lomat jatkuu, nyt marjojen maailmassa, runonkeruumatkan pohjanmaalta satoa

 

Kauhajoki. 

Vesi on kirkasta, mutta mutapohja tummentaa veden varjossa.

tässä yksi runo Kauhajoelta

eteläpohjanmaan murteella

tämän on kirjoittanut  Irma Nieminen Kauhava

sisareni lausui tämän minulle ja se teki vaikutuksen.. 

unikko maalauksen sain lahjaksi

runo

moon nikun äitee mä juostan nytyytän nikun äitee, kun se koitti äkkiää käväästä pankkiasoolla ja 

ja yhtäkkiä vaan käyrä ostamas hiivaa ja jauhoja ja kananmunia ja voita kun se oli tarjooukses kun isä orotti sitä autos ja tuli hengästyksis takasij ja voivotti jotta kun viipyy niin kaua

mihinkähän sil oli aina kiirus

moon justihin nikun äitee sekin istuu pelekääjän paikalla ja vahtas ahnahastim maantietä ja kiljaasi niij jotta muilta nousi karvat pystyhyj jos ajurij jalka pikkuusenkin  hipaisi jarrupoliinta

moon aina nikun äitee  kuj jotakikim menöö hukkahan se oli aivan poikki ja kaikki, kun se kollas  ja ettii joka paikan ja alootti aina vaan aluusta ja kaivoo niin kauaj jotta se löytyy ja jos ei löytynys se oli ainan puolikuolluksis ja nii oli kaikki muukki

ja jos mä toren sanon niin äitee oli täs asias justihin nikun isänsä 

voi ku mä oon nikun äitee kumma katton ittiäni peilistä ja justihin silloli  yläluomet näil lurpullansa ja se veteli leukapiäliänsä ja moitti kun ne on niir rupsahtanu ja puronnu alahapäi   emmä siitä välitä  vaikka minoon  nikun äitee , paree vaan se maalas kuminankukkia ja vanhoja ränsistynehiä   latoja  ja tuhersi yhyren orvokin silimää monta tuntia lehemällelypsyv välis saa teheräm mitä tykkää