maanantai 10. tammikuuta 2011

tasasana





MITÄ OLEN

Kuka olen? Mitä olen? Olenko nimeni? Olenko ammattini?
Olenko kehoni? Olenko katoava vai katoamaton?
Onko henkisyys osa kehoa, vain kuoleva ajatus? Mitä olen, kun kehoni on kuollut ja haudattu?

Mietin kauan ja päädyin siihen, en ole mitään noista. En yhtään mikään noista.

Todelinen minäni on mieleni syvyyksissä. Voi olla että sydämmessäni on jokin linkki mieleeni, ainakin se reakoi voimakkkasti niin iloon kuin suruunkin..

Olen mieleni. Henkisyyteni, jonka olen ravistellut hereille useita kertoja. Se katoaa helposti, jos elän maallisten arvojen ja mallien mukaan.

Kadotan itseni. En halua olla kateissa itseltäni. Haluan katsoa mitä henkisyyteni eli mieleni on.

Henkisyyteni ei tarvitse mitään maallista. Se tarvitsee, vain huomion kykyä löytää oma henkisyyden omasta mielestäni.

Henkisyyttä ei tarvitse pukea, ruokkia, eikä viihdyttää. Se pukee ja ruokkii minut ja ohjailee löytäjän tielle ja se totisesti viihdyttää minua täysin uusilla arvoilla.

Kehoni on vain todellisen minäni asuinsija. Lihallisuus ja lihallisuudenlait ovat ohjanneet minut pois henkisyydestäni, mutta henkisyys ei katoa ikinä, voin vain väärillä elämäntavoilla peittää sen näkymisen.

Suurin ero henkisyyden ja lihallisuuden välillä on vapaudessa. Lihallisesti en ole ikinä kylläinen, kuin ehkä hetken. Arvostelen itseä ja muita maallisen kehoni ja sen viestien mukaan.

Uskallanko sanoa joskus ei egolleni. Kutsua mielessäni hengen ääntä ohjaajaksi ja saan nähdä kuinka maailma muuttuu. Sekunninsadassosassa kaikki on toisin. Maailma on hyvä ja kaunis. Ihminen on hyvä ja kaunis pohjimmiltaan. Ihminen on sokea ja kuuro. Kunnes herää. Riehun lihan lain voimalla, haluan kaiken mahdollisen, mikään ei riitä, liha on ahne.
Mitä pahaa ikinä olen tehnyt tai tekevä, niin sitä pahaa en ikinä tee henkisesti heränneenä, koska tietous seurauksista on liian kirkas.


Opettelen sanomaan joka päivä, hyvää huomenta aamu, olet kaunis. Kiitos näytä minulle tietä. Ja niin tulee tapahtumaan.

En ole nimi, ammatti, keho, vaan olen henkinen olento, joka asuu kehossani ja on sattumalta saanut jonkin nimen ja ammatin. Ensisijaisesti olet henkinen ihminen.

Valitettavasti olen sidoksissa kehooni ja nimeeni, sekä ammattiin, mutta jos muistan ykkönen on minun mieleni, jossa on henkisyyteni kehto, voin harjoittaa mielen kuuntelua ja hallintaa nujertamalla turhat riippuvaisuuteni.

2 kommenttia:

  1. Pitkästä aikaa tulin vilkaisseksi mitä " joskus olen ajatellu" Vähän kesken tämä tarina tuntuu jääneen, tai sitten ei. Ehkä on hyväkin että lukija voi tarkastella vain omaa kysymystään, jos se syntyy. Mitä ja kuka olen? Kiitos Sylvi , sinä hyvä blogiystävä nyt parin vuoden aikana jo tutuksi tullut, hengellisen siunauksen jakaja , blogisi on levähdyssatama

    VastaaPoista
  2. Shamaani , kiitos kommista, olen lukenut blogiasi ja huomannut samanhenkisyyttä.Olet sellainen rauhanmies. Luot ympärillesi sanomaa ,- luottakaa
    korkeimpaan luottakaa omaan tuntoon, henkisten viestin sanomiin aina ja kaikkialla. Pyhän Hengen kokemus on jo aivan huima kokemus. Kiitollisena siitä jaksan kantaa ikeeni. Oman egoni erehtyväisyyden mokat.

    VastaaPoista