torstai 21. heinäkuuta 2016

Elämän vaihtelevaa myllerrystä

Lisää kuvateksti
 Olen lyönyt laimin blogin päivitykset. Kiinnostus on netissä riittänyt lähinnä Facebuuk jossa kaikki tutut ja kaverit + pelikamut on.. Vaikka en enää pelaa kuin yhtä peliä , muut on jääneet siihen että annan elämää ja ilmaislahjoja heille jotka jatkavat.
Minun kesäni on kulunut  toipuessa onnettomuudesta, ja odotan seuraavaa  tapaamista Ortobedin kanssa 8.8  jolloin päätetään mitä oikean jalan polvelle tehdään. Jotain on tehtävä, ehkä proteesi, lääkäri tietää.  Muuten ei liikunta suju ilman kapuloita.
Jonkunverran sentään olen kävellyt, kuvannut kukkia kallion kupeessa.
Käsitöissäkin on taukoa, kun molemmat kädet murtuivat en ole vielä uskaltanut liikaa rasittaa..Kun piirtelen, kirjoitan ja selviän tavallisista koti askareista se on jo suuri työ, hiki tulee:)) 

Ihana asia on ollut se kun poikani perhe muutti takaisin Suomeen 6 vuoden jälkeen Brasiliasta.
Nyt asuvat luonani, kunnes löytävät uuden oman kodin. Poikani sai työpaikan joten isompia ongelmia ei ole, lasten kouluun meno on tietysti oma juttunsa. Onneksi molemmat lapset puhuvat hyvin Suomea ja ymmärtävät, vain nuorimmalla  voi olla alussa luku vaikeuksia, kun on  Brsiliassa lukenut vain Portugalin kieli ja se on  siksi vahva, mutta eiköhän tuo liene isäänsä tullut, eli oppii pian taas sujuvasti uusia kieliä.
Mielenkiintoista tulee olemaan vielä tuleeko heillekkin pakko ruotsi, eihän se pahaa tee , mutta englanti kiinnostaa heitä enemmän.
Minun suurin unelma on tulla mahdollisimman hyvään kuntoon, että pääsisin taas uimahaliin jumppaan ja kävelylle rantatielle.. en liikoja odota, vain että yksinkin pärjäisin polkuja kulkien.
Todennäköisesti elämään tulee muutoksia syksyn mennen.
Ratkaisevaa on, mitä lääkäri tekee saako minusta vielä  sen kuntoisen, että jaksan ponnistella unelmieni puolesta, ne eivät toteudu ilman työtä kenelläkään.
Ainakin vaihdan asunnon pienempään, ei minun kannata turhan isoa pitää, jo pelkästään taloudellisista syistä.
Helsingissä rakennetaan aika paljon uutta, mutta tarvetta on myös paljon.
Pääkaupunkiseudulla ei asuntoja ole koskaan liikaa.
Sydämeni, mieleni haluaisi maalle, mutta lapsiin ja lapsenlapsiin en halua pitkää välimatkaa, siksi Uudenmaan rajaa en varmaan tule rikkomaan.

Virkistävää ja hyvää kesää kaikille  kavereille täällä, jotka eksyvät vielä hiljaiselle sivulleni.