perjantai 27. maaliskuuta 2015

Virpojat keräävät jo pajun oksia

Alkoi tulla viestejä korviini, että pikkunoidat koputtelevat ovelleni ja virpovat huoleni taivaan tuuliin ja tulevaksi ajaksi monenlaista hyvää..  siispä ostin suklaamunia ja karkkia Palmusunnuntaita  odotellen.. Vuonna 1972  synnytin terveen ihanan tytövauvan Palmusunnuntaina, pääsin kotiin juuri sopivasti Pääsiäiseksi.  Nyt tämäkin vauvani on neljän ihanan lapsen äiti ja niin aktiivinen menijä, tekijä, harrastaja ja lisäksi tunnen syvästi minuakin rakastava tytär. Aina valmiina auttamaan kun tarvitsen  pientä apua.. Onneksi  olen jo toipunut pahimman yli ja odotan kevään repeämistä ja lämmintä kesää.

Pieni runoni joka lienee julkaistu aiemminkin jossain...sopii  pyhyyden ylistykseen  , kaikkeen uuteen toivoon ja rakkauteen. 


Pyhyys

Katso, taivas kirkastuu
edessäsi seisoo lapsi
varjo kulkee yli
nät vanhuksen muodon
harteillaan
ikuisuus
muotonsa muuttuu
naisen olemukseen
kadotakseen
hämärään
Kuule, kellot soivat
enkelit laulavat:
Hän on
Isä
Äiti
ja lapsi
ikuisesti
tahraton pyhä !

2 kommenttia:

  1. Niin ajanratas pyörii ja sukupolvet vaihtuu.
    Kaunis sanomallinen runo.

    Pikku virpojille on mukavaa aikaa virpominen.

    VastaaPoista
  2. Sinulla on ihana muisto ja jälkikasvua häneltä. Siunausta on sinulla ja lapsillasi ollut...

    Minäkin synnytin pojan huhtikuussa 1963 Palmusunnuntaina. Hänet haudattiin huhtikuussa 1992, eikä jälkeläisiä jäänyt. Joten sisaruksia olemme, kaisumarjatta ja minä!

    Siunausta sinulle ja lapsillesi toivotan♥♥♥

    VastaaPoista