keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Maailman paras










Olen Kosti. Olen luokalla 2C. Meillä on mukava luokka ja mukava naisopettaja, tai ainakin oli. Sillä hän on aivan hermona. En tiedä mikä häntä vaivaa, sillä on kaksi vaihtoehtoa. Yksi: Me menemme eläintarhaan. Kaksi: Tai se ehkä johtuu meidän viimeaikaisista käytöstavoista.

Nyt kuitenkin oli ei niin suuri päivä. Opettaja oli kiltti kun pakkasi evästä koriin. Tiina sattui näkemään mitä siellä oli. Opettaja oli pakannut makkaraa. Pistä eteenpäin, Tiina supisi
minulle. Opettaja on pilkkonut makkaroita. Pistä eteenpäin, minä kuiskuttelin Sampalle. Slurp. Pistä eteenpäin, Samppa kuiskutteli Hannalle. Ja jokainen sanoi jotakin kullekin. Lopulta jonon
ensimmäinen eli Pate sai kuulla viestin. Plöts!? Pate huusi. Ja lähti jonnekkin. Onneksi opettaja ei kuullut, nimittäin hän oli meidän koulun vararehtori. Mutta bussi kuski kuuli, arvelimme sen siitä että hän purskahti nauruun.

Vihdoinkin pääsimme liikkeelle. Oletteko ensimmäistä kertaa menossa eläintarhaan yhdessä? Kysyi bussi kuski. Kyllä, miten arvasit? Kysyi meidän opettaja. Kun olet siellä takana voit katsoa takaikkunasta. Hertinen! Huudahti opettaja. Samassa me kakki ryntäsimme takaikkunalle. Ja myös samassa kuskimme meinasi ajaa bussinsa ojaan vain siksi että hän nauroi. Kun katsoimme takaikkunasta, Pate ja eväämme oli unohtunut koulun pihalle.
Äkkiä huomasimme, että opettaja oli myöskin kadonnut, mutta vaan hetkeksi. Nimittäin hän pomppi tasajalkaa kuskin edessä ja vaati häntä kääntymään. Emme saaneet kuskin vastauksesta mitään selvää, koska hän hekotti vieläkin. Ilmeisesti se oli myöntävä vastaus
koska hän teki heti U-käännöksen ja nauroi vieläkin.

kirjoittanut   Kosti  8v.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Minä olen Kostin mummi ja minun täytyy nyt kertoa, että Kosti on päihittänyt minut  piirtämisessä, urheilussa, kirjoittamisessa ja laulussa sekä soitossa.  Jostain kumman syystä en ole yhtään katkera vaan hyvin onnellinen ja ylpeä:))    
Kyllä on aihetta juhlaan, kun lapsenlapset on eteviä..Kosti juoksee kuvassa puolimaratonia, lisäksi hän pelaa jalkapalloa joukkueessa joka on saanut useita mitaleja, Kostin huoneessa on yli 40 mitalia ja pieniä pokaaleja.  Piirustus on ajalta kun Kosti oli vasta 4 vuotias.  Hänellä on ollut kitara  jo kolmevuotiaasta asti, ja hän soittaa hyvin sekä suunnittelee omaa bändiä, tulevia  levytyksiä varten hän on piirtänyt jo valmiiksi useita kuvituksia esittelykansioihin..   

11 kommenttia:

  1. Ripranie10/02/2013

    Oho, aika poika!
    Kyllä mumminkin kelpaa olla iloinen, onnellinen ja ylpeä.

    VastaaPoista
  2. Onpa sinulla lahjakas lapsenlapsi, kaisumarjatta:)

    VastaaPoista
  3. Syytä onkin mummon olla ylpeä.
    Hyvä Kosti!

    VastaaPoista
  4. Kyllä sulla onkin fiksu lapsenlapsi ja etevä!

    VastaaPoista
  5. hieno aine, Kosti on kynämiehiäkin ihan selvästi!

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaminen on ainakin hallussa, taidat olla onnellinen mummi?

    VastaaPoista
  7. Hienoa, Kosti! :)

    Mukavia päiviä sekä Kostille että mummille! :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille yhteisesti, ylpeähän minä tästä pojasta olen, ihmettelin kirjallisenkin ilmaisun taitavuutta, jopa pilkut oli oikeissa paikoissa, hän oli itse kirjoittanut tietsikalla..nykyajan lapset on ihan oikeesti neroja, siihen verraten mitä itse olin 8 vuotiaana, rohkea ja luova kyllä, mutta en näin monipuolisen lahjakas, ja samaa linjaa seuraavat myös loput 7 lastenlasta, urheilu ja taiteet on kova sana, oisko joku geeni minultakin:))

    VastaaPoista
  9. Ihana lapsenlapsi sinulla, Kosti näyttää olevan myös taitava kynämies <3

    VastaaPoista
  10. Taitaa olla mukavaa olla mummo :)

    VastaaPoista
  11. Hienoa!
    Hyvä poika mummolla :)

    VastaaPoista