Milloin valmis

Sydämeeni istutan salaisen puutarhan.

 Vihreät keitaat ja tuoksuvat kukat.

 Veden solina ja

tuulen humina on musiikkia korvissani.

Päivän kimaltaessa 

lampeni kalvoon

näen elämän varjojen tanssin

Aika katoaa

olen tässä 

aistien

 laventelin tuoksun

pehmeä sammal suutelee jalkojani

muistojen nauha kiertyy auki

kaikki nuo vuosien äänet

kimpoavat korviini

ensi itkusta viimeiseen

helisevästä naurusta rahisevaan

nuoruuden slkki-ihosta

kokemusten juomuihin

vanhuuden luomiin 

ja kuiviin silmiin

vain  odotus

jäljellä

Mitä on puutarhani takana, edessä päällä ja alla?

Näenkö tarkoitukseni täyttyneen

vai olenko hukkaputki?

Sydämeni puutarha on muuttunut näkyväksi

kaikki muu on kadonnut

ja niin minä kävelen ruusut kädessäni

sinua kohti

askel askeleelta

kerron sinulle

miten viime yönä lähes tavoitin sinut

mutta pelko 

se lopullinen luopuminen pysähdytti

peruutin ja kuiskasin

en ehkä ole vielä valmis

sinä vain hymyilit ja kysyit

- Koska ihminen on valmis?