sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Aika

Ystävyys on vaikeampaa
ja harvinaisempaa kuin rakkaus.

Siksi meidän täytyy hoitaa sitä
hellien ja tallentaa sydämeen.

Ystävä on sellainen,

joka tietää kaiken sinusta

ja vielä haluaa olla ystäväsi..

Kello käy ja aikani kulkee kohti tuntematonta.

Jotkut päivät ovat raskaampia kuin toiset.

Tuntuu kuin pilvet putoaisivat päälle,

eikä yksikään askel veisi eteenpäin.

Silloin pysähdyn ja vilkaisen kelloa,

se tikittää yhä vain vääjäämättä, välittämättä.

Kun lepään hetken aika unohtuu  ja

nukun ajattomuudessa. Hyvin kauniissa ajassa.

Siellä ei kello käy eikä ole kylmä eikä kuuma.

On vain hyvä olla ja kaikkialla liitävät

perhosten keveät sielut, ikuisuuden sumussa.

4 kommenttia:

  1. Kauniisti sanottu.
    Kaikkea hyvää sinulle !

    VastaaPoista
  2. Pidin runostasi, tai ajatelmastasi!
    Oikein kauniisti todettu, niin se on ♥

    VastaaPoista
  3. on ihanaa saada positiivista palautetta, toki pientä rakentavavaakin otan mielelläni vastaan. jos lukijana koet jonkun uuden näkökulman se olisi kiva lukea.
    kirjoitan itse tekstini ellei toisin ole ilmoitettu. olen silti vain harjoittelija harrastaja ja pidän tätä kivana tapana purkaa ajatuksia jakaen myös muille.
    29. joulukuuta 2010 22.33

    VastaaPoista
  4. sirpa kirjoitti...

    Totta, ystävyyttä ei koskaan pidä pitää itsestäänselvyytenä.
    27. joulukuuta 2010 14.1


    sanon siihen, että ei todellakaan.. kiitos

    VastaaPoista