sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Neljäs tunnustus / Juuret



Kiitos Aili mummo tunnustuksesta. 26.4.2011.
Tämä on neljäs tunnustus ja olen jo vastannut kaikkiin peruskysymyksiin.. Tehtävä on kertoa 8 asiaa itsestäni ja jakaa 8 uutta tunnustusta .  Kuva on ohessa sen voi siitä kopioida tunnustuksen saajat joiden tehtävä, on siis nyt kertoa  8 asiaa itsestään ja jakaa edelleen tunnustusta 8  uudelle blogille.
                                                      
Uudet tunnustuksen saajat ovat  tässä..



http://matsat456.blogspot.com

http://aidommaksi.blogspot.com/

La Fotografía Efectista Abstracta. Fotos Abstractas. Abstract Photos.

http://kovakuoriainen.blogspot.com/

http://marinmenot.blogspot.com


http://37tuntia.blogspot.com/
http:laalinlallatuksia.blogspot.com

http://vapaudentie.blogspot.com
 Http:/ GuenWikkans.blogspot.com
Onnea heille ja kannustakoon se jatkamaan siinä muodossa, kuin kukin tekee.

Itse kuittaan pienellä kertomuksella ne kahdeksan asiaa.

Minulla oli vuosi sitten yllättäen  tilaisuus  saada laajoja tietoja
biologisista esiäideistäni. Kysymys on siis äitini suvun sukututkimus kirjasta.   isänihän oli   tuntematon sotilas

Vuosikymmeniä juurettomana eläneenä, vain omat lapset  sukunani,  olen pohtinut mistä mikin luonne ja reaktio  on peräisin.

Äidin suvusta toki tiesin jo vähän. Mutta todella vähän. Tiesin että hänellä oli sisar ja veli ja toinenkin veli , joka kaatui sodassa. Itse asiassa kovassa haussa on tämän kaatuneen sotilaan tytär. Joka on serkkuni. Tiedän vain etunimen.
Samoin on kateissa muitakin serkkuja .

Nyt yllättäen sain johtolangan myös pikkuserkkuihin, eli oman biologisen mummoni sisaren lapsenlapsiin.

Sähköposti on viuhahdellut ja asensin oikein tietokone kameran   tähän  koneelle, että saisin jutella yhden pikkuserkun kanssa, joka asuu talvet Portugalissa. Toistaiseksi en ole tavoittanut linjoilta, koska hänellä on siellä vieraita.

 Hän tulee kotimaahan kesäksi ja varmaan minulle tulee tilaisuus matkustaa ja tavata useimpiakin uusia sukulaisia

Aikuisenahan minä matkustin Turkuunkin ja metsästin äitini sieltä. Hän on kertonut hyvin niukasti suvusta, ei kai pitänyt asiaa minulle tärkeänä.

Se nyt vain on. Haluan nimenomaan nähdä ja kuulla minkä verran perimä ja geenit näkyvät elämässäni.
Mistä olen perinyt määrättyjä ominaisuuksia?
Näitä joita on jo lapsesta asti ollut.
Olen hyvin innostunut kaikesta luovuudesta. Tykkään kirjoittaa.
Mielialan mukaan joskus elämän tarinaa joskus funtsailevaa mietintää, keskusteluja oman ikuisen sieluni kanssa.
Tätä eivät kaikki ymmärrä, se on vähän kuin uskonto.. Ihminen uskoo sen, minkä käsittää todeksi omassa elämässään.

Joitakin luonteen piirteitäni voin yhdistää kasvatukseen ja siihen ilmapiiriin, jossa kasvoin.. Sieltä on peräisin turhan paljon erilaisia pelkoja, riippuvaisuuksia, hyväksytyksi tulemisen tarvetta ja  yleensä olla olemassa oikeutta. Itsetuntoanikin  yritettiin nitistää kaikin voimin..

Kyllä se tulee geeneistä, että on vielä vahva itsetunto ja kova sisu.  Valtava sisäinen energia on purkautunut monin tavoin. Olen piirtänyt  ja maalannut nuorempana. Tehnyt hyvin monenlaisia  töitä ihan  pelkästä oppimisen halusta.

Rohkeutta on kuin  nälkäisellä tiikerillä.. Ainakin silloin, jos omat pennut on vaarassa. Jonkun aikaa jaksan taistella oikeudenmukaisuudesta  myös itseni puolesta.
Joskus voitan ja joskus luovutan, kun ymmärsin  yhden ystävän lauseen, - hullujen  kanssa ei kannata juosta kilpaa…

Sitä ei lopulta tiedä kuka on kaikkein hulluin , se joka juoksee edellä vai se joka juoksee perässä..
Nyt odotan  tämän kuukauden kulumista loppuun.
Ehkä kesäkuussa  saan tavata  uusia ikäisiäni sukulaisia.
                                                                                                                               
Parempi myöhään kuin ei koskaan.. Luen saamiani viestejä ja yritän käsittää kuka on kukin..

Kaleidoskooppi on värikäs ja jännittävä  kesä on edessä.

Yksi hyvä asia tässä kamerassa on ollut, nyt on tullut juteltua oman pojan tyttären ja pojanpojan  sekä tietysti myös poikani ja hänen vaimonsa kanssa Brasiliassa. Ajatella, että ihan ilmaiseksi saa puhua  vaikka kuin kauan. Tätäkin ihmeellisyyttä piti kyllä harjoitella, ja asettaa lamppua  oikeaan kohtaan, että kasvot ei ole pimeä varjo.. Minun juureni: Ne alkavat oikeastaan minusta uudelleen, niin hatarat on yhteydet  pohjanmaan puukkojunkkareihin. Olen uusi kanta-äiti. Ei yhtään hassumpaa. Jotenkin tiesin jo lapsena, että tulevaisuudessa minulle tulee linkki Brasiliaan. Näin myös kävi. Poikani asuu siellä kahden rasavillin lapsen ja tempperamenttisen vaimon kanssa. Meillä on niin hyvät välit kuin olla voi, kun on tarpeeksi etäisyyttä;))   On myös mielenkiintoista miten luonnossa kuvaan automaattisesti puiden juuria ja kantoja. Psykologisesti etsin niistä juuriani. Ja lopulta kun ajatellaan kuinka kaikki elävä on yhtä, en liene kovin etäällä totuudesta. Minä katson puiden juuria eritavalla, kuin ihminen, jolla on ollut rakkautta ja turvallisuutta lapsuuden herkät vuodet.  Näen juuristä, että ne ovat puuta vahvemmat, kestävät vuosikymmeniä puun elämän jälkeen. Miten minun tulevat juureni tulevat kestämään elämän vuoristoradassa?  Siihen ei ole vastausta, toivo vain, että minun ei tarvitsisi paljon itkeä.



                                                          


20 kommenttia:

  1. Felicidades amiga, un gran trabajo el que tu realizas, un fuerte abrazo amiga Aikatherine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aikatherine kirjoitti...

      Gracias Paco, esto es muy interesante, tengo hoy una carta de Portugal y fotografías de un nuevo primo. ¡Qué hermoso es una gran cantidad de flores allí. flores en todo el país. Ellos vienen a Finlandia en dos semanas. Espero, y latidos del corazón. Gran abrazo mi querido amigo Paco, ahora hay que hacer es la historia de la imagen. Pero todo a su debido tiempo. Hug.
      2. toukokuuta 2011 15.01

      Poista
  2. Kiitos tunnustuksesta!

    Alan vähitellen rustaamaan omaa tunnustustani ja jakamaan eteenpäin!

    Tekstisi on mielenkiintoinen, ja ajatuksia herättävä.

    Onnea löydettyjen sukulaisten kanssa, ja onnea uusien etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. odotan tarinaasi Laali. Aiheita on ainakin paljon. Kiitos sanoistasi, uusi sukuhaara voi olla vaikeaa enää liittää silleen oikeasti, kun ei ole elämän pituista sidettä. Hyvä kuitenkin jotain tietää taustoistaan

      Poista
  3. Hyvää vapunjälkeistä aikaa, elät nyt tosi jänniä hetkiä sukututkimuksen parissa. Ylemmässä kuvassa ylärivin kolmas oikealta, hänellä on minusta samoja piirteitä kuin mitä sinulla on. Eihän me olla sun kanssas tavattu henk.koht., mutta kuviesi perusteella näyttää siltä.
    Ole ainutlaatuisen lahjakas tyttönainenmummi. Hyvää kesänalkua, eikä kompastella eikä lennellä kumoon, katsellaan vain lintujen ja perhosten kisailua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anjuusa kauniista sanoistasi. En ole ajatellut kenen näköinen olen, mutta aivan keskellä takarivissä kuudes vasemmalta oleva tummakutri on ihan äitini näköinen. Ensin luulin häntä jopa äidiksi, mutta nimilistan mukaan äitini puuttuu tuosta kuvasta, siinä on hänen sisar kyllä ja muita hyvin läheisiä, mummot ja vaarit.. Minulla on tunne kuin olisin ensi kertaa olemassa oikeasti. Minulla on suuret vahvat juuret. Ne piti vain löytää. Orpolapsen riemu on sanoinkuvaamaton. Tätä ei voi varmaan käsittää ihminen jolla on ollut aina omat vanhemmat sisaret ja veljet, oma mummo ja muut sukulaiset. Minua on kyllä lapsena kerran käytetty tuolla näytillä, siitä on pieni muisto, mutta en tiennyt ketä he ovat.
      2. toukokuuta 2011 15.10

      Poista
  4. Aikatherine! Kovin samanlaiselta kuulostaa tarinasi suvustasi kuin omani. "Löysin" isäni (tiesin kyllä hänen kaatuneen) ja sisarpuoleni sekä serkkuni vasta muutama vuosi sitten. Siihen asti olin kuin puolikas. Lapsuuskokemukseni samanlaisia kuin sinulla. Äidin puolelta päivitin sukututkimusta, isän puolelta Hampurissa asuva serkkuni on tehnyt valtavan urakan. Omaan eheytymiseen tarvittiin tietoa ja tosiasioita. Minun perheeni oli minun juureni, kaikkeni. Äidiltä ei tietoa herunut. Nyt senkin syyt ymmärrän.
    Mutta ei hätää. Me ollaan, sinä ja minä, vahvoja persoonia, omia vahvuuksiamme toteuttavia. Oman luovuutemme varassa kuljemme tietämme eteenpäin.
    Hyväksytyksi tulemisen tarve on ajanut minuakin eteenpäin, etsimään olemassaoloni oikeutusta. Joskus oli vaikeaa. Nyt on kaikki hyvin. Tiedän kuka olen.
    Tsemppiä ja halaus sinulle, kanssasisareni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anja, ehkä meistä sota-ajan orvoista kasvoi vahvempia joissakin asioissa, herkkiä toisissa. Murtumia ja tragedioita koin jo varhaislapsuudessa. Hatara muisto myös pommituksista.Mitä nyt 2-4vuotias tajuaa. Juuret olivat täysin kadoksissa molempiin biologisiin vanhempiin , äidin sukua löysin 21vuotiaana ensin, isän puolelta tapaamisia sisarpuoliin oli vasta yli 40 vuotiaana.
      Hih, ainakin me olemme "Persoonia";))Voimahalit sinulle myös kanssakulkija

      Poista
  5. Kiitos Aikatherine siitä, että jaoit tämän kokemuksesi ja tarinasi meidän lukijoiden kanssa. Todella koskettava ja toiveikas kirjoitus. Toivon puolestasi, että tapaat sukulaisiasi ja että vietätte ihania ja vahvistavia hetkiä yhdessä.

    Kiitos kaunis myös tunnustuksestasi blogilleni. Olen otettu. Laitankin tätä eteenpäin kirjoituksieni kolmannen osan jälkeen kun saan sen vain kirjoitettua. Ihanaa kevättä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Angel ja onnea itsellesi. kirjoitat mielenkiintoisesta aiheesta. Minun täytyy varata aina vähintään tunti aikaa lukeakseni ja käsittääkseni tarinan helmet. Kiitos että jatkat ketjua. on kiva saada kannustusta, se uusien jakaminen on jo vaikeampaa, on paljon, mutta ei halua jakaa niille joilla jo on useita ennestään, ja myös huomasin ihan pieniä ja aloitteleviakin on kiva kannustaa..
      3. toukokuuta 2011 10.49
      aikatherine kirjoitti...

      Poista
  6. Todella mielenkiintoista tuo sukututkimus. Ja sinulla on tosiaan sytä tutkia sukuasi, aikatherine<3

    Onnea eteenpäin uusien ihmisten etsimisessä ja heidän kanssaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili Mummo, tämä tunnustus oli sinulta, siitä myös vielä kerran kiitos. Valitsin kertomuksen nyt ajassa, kun olen ne perusjutut jo kirjoittanut. Ja tämä aika ja uusien sukulaisten kohtaaminen tulee olemmaan jännää..Luulen että jopa hauskaa..
      3. toukokuuta 2011 10.55

      Poista
  7. Thank you very much of value to offer the prize. Old photos are lovely. As a child I spent hours looking at old family photos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for Leovi that you receive the prize. You have great photos, they are mute beauty. And are often a source of inspiration for the author. Poem girl like me:) Hug Leovi and a good spring!
      3. toukokuuta 2011 11.02

      Poista
  8. Kiitos mielenkiintoisesta tunnustus kertomuksestasi !

    Yllätit minut miellyttävällä tavalla , kun lähetit tämän myös minulle.
    Kirjoittelen lähipäivinä omat "tunnustukseni", ja pyrin lähettämään niitä eteenpäin .

    Toivotan sinulle miellyttäviä toukokuun päiviä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marimeri. . sinulla on monipuolinen blogi. On kuvia ja tarinoita. Pidän siitä. Toivon kivaa kevättä.
      3. toukokuuta 2011 10.52

      Poista
  9. Gracias una vez mas por el trabajo tan maravilloso que realizas, por las historias por ti narradas que nos hacen conocerte cada día mejor y, así admirarte y quererte mas.
    Un beso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gracias a mi amigo José! Infancia y juventud y la infancia fue muy dura. Hogar Infantil y más tarde la familia adoptiva. Yo no sabía lo que es el verdadero amor, antes de conocer a mi marido y se casó con Yo. y tuve mi primer hijo. Entonces yo estaba seguro de que el sentimiento es abrumador. También les enseña a amar a los demás. Paso a paso, más coraje y más, una de fuerza interior, el amor de Dios ha sido uno de los patrocinadores en la presencia de la verdad.
      3. toukokuuta 2011

      Poista
  10. Kiitoksia aikku yllättävästä tunnustuksestasi blogiani matsat456.blockspot.com kohtaan :-)

    Painin itsekin vaihteeksi uusien suhteiden kanssa joten onnea kaverille kans niissä puuhissa!

    (No, en kylä tarkoittanut pelkästään "niitä puuhia", mutta nekinhän kuuluvat asiaan parisuhteessa, eikö? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä MK . Tarkoittamasi suhde on kuitenkin eri juttu , kuin omien juurien löytyminen ja mahdollinen tuntemiseen suotu mahdollisuus. Onnea kuitenkin rakkauden rintamalle puuhineen päivineen;))

      Poista