Jos rakennat pilvilinnan, hukkaat aikaasi . Nyt sinun täytyy rakentaa perusta sen alle.
Allan Poe sanoo/ En usko ihmisen täydellisyyteen. Ihminen on nyt aktiivisempi, ei onnellisempi tai viisaampi kuin he olivat 6000 vuotta sitten./
Miksi näin on? Miten ihminen oppisi elämään, kuten tietää ihanteellisen elämän olevan rauhan ja rakkauden täyteistä.
Miksi minäkin itse törmäilen turhuuden seiniin? Itsekkyyden alttarille kannetun aarteen palvontaan?
Miten ihmeessä minusta tuli minä??
Tämä on seuraava kirjoitustehtäväni aihe. Miten muodostuin minuksi?
Nopeasti ajatellen luon synopsiksen/ lapsuus ja kokemukset ja tunteet sekä päätelmät silloin.
onhan tyhmää väittää, etten olisi jo pienenä lapsena päätellyt mikä on tosi pahaa ja mikä hyvää.
Kouluaika ja se ikäkausi siihen 18vuoden ikään. - Silloin olin taas saanut ulkopuolelta vaikutteita , kokemuksia ja tuntenut erilaisia tunteita. Varsin traumaattisiakin kokemuksia . Suurimmalla osalla ihmisiä on täysi-ikäiseksi tultuaan se minä osin valmis. Siis osin.
Kultainen nuoruus, seikkailut ensirakkaudet , ja ja vaikka mitä. Työtä, opiskelua kihlauksia ja avioon meno . Ensimmäinen oma lapsi. Olinko silloin minä? -Katin kontit, tuskin tajusin äitiyden täyttä merkitystä, oli vain ihmettä, pieni kaunis elävä nukke käsivarsillani. Luojankiitos sain silloin sentään olla vuoden pois päätoimisesta työstä. Pidin kotona sen vuoden lasten päivähoitoa.
Kun sain toisen, kolmannen ja neljännen lapseni, olinko jo minä?
Olin kai. Ainakin olin äiti. Äitiys menee kuitenkin aikanaan ohi. Lapset lähtee maailmaan. Tapahtuu todella suuria tragedioita. Murtumista, särkymistä, kipua.
Polttaa.. polttaa...joskus sen jälkeen minusta tuli tämä minä.
Nyt täytyykin päättää voisinko muuttua. Voisinko muuttaa Alla Poen sanat ja tulla edes vähän paremmaksi? Ompas paljon työtä edessä. Se tarkoittaa täydellistä antautumista henkisiin arvoihin.
Harjoitusta harjoituksen perään. Kun olen saanut kirjani Miten minusta tuli minä valmiiksi , silloin varmasti ymmärrän miksi olen mitä olen ja miten kaikki on tapahtunut.
jos tahdot kertoa oman minäsi tarinan, niin kerro. Siitä voisi olla jopa apua..Niitä näkökulmia joita en itse huomaa.
Upea kirjoitus Aikatherine. Mikä on se minä, josta mietit, oletko se sinä? Luulen, että emme tunnista itsemme olleen samanlaisia viime ja toissa vuonna jne., koska se "minä" on vain kuvitelma siitä mitä on, ei se mitä on. Vähän niin kuin työhaastattelussa kun pyydetään kertomaan, että kuvaa itseäsi ja sitten vastataan, että "olen iloinen, reipas ja avoin". Eikö ole harhaa väittää, että kukaan olisi aina iloinen, reipas ja avoin? Jos "minä" olen iloinen, osaan ja voin olla silloin surullinenkin. Jos minusta löytyy reippautta ja avoimuutta, niin silloin löytynee ne vastakohdatkin, vaikkeivat olisikaan dominoivia työpaikalla. Mutta millainen ihminen siis on? Hän on kyllä jonkinlainen, mutta paljon enemmän kuin hän koskaan voi ymmärtää ja nähdä. Tietoisuus laajenee koko ajan ja siksi ehkä vaikutamme viisaammilta ja erilaisemmilta kuin viime ja toissa vuonna. Ensi vuonna taas sama juttu. Ehkäpä se minä tai itse onkin jotain, joka nousee hyvän ja pahan, oikean ja väärän yläpuolelle, jotain mikä ohjaa kaikkea..
VastaaPoistaKiitos Angel ystäväni. Tässä on nyt upeudet ihan hakusessa;)) Olet oikeassa näin yleisesti ajatelleen. Tosi hyviä pointteja, haen nyt kuitenkin vielä syvempäöä vastausta MITEN minusta on tullut se mitä nyt olen. MITKÄ tekijät ovat muokanneet luonnettani, MIKÄ on ollut hyväksi ja MIKÄ on pahaksi. Tiedän, että olen tunneihminen, On hurjan ihana olo kun omassa mielessä on rauha ja mikään ei vaivaa mieltä kovin isosti. Kun läheisillä ja lapsilla sekä lapsenlapsilla on kaikki suhteellisen hyvin. Mielenkiintoinen tuo viimeinen lauseesi. Sellaisen löytäminen minuudesta, joka menisi kaiken yli, jotain joka ohjaa. Pitääpä olla varovainen tuossa ajatuksessa, se kuullostaa yliminältä. Ikäänkuin Jumalan asemaan astumiselta. EI, ei sellaista. Jos opin vain ymmärtämään heikkouksieni syyn ja harjoittamaan mieleni pois negatiivisista ajatuksista ja teoista se riittää minuudelleni. En pyri yliegoksi. Luoja varjelkoon..Mutta saatan tulkita lauseen myös väärin.
PoistaJokaisena ikäkautena olen ollut minä ja kuitenkin erilainen ja tulevaisuudessakin näin jatkuu, jos Luoja suo... Elämässä mikään ei pysy samana paitsi Jumala (Minä olen sama tänään, eilen ja iankaikkisesti... ) Et voi voi astua kahdesti samaan jokeen...
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Näinkin Marleena. Tottakai olen ollut ja tulen olemaan aina se minuus joksi kehityn ja kasvan sekä opin ja ymmärrän aina uutta. Sensijaan olen luultavasti astunut samaan jokeen uudelleen useinkin. Tällä tarkoitan, että en ole heti oppinut virheistäni vaan toistanut niitä. Jumalan on tietysti muuttumaton aina ja iankaikkisesti, koska on Henki. Ei lihan vanki.Etsin yhä vastauksia siihen, MITEN minusta on tullut juuri tämä mitä olen. Jokainen voi kysyä sitä itseltään ja huomata, että ei ole 1+2 vastauksia. Ihmistä muokkaa hyvin monet asiat, ihan alussa geeniperimä, mallit, arvot ja asenteet. Lapsena olemme pikkuapinoita, opimme matkimalla. Sen lisäksi kaikki ihmiset jättävät oman jälkensä, joita olen kohdannut.
PoistaEnpäs saanut jostain syystä unta. Tulin lueskelemaan blogeja.. Ja viimein päädyin viisaan aikatherinen luo..
VastaaPoistaUsein olen miettinyt, millainen ihminen minusta olisi tullut, jos elämä olisi mennyt toisin.. En tiedä, olisinko onnellisempi vai onnettomampi, heikompi vai vahvempi. Sen tiedän, että eri tapahtumat ovat vaikuttaneet. Sekin on kiintoisaa, miten paljon omalla asenteella on merkitystä. Miten otan asioita vastaan ja miten käsittelen niitä jälkikäteen..
Kiitos tästä tuokiosta. Sinun tekstisi parissa avautuu aina uusia maisemia :)
Kiitos Kati. Viisaus on lukijan ajatuksissa. En minä mitään tiedä. Kunhan mietin joskus niin syvälle että hukkua meinaan. Tämä aihe on hyvin kiinostava ja kommeista huomaan ei niin yksiselitteinen. OTaksun että oma minuuden täysi tuntemus alkaa vasta nyt olla kypsä Tai aavistus siitä. Milloin ihminen on valmis? Näinkin voisi kysyä ja huomata, en ole koskaan valmis ja paradoksina olen aina valmis. Tilanne ja asenne, pakko ja vapaus luo määreitä. Olen myös (ihan turhaan) joskus tuuminut, entä jos alussa olisi ollut toisin. Nyt vain hyväksyn kaikki on hyvin näin
PoistaIsoja kysymyksiä. Nuorempana ei ehtinyt... Jospa voisi vanhetessa nähdä rikkautena kaikki ne vuodet, onnen ja murheen ajat, jotka jäivät taakse. On ihmeellistä ajatella, miten jokainen ihminen on maailmankaikkeuden keskus, ja myös huimaavan yksinäinen. Siksi yhteys toisiin ihmisiin on tärkeintä kaikesta, mielestäni. Kirjoittaminen on aivan mahtava keino saavuttaa yhteys ajan ja matkan takaa.Kiitos kirjoituksestasi.
VastaaPoistaHyvin mietitty kommentti Marjatta , kiitos. Nuorena harva pohtii pintaa syvemmälle, tosi, vasta jossain kypsyyden vaiheessa alan tarkastelemaan, itseä suhteessa muihin. Miksi olen esim. herkkä, miksi pelkään ja mitä pelkään? Tuo vertaus ihmisestä maailmankaikkeuden keskuksena ja se huimaava yksinäisyys. Kun ihminen on on yksin ihmisten keskellä, ei löydä läsnäoloa , ei osaa tai kykene itse putoamaan toisen läsnäoloon. Siitäkö se yksinäisyys syntyy?
PoistaOlisin voinut ilmaista sanomaani paremminkin, sillä en tarkoittanut jumalana olemista tai yliegoa :) Kysymyksesi on mielenkiintoinen. Kun kysyt miten minusta tuli minä ensi vuonna samaan aikaan, saatat kokea olevasi taas erilainen minä kuin tällä hetkellä. Jokin on kuitenkin pysynyt samana. Mikä tuo sama on, se on se sinä, joka todella olet. Ymmärrän silti, että haet käytännönläheisempää vastausta. Niistä on varmasti useampia tulkintoja, johon olet saanut hienoja vastauksia. Hyvää alkavaa viikkoa Aikatherine!
VastaaPoistaonneksi ei tartte täydellinen ollakaan.
VastaaPoistaJos
VastaaPoistaon ylimääräistä aikaa
sen saakin tuhlata
haaveiluun... =)