keskiviikko 25. syyskuuta 2013

mielen sukelluksissa


Lapsenlapsi sukeltaa ja ihmettelee maailman pieniä kummallisia asioita.


Millaista on mielen sukellus?



olisiko se vähän samankaltaista, hyppyä kohti uusia asioita ja kokemuksia.
Minulla on tunne, että olen vajonnut hyvin syvälle, ympärilläni on tumma hiljaisuus, varjoissa häilähtää muistiraita, se välähtelee kuin salama, sydän sykähtää , rummuttaa elämäni bongorumpua.

Päästän irti muistoista, hetkeksi, pieneksi tuokioksi.
Juuri silloin näen valoa ja silmissä tanssii syys okran väriset lehdykät.

Hetki on pian ohi ja  katson taas paperita, joihin olen nyt kerännyt tietoa, historiaa, menneisyyttä, hyvin suuria asioita. Jopa maailmanlaajuisia.  Kaikki on keskeneräistä.. Jatkan työtäni taas huomenna.. Ehkä se on valmis ennen vuoden vaihetta..
Tänään mielensukellus irroitti ajatuksia, tee välillä jotain muuta..kirjoita vaikka runoja tai piirrä kuvia..
kirjoitinkin runoja  runojuoniin, se blogi on sitä varten.  Kuvia kansioon.. pian tulee uusi mandalan aihe, ehkä se on mieluinen haaste, kynät odottavat purkissa..
Mikäli kiinnostaa niin kerron sen verran että tuleva historiikkkini sijoittuu vuosille 1981.- 1994
Suomessa tapahtui sinä aikana hyvin paljon. 

Katsoiko joku lukijoistani Televisiosta  Kansallis teatterin näytelmää Neljäs tie.  / tai kävikö teatterissa katsomassa.  Näytelmä oli huikea.. Sen tapahtumat liittyvät myös tulevaan tekstiini.

Olen viettänyt aikaa myös rakkaan poikani kanssa viikon loppuisin kun hän on nyt Suomessa työkomennuksella.. Ja surukseni lähtee noin 3-4 viikon päästä takaisin perheensä luokse Brasiliaan. Ikävä tulee jo pelkästä ajatuksesta.. Onneksi  tyttäret ja lapsenlapset täällä vähän lohdiúttavat.

Voin hyvin, vain reuma muistaa jäytää niveliä, mutta olen tottunut siihen  ja unohdan jo toisinaan moiset ikikivut..

Voikaa hyvin.  Käyn kyllä sivuillanne, mutta en aina ehdi kommentoida.. Mustis kissani rupesi naukumaan hän lähettää kai terveisiä myös:)) kurnau miauuuu:)

5 kommenttia:

  1. On se ihmeellistä nuo pienet lapset kun osaa uida ,tai pysyä vedess ja suukin pysyy kiinni.
    Elämän ihmeellisiä asioita.
    En ole katsonut telkkarista tuota ohjelmaa.
    Aika menee blogissa, ulkona Canonia ulkoiluttaen ja pian alkaa työtkin.
    Se on niin haikeeta ,syksy on muutosten aikaa, kun lapset lähtevät ,varsinkin kauas maailmalle, onneksi sinulla on perhettä vielä lähelläsikin.
    Minun ainoani muutti Pohjanmaalle ,on sinnekin matkaa, kerran vuodessa taitaa tulla käytyä, ehkä toisen.
    Hän tuleekin nyt tänne mökkikauden lopettajaisiin, ihkua ♥
    Hyvää syksyä sinulle ja iloa pimeneviin päiviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. osaahan nuo vauvelit, ja vauvauiti on hyväksi , lapsi tottuu taas veteen, 9 kk kelluttuaan muistaa vielä refleksejä. Kiitos samoin hyvää syksyä

      Poista
  2. Kiinnostaa tuo historiikkisi, tuleeko se tai katkelmia siitä tänne blogiisi? I hope so.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tulee kun saan valmiiksi.. jatkan tuosta mihin Kekkosen aika jäi, pureskelen Manua nyt vähän aikaa: ) Kiitos visiitistä. omaa elämän arkea tulee tietty oheen..

      Poista
  3. Hieno teksti ja ihanainen kuva pienestä sukeltajasta!

    Toivotan hyvää mieltä ja terveyttä viikonloppuusi <3

    VastaaPoista