sillalla syliisi ÄITI

silloin


minulla on jälleen syli täynnä valkovuokkoja

kullankeltaisia Kulleroita

Lumivalkoisia Kieloja


silloin, kun kaikki elämän hetket ovat yksi hetki

eikä muuta ole

3 kommenttia:

  1. Oikein ihana runo, Aikatherine!
    Hyvää ja kaunista äitienpäivää sinulle.<33333

    VastaaPoista
  2. kiitos palautteesta Aili. Tässä pääsi taas tunteeni päsmäriksi, tuli draamaa ,

    VastaaPoista
  3. Ihana runo, Aikatherine, kiitos!

    VastaaPoista