keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Jossain

.
Merja Rantamäki laulaa viiltävisä kuvissa tämän maailman realistista  elämän kulkua.  Täällä suloisessa Suomessamme, jossa on Luojan kiitos vallinnut rauha ja rakkaus ja hyvinvointi lisääntynyt  monien taistelujen ja vaikeiden aikojen jälkeen.
Näinä aikoina, jolloin kukat kukkivat ja luonto on kuin paratiisissa, unohdan helposti, että kaikkialla ei ole yhtä hyvin.
Monissa maissa on jatkuva hätä, sota, nälkä ja valtava köyhyys.
Ihmisen arvo on setelipinoissa, tai muussa mammonassa.
Valta ja raha  turmelee ihmisen.
Joskus kuvittelin, että jospa olisin edes vähän varakas, olisin onnellinen, kun mitään ei puutu.
Olin väärässä.. Olen tosi onnellinen, kun ei tarvitse pelätä että menetän sijoituksia, optioita, ei varasteta autoa, ei ryösteä taloa, eikä kadullakaan enää ojenna käsiään muut kuin uudenajan kerjäläiset.
Avun pyytäjää ei voi kieltää.. Siinä olen samaa mieltä P.Räsäsen  kanssa.. Mutta organisoitu kerjääminen joka  käyttää köyhiä ihmisiä palvelemaan monimuotoista rikollisuutta,  se vie halun auttaa, ja en tiedä  mitä sanoa, kun törmään kyynelehtivään naiseen kadulla, joka näyttää pienen lapsen kuvaa. ja lapussa lukee, että lapsi on kuoleman sairas ja tarvitsee rahaa , että saa hoitoa.
Jokainen joka uskoisi tämän tarinan  antaisi varmasti omastaan kaiken mitä voisi, mutta tämä sama kuva ja lappu teksteineen kiertää monen kädessä..Silti, en voinut mennä ohi, annoin euroni ja toivotin Jumalan siunausta.  Kuulin takaani miesten naurun ja sanat -- taas se onnistu huijaamaan.. Niinpä.
Kumpa vielä löytäisin maailman , missä kaikki olisi hyvin, ja lapset turvassa kainalossa. Ei äitien kyyneleitä, ei kerjäläisiä kaduilla,  ei kipua ei huolta kellään. Se on jossain, se on jossain.. paikka turvallinen..

Niityt kukkivat, lumpeet kelluvat lampien pinnalla, aurinko helottaa ja ihmiset makaavat rannoilla, ajatukset kieppuen hetkisen maailman menossa.  Musiikki festifaalit ja Oopperajuhlat  hyväilevät korviamme. Kaduilla tanssitaan ja elämä hymyilee, nuoret suutelevat puistoissa ja kävelevät käsikädessä, kultarenkaat silmissä.. pään päällä tai sormissa.. Hyvinvoinnin keskellä unohdan huonot uutiset, sodat, pelot ja kivun, nälän, sairaat vanhukset ja eksyneet lapset. Katson TV:stä  satuhäitä, kultahäitä, kuninkaallisia häitä, sulhasen tapaan häitä, dieetti häitä, mitä lie häitä, joista suurin osa on eronnut ennenkuin lähetys tulee televisiosta.  Tämä mainio toosa lähettää tauotta unelmien illallisia, puutarhoja , pientä ja suurta huussien ja kotien pintaremonttia,  siinä välissä mukavasti viihdyttäen minua  väkivalta ja toiminta elokuvilla.. Kaiken lisäksi, en käsitä, miten saadaan lupa plagioida näitä elokuvia, maksavatko he siitä, vai onko se vailla tekijänoikeuslakia ja suojaa
Jos julkaisen runon on kerrottava kuka sen kirjoitti, miksi sama ei päde elokuva käsikirjoitukseen.. sattumalta vain huomasin tuoreimman sarjan, käsittääkseni Ruotsalaiset teki yhteistyössä Tanskan kanssa sarjan Silta. Nyt sama sarja tulee Foksilta jenkkien tekemänä kopiona.
En ymmärrä miksi TV ohjelmien laatu huononi, nyt kun maksamattomia katsojia ei enää voi olla.. Mihin ne rahat menevät, kun toosasta tulee pelkkää roskaa.. Tähän tulokseen tulin kun tutkin parin viikon aikana ohjemia ja surffailen kanavalta toiselle..
Uutiset ja ajankohtaiset ohjelmat voisin lukea lehdestäkin.. En tarvitsisi enää koko töllöä, vai tarvitsenko?
Tulen katuma päälle ja katson kumminkin, odotan  kyllä oikeita elokuviakin  sillä verorahalla ja hirveen isolla mainosmäärällä pitäisi Ylen rahojen  riittää parempaakin ja karsia edes yletöntä päällekkäis ohjelmaa..

Nari, nari..Vali vali.. Hyvinvointi yhteiskunnan eniten kuultu rukous..Kun kaikkea on niin paljon että on tullut kuuroksi, sokeaksi ja tunnottomaksi, tähän kuoppaan olen pudonnut.. Apua, tahdon pois..

Se on jossain , paikka turvallinen... tai sitten se on vain haavekuva, utopia.. Saan silti toivoa ja uskoa mihin tahdon, vielä. En tiedä kuinka kauan.. Tuntuu , että edessä on aikakausi, jolloin on piilotettava sydämensä ajatukset.. Ainut mikä on varmaa on , että viimeisessä paidassa ei ole taskuja..  Tämän oivalsin juuri tänään Mummelin blogissa ..  Näin se vain on,

14 kommenttia:

  1. Ajatuksia herättelevä postaus. Noin minäkin tämän päivän kadulla kerjäämisestä ajattelen, mutta surulisten silmien edessä annoin kerran roponi, vaikka tiesin, että joku muu senkin rahan saa, kuin hän, joka kerjäsi.
    Vielä telkkariohjelmista. Nyt ei tarvitse enää panostaa laatuun, kun raha tulee veron muodossa ilmankin. Ennen piti edes hitusen yrittää, että lupamaksajia olisi ollut.
    Mukavaa ja virkistävää kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä Aimarii, mua pännii ja kovasti just tuo, että kun annetaan täysimääräinen tuki, niiku nyt ylelle, ei enää oo välii mitä tuotetaan. nyt jo kaatuu pienemmät radioasemat, kohta kaatuu koko systeemi.. Palkkaa ei pidä maksaa etukäteen, se on huono ratkaisu, tarvittaisiin kansalais aloitteita eduskuntaan, ylevero pois ja lupamaksu takasin.

      Poista
  2. Luin kans Räsäsen jutun ja sammaa mieltä oon suurelta osin hänen kanssaan. Mut siinäpäs se sitte onkin että ellei ihminen ite koe elämässään Jumalan läsnäoloa tärkeäksi vaan hänet jätetään sivuun, menettää moni perusteellinen asia merkityksensä täysin.
    Elämä on lyhyt, jospa sen osais elää viisaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. näinkin se on Mummeli, se oli niin hyvä vertaus sun blogissa -viimeinen paita on taskuton.. kun ihminen todella sisäistäisi sen, loppuisi ahminta ja heikompien hyväksi käyttö, ehkä löytyisi inhimmillisyyskin, sekä kaikki hyvät elämän ohjeet . Jumalan olis pitänyt antaa maailman hallinta vaikka Kaskeloille, nekin on viisaampia, ja aika monet eläimet, eihän ne tapa kuin sen minkä syövät..ihmisille ei riitä mikään..kun antaa pikkurillin vievät koko käden. Ah ahneutta. Se on yksi pahin kuoleman synti ja kateus toinen kera laiskuuden

      Poista
  3. Niin ajattelemisen aihetta on postauksessasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,hyvä niin jos oli Ritva. Viime aikoina on ollut niin paljon minulla kaikenlaista, pientä pohtimista, valintojen tekemistä, mieli on ollut välillä maassa mut onneks lapset on aina ilahduttaneet..

      Poista
  4. kirjoitat asiaa monella tapaa. ihmisen ahneudella ei ole loppua, tavaraa hamstrataan vaik ei ole tarvetta, sit vuokrataan vaik varasto, mihin ne sullotaan, et voitaisiin ostaa lisää ja lisää. mieletöntä! olen lopettanut tekun katselun jo vuosia sitten, sieltä ei kerrassaan tullut enää paljoakaan katsomisen arvoista. ilmeisesti ohjelmat vain entisestään huonontuneet. luonto-ohjelmista ja dokumenteista tykkäsin, niitä voisin edelleen katsoa joskus.

    VastaaPoista
  5. I prefer to give my money to charities I can trust. The charities can help people who really need it. So many beggars are controlled by criminal gangs. I don't usually give to them.
    I give to many charities, though.
    I hate it when beggars use children to beg.

    thank you for commenting about my blog.

    VastaaPoista
  6. Hello! What you wrote here is so true. I feel hopeless in havocs caused by the huge power of nature but feel mortified by the man-made disasters. I really wish the better future for the younger generation. Is it impossible to change the course of human beings when the civilization has developed so far? Happy and peaceful moments are pricelessly precious as they could be lost in a second in our lives of uncertainties. I’d like to enjoy each and every moment. Thanks for this reminder.

    Yoko

    VastaaPoista
  7. Laulu on kipeästi totta kuin juttusikin Aikku. Merja laulaa myös "Mä mistä löytäsin sen laulun", joka tunne oli usein jo nuorena tuttu. Omaisuus tuo pelkästään huolta ja vaivaa, emmekä voi mitään mukaan ottaa kun täältä lähdemme, joten maalliseen tavaraan kiintyminen mietityttää itseäni, tosin onhan se lievenemään päin, silti aijon vielä jotakin tyhmää tavaraa kerätä, niin mieletöntä kuin se onkin. Tämä sairas lapsi-lapun kanssa kävi ovellani mies, en ostanut mitään, joskus olen hilkun pari silti antanut. Sanoin kerran etten mitään osta mutta annan pari euroa, heti kuului, että anna viis:) Eipä se juuri minulta ole pois, jos johonkin lantin pari antaa, on vaikka ilman herkkua sitten tai ei osta viinipulloa jne. Elämä on valintoja.

    VastaaPoista
  8. Kaisumarjatta, totta kaikki mitä kirjoitat!

    Olen itsekin monesti kirjoittanut ahneudesta ja rikkaista ihmisistä, köyhistä ja heidän elämästään. Hyvin monet panevat elämänsä päämääräksi rahan ja omaisuuden hankkimisen, kattoa näille toiveille ei ole. Halutaan mammonaa jopa syntymättömiä sukupolvia varten, ettei heidän olisi tarvis ponnistella elämässään.

    Mutta kultalusikka suussa ei tuo onnea, se voi tuoda kirouksen.
    Kohtuullisuus elämässä on hyvä muistaa, ja olla siihen tyytyväinen, mikä ja mitä on.

    Kerjääminen ei tunnu kauniilta ja sopivalta yhteiskunnassamme. Jos säälimme kerjäläistä, tietysti voimme antaa hänelle ropomme, tai sitten paadutamme itsemme:/

    Rikas en ole, enkä niin köyhäksi haluaisi tulla, että pitää kerjätä. Mieluusti annan, jos siihen on varaa.

    Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta, Kaisumarjatta!
    Oikein hyvää alkanutta viikkoa sinulle.♥

    VastaaPoista
  9. Peikko on varsin tyytyväinen kun sen ei tarvitse koskaan katsoa televisiota eikä lukea lehtiä.

    VastaaPoista
  10. Tulee käveltyä ohi kaupungilla kerjäävien, taka vuosina olin höylimpi antamaan roponi.

    Töllöstä tulee katsottua klo 20.30 uutiset, kerta päivässä riittää.
    HD- kanavat antavat lisä valinnan mahdollisuuksia.
    Historia- ja tiede ohjelmia, sekä elokuvia.

    Hyvä ajattelemaan laittava on postauksesi. Kiitos Kaisumarjatta!

    VastaaPoista
  11. Hukkasin blogisi, löysin sentään tämän, mutta tämä onkin ilmeisesti uusi. :) Tein nyt itse mokan ja siirryin kirjoittamaan vanhaa blogiani. Olet lukijana blogissani, poistan kai tuon uudemman. Eli tämä tuli taas käyttöön
    Arkea, juhlaa ja unelmia

    VastaaPoista