tähtiä ja meri

 Kivet keinuvat hitaasti, vierivät äänettöminä kohti syvyyksiä.

Katu putoaa altani hivuttaen muinaisuuden askelpidot ulottuviltani.

Leijun keveänä, nöyränä hyväksyen, tappioni ja avuttomuuteni

Katson miten meri hiipii kaduille ja maa peittyy siniseen hämärään.



Kapuan vuoren rinnettä yhä ylöspäin, peläten katsoa alas.

Näen tuhansien ihmisten  joukot, jotka katsovat toisiinsa pimein silmin.

Ettekö te usko?

Ettekö te usko, vaikka omin silmin näette?


Korkealla on kylmää ja huuleni huurtuvat hyhmäiseen lumeen.

Maa on peittynyt vesiin,  se höyryää utuista sumua kohti taivasta.

Vielä hetken, kunnes kaikki vesi palaa tähtien luokse.

Elämänvesi nousee kohti korkeuksia kevyesti, kuin pilvi.



Maa on autio ja tyhjä. Tummuuden sydän on auennut ja

vain muistot elämästä se kätkee kiviensä reunapitseihin.

Kalat ovat paahtuneet siruiksi ja ihminen etsii ja kaivaa maata

yhä syvemmälle löytämättä muuta, kuin mustan rautaisen  portin.


Kun viimeinen  salpa avautuu ja portti avautuu on edessä suuri huone

Sen lattia on täynnä leposijoja ja ihmiset nukkuvat odottaen aamua.
Keskellä salia on koroke ja sen päällä on valtava tumma puinen lipas.

Nostan kannen ja näen miten viininpunaiset verhot liukuvat sivuun.

Keskeltä katsoo silmiini kaikki näkevä viisaus, jolta

yksikään ajatus, saati teko ei ole koskaan ollut salattu.

Sillä hetkellä oivallan: Kukaan ei minua tuomitse, ei koskaan.

Kenenkään ei tarvitse.  Oma sisimpäni ei voi ohittaa totuutta.

Itse olen oman tuomioni elänyt valmiiksi, itse olen valinnut tekoni ja

sanani.

Itse olen jättänyt huomiotta ja täyttämättä velvollisuuteni auttaa, tukea

tai vain olla läsnä. Kaikki mikä on palkittu tässä elämässä on kadonnutta.

Etsimällä etsin löydänkö edes yhden pienen rakkauden teon, joka on ollut

pyyteetön ja ilman oman edun tavoittelua.

Vain sellaisen löytäneenä saan luvan nousta tähteeni asumaan.


Kaikilla on paikka sen tiedän, paikka mitä et voi kuvitella.

Voin kertoa vain millainen oli oma tähteni.


Hänen silmänsä antoi merkin ja lentäjä tuli aluksineen.

Istuin vain vaiti ja katsoin koko elämän tarinani

 jokainen värisävy kimmelsi silmissäni.

Niin paljon tuhlattuja päiviä ja turhuuksien

palvontaa, liian paljon turhia sanoja ja selityksiä.

Lentäjä vain ohjasi konetta kohti tähteä, varmana ja kaikki tietävänä.

Miten pääsen tähteeni sisälle?    Kysyin häneltä.

 - Ole huoletta, olet jo melkein perillä. Hän vain sanoi hiljaa.

Niin astuin tähteni portista sisään ja kaikki salaisuudet avautuivat eteeni.

Ainut mitä enää muistan, on sen uskomaton kauneus, ilo ja hyvyys.

Ajattelin vain pienen hetken, voi miten ihminen on tapojensa orja ja etsii

totuutta monimutkaisin keinoin.  Kaikki on hyvin yksinkertaista. Liian

yksinkertaista, vain näkemisen matkan päässä.

Tieto pyyhittiin pois mielestäni, ja muuta en saa kertoa.

Vain sen, jos pääset matkalle, älä pelkää.

Jos heräät olit unessa kuten minäkin. Jos et herää, olet perillä.