Keijut

Tänään lähti taas yksi maitohammas lapsenlapselta ja se laitettiin hyllylle, että Hammaskeiju löytää sen ja jättää siitä pienen lahjan, niin sattuipa somasti  läsnä oli myös naapurin pari vuotta nuorempi tyttö joka sanoi tomerasti: - Ei Hammaskeijuja ole, meidän äiti on niin sanonut..

Ai jai lapsen lapseni säikähti ja suhisi hiljaa:  -  On niitä, olen aina saanut lahjan, niitä ei vain näe ja siksi sinun äiti ei tiedä että Hammaskeijuja on ihan oikeesti..

- Eikä ole väitti tyttö, ei ole Joulupukkiakaan.

-  Kyllä meillä on käynyt joka joulu ja aina Joulupukki on tuonut  lahjoja joita olen toivonut, puolustautui lapsen lapseni.

Illalla käytiin nukkumaan ja  luettiin iltasatu ja sammutin valot ja kuiskasin lapselle :  Katso nyt tarkkaan niin voit nähdä kun keijut lentävät ilmassa.  Ja todentotta.  Me molemmat nähtiin miten pikkuriikkiset Keijut liitivät ihan katon rajassa ja ne vaihtoivat väriä punaisesta siniseen, oranssiin ja vihreään, ja ihan hohtavan hopeisiin.

Nyt me nukutaan ja aamula katsotaan mitä Hammaskeiju on antanut, se oli sentään aika nätti pieni hammas.
Kun ei kaikkea voi nähdä, niin pitää uskoa unelmiin silloin voi löytää jotain ihan yllättävää. Karkkia Hammaskeiju ei kaiketi kuitenkaan anna.  Ehkä mielummin uuden hammasharjan ja mintun raikasta hammastahnaa, ehkä vielä jotain jota ei unen läpi näe