perjantai 20. toukokuuta 2011

Vanhan rakkaus

Olen läsnä sinulle  tässä iäisyyden hetkessä.
Hiukseni ovat vaienneet odotukseen, tai ovat vain vähän väsyneet.
Korvissani soi satakielen laulu,  tai sitten se on tinnitys..
Sanat  kääriytyvät pilviin ja suutelevat sadetta.
Rakkaus  on kaikki mitä minulla on.
Tai onhan minulla tämä kuiva ihoni ja kompuroivat jalkani . Käsistäkin putoilee aina jotain.
Hellyys sormenpäissä, tai voivat ne olla reumasta arat. Ei sitä koskaan tiedä.
Hymynkare poskilla, tai olisiko se virnistys viimeviikolla kertomaasi vitsiin, jonka juuri tajusin..
Saraheinän karheus kantapäissä, kovettumia ainakin. Minun pitää muistaa rasvata ne yöksi.
Sydän !
Rytmihäiriö!
Sekin tässä vaikka meidän pitää suudella kuivin huulin. Muistaa pestä tekohampaat hyvin.
Maistuvat muuten pahalle, otetaan minttupastilleja,  sitten on hyvänmakuinen suudelma.

Suutele rakas kerran vielä .
Vähän ennenkuin unohdan mitä se tarkoittaa. Ja onko sillä väliä miksi, kunhan se tuntuu hyvältä..
Iho muistaa kosketuksen, vaikka on jo vanha ja juomuinen..
Vielä kerran kävelen rannalle kanssasi. En vain muista miksi.
Ehkä se on tuo auringonlasku mereen. Se on kyllä kaunis paitsi ei nyt, kun sataa vettä.
Siitä minä muistan, että silmäluomet ovat käyneet raskaiksi..
Tiedätkö rakkaani miksi ne roikkuvat aamuisin silmien päällä  ?  Ei näe edes puuroa syödä.
Valelen jäistä vettä silmilleni, jota luomet pakenevat . Kylmää ne ruojat pelkäävät.
Näen taas  kasvosi rakkaani, jotenkin sinäkin olet näköiseni .
Muistan, että sinulla oli tumma tukka ja sileä ajeltu leuka.. Enää et viitsi.Niin sinä sanoit. Et vain viitsi. No
Olet sinä kuitenkin rakas.  Tai ainakin kaveri. Kaveria ei jätetä, niin sinä sanoit. Ei jätetä.
Partasi on valkoinen ja hiuksesi kuin hopeaa.
En millään eroita kumman päästä ne ovat karisseet . Siinä ne vain ovat.
Joka aamu muutama hius kietoutuu toiseen  samalla tyynyllä.
Ne ovat hyviä ystäviä keskenään, niissä on jotain tuttua.. En muista mitä se oli.
Sanoit aamulla, että tänään lähdet metsälle. Vaan etpäs mennyt  nukahdit  lounaan jälkeen
niin kai minäkin, koska heräsin vieressäsi..
Taas piti kertoa uni, mutta kun sitäkään ei enää muista.. Onko sen väliä, katsotaan televisiosta
Hauskat kotivideot.
Jos muistetaan..



3 kommenttia:

  1. Jännä aikkumainen tarina.. uni tai muistelma, mikä lie, näistä ei aina tiedä? Olet vähän ilmassa aina:)

    VastaaPoista
  2. Ei olenkaan pieniä sanoja, oiein panee miettimään.

    Teuvo Noormarkusta

    VastaaPoista
  3. aikatherine kirjoitti...

    Näinkö Mustaleski tulkitsi? Ja minä kun omasta mielestäni kirjoitin jalat oikein tosi tanakasti maassa, mutta kyllä nuivan satiirisesti proosarunon vanhenemisesta ja sen tuliaisista..

    Mutta runohan on aina vapaasti tulkittavissa.. unta siinä ei ole pisaraakaan mitä nyt se kuvitteellinen uni.. sopi juoneen.
    Tiedätkös mustis mikä on lyyrisen ja proosarunon ero?
    23. toukokuuta 2011 0.25
    aikatherine kirjoitti...

    Teuvo, taisit heti oivaltaa runon oleellisen sanoman..tämä on niitä asioita joita ikääntyessään rupeaa miettimään..

    tosi asioita jotka tuntuvat joka päivä, kipuina jaloissa, käsissä ja selkäkin toisinaan... muististakin alkaa jo välillä unohtua asioita.,
    23. toukokuuta 2011 0.3

    VastaaPoista