Neljäs tunnustus / Juuret

Kiitos Aili mummo tunnustuksesta. 26.4.2011.
Tämä on neljäs tunnustus ja olen jo vastannut kaikkiin peruskysymyksiin.. Tehtävä on kertoa 8 asiaa itsestäni ja jakaa 8 uutta tunnustusta .  Kuva on ohessa sen voi siitä kopioida tunnustuksen saajat joiden tehtävä, on siis nyt kertoa  8 asiaa itsestään ja jakaa edelleen tunnustusta 8  uudelle blogille.
                                                      
Uudet tunnustuksen saajat ovat  tässä..



http://matsat456.blogspot.com

http://aidommaksi.blogspot.com/

La Fotografía Efectista Abstracta. Fotos Abstractas. Abstract Photos. -  

http://kovakuoriainen.blogspot.com/

http://marinmenot.blogspot.com


http://37tuntia.blogspot.com/
http:laalinlallatuksia.blogspot.com

http://vapaudentie.blogspot.com
 Http:/ GuenWikkans.blogspot.com
Onnea heille ja kannustakoon se jatkamaan siinä muodossa, kuin kukin tekee.

Itse kuittaan pienellä kertomuksella ne kahdeksan asiaa.

Minulla oli vuosi sitten yllättäen  tilaisuus  saada laajoja tietoja
biologisista esiäideistäni. Kysymys on siis äitini suvun sukututkimus kirjasta.   isänihän oli   tuntematon sotilas

Vuosikymmeniä juurettomana eläneenä, vain omat lapset  sukunani,  olen pohtinut mistä mikin luonne ja reaktio  on peräisin.

Äidin suvusta toki tiesin jo vähän. Mutta todella vähän. Tiesin että hänellä oli sisar ja veli ja toinenkin veli , joka kaatui sodassa. Itse asiassa kovassa haussa on tämän kaatuneen sotilaan tytär. Joka on serkkuni. Tiedän vain etunimen.
Samoin on kateissa muitakin serkkuja .

Nyt yllättäen sain johtolangan myös pikkuserkkuihin, eli oman biologisen mummoni sisaren lapsenlapsiin.

Sähköposti on viuhahdellut ja asensin oikein tietokone kameran   tähän  koneelle, että saisin jutella yhden pikkuserkun kanssa, joka asuu talvet Portugalissa. Toistaiseksi en ole tavoittanut linjoilta, koska hänellä on siellä vieraita.

 Hän tulee kotimaahan kesäksi ja varmaan minulle tulee tilaisuus matkustaa ja tavata useimpiakin uusia sukulaisia

Aikuisenahan minä matkustin Turkuunkin ja metsästin äitini sieltä. Hän on kertonut hyvin niukasti suvusta, ei kai pitänyt asiaa minulle tärkeänä.

Se nyt vain on. Haluan nimenomaan nähdä ja kuulla minkä verran perimä ja geenit näkyvät elämässäni.
Mistä olen perinyt määrättyjä ominaisuuksia?
Näitä joita on jo lapsesta asti ollut.
Olen hyvin innostunut kaikesta luovuudesta. Tykkään kirjoittaa.
Mielialan mukaan joskus elämän tarinaa joskus funtsailevaa mietintää, keskusteluja oman ikuisen sieluni kanssa.
Tätä eivät kaikki ymmärrä, se on vähän kuin uskonto.. Ihminen uskoo sen, minkä käsittää todeksi omassa elämässään.

Joitakin luonteen piirteitäni voin yhdistää kasvatukseen ja siihen ilmapiiriin, jossa kasvoin.. Sieltä on peräisin turhan paljon erilaisia pelkoja, riippuvaisuuksia, hyväksytyksi tulemisen tarvetta ja  yleensä olla olemassa oikeutta. Itsetuntoanikin  yritettiin nitistää kaikin voimin..

Kyllä se tulee geeneistä, että on vielä vahva itsetunto ja kova sisu.  Valtava sisäinen energia on purkautunut monin tavoin. Olen piirtänyt  ja maalannut nuorempana. Tehnyt hyvin monenlaisia  töitä ihan  pelkästä oppimisen halusta.

Rohkeutta on kuin  nälkäisellä tiikerillä.. Ainakin silloin, jos omat pennut on vaarassa. Jonkun aikaa jaksan taistella oikeudenmukaisuudesta  myös itseni puolesta.
Joskus voitan ja joskus luovutan, kun ymmärsin  yhden ystävän lauseen, - hullujen  kanssa ei kannata juosta kilpaa…

Sitä ei lopulta tiedä kuka on kaikkein hulluin , se joka juoksee edellä vai se joka juoksee perässä..
Nyt odotan  tämän kuukauden kulumista loppuun.
Ehkä kesäkuussa  saan tavata  uusia ikäisiäni sukulaisia.
                                                                                                                               
Parempi myöhään kuin ei koskaan.. Luen saamiani viestejä ja yritän käsittää kuka on kukin..

Kaleidoskooppi on värikäs ja jännittävä  kesä on edessä.

Yksi hyvä asia tässä kamerassa on ollut, nyt on tullut juteltua oman pojan tyttären ja pojanpojan  sekä tietysti myös poikani ja hänen vaimonsa kanssa Brasiliassa. Ajatella, että ihan ilmaiseksi saa puhua  vaikka kuin kauan. Tätäkin ihmeellisyyttä piti kyllä harjoitella, ja asettaa lamppua  oikeaan kohtaan, että kasvot ei ole pimeä varjo.. Minun juureni: Ne alkavat oikeastaan minusta uudelleen, niin hatarat on yhteydet  pohjanmaan puukkojunkkareihin. Olen uusi kanta-äiti. Ei yhtään hassumpaa. Jotenkin tiesin jo lapsena, että tulevaisuudessa minulle tulee linkki Brasiliaan. Näin myös kävi. Poikani asuu siellä kahden rasavillin lapsen ja tempperamenttisen vaimon kanssa. Meillä on niin hyvät välit kuin olla voi, kun on tarpeeksi etäisyyttä;))   On myös mielenkiintoista miten luonnossa kuvaan automaattisesti puiden juuria ja kantoja. Psykologisesti etsin niistä juuriani. Ja lopulta kun ajatellaan kuinka kaikki elävä on yhtä, en liene kovin etäällä totuudesta. Minä katson puiden juuria eritavalla, kuin ihminen, jolla on ollut rakkautta ja turvallisuutta lapsuuden herkät vuodet.  Näen juuristä, että ne ovat puuta vahvemmat, kestävät vuosikymmeniä puun elämän jälkeen. Miten minun tulevat juureni tulevat kestämään elämän vuoristoradassa?  Siihen ei ole vastausta, toivo vain, että minun ei tarvitsisi paljon itkeä.