sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Arka


Avuton kyynel

virtaa hiekkaan siemenen

aika murtunut

synnyttää kirsikkapuun

punainen hymyhuulen



Ei hukkaan vieri

talteen nosti keveän

odottain iltaa

käy askel siro yöhön

luo lohdun arka etsi


Rakasta minua!

Näin huusi rikki mennyt.

Kosketa ihoa!

Sulje minut puutarhaan!

Piilota sielun lintu.



3 kommenttia:

  1. Tämä on valtavan kaunis, koskettava runo.

    VastaaPoista
  2. Ihana. Luin tuon runon äänen itselleni. Niin kaunista.
    Hyvää kevään jatkoa.

    VastaaPoista