perjantai 27. huhtikuuta 2012

muistatko rakas


Istuimme omenapuun varjossa, sen harmaan viltin päällä puukeinussa.

Siinä me katsoimme sylikkäin taivaan pilvien välistä vilkkuvia tähtiä.

Niin nuoria ja rakastuneita, muistatko vielä? Sinä suukotit minun huuleni helliksi. Kerroit minulle tarinaa ajasta kun olit hyvin pieni poika, mutta silloin se oli sinulle siunaus.
Sinun ei tarvinnut mennä rintamille, ei etu
eikä takamaille.


Tehtäväsi oli viisivuotiaana olla mies talossa. Eihän muita miehiä ollut, kuin naapurissa.  Pidit huolta että siskot totteli äitiä ja autoit äitiä kun hän lypsi muurikkia, niin antoisaa lehmää joka antoi niukan ravinnon, riittihän siitä joka päivä vähän myyntiinkin.

Äitisi kutoi villasukkia isällesi rintamalle ja sinä sait kiikuttaa ne postiin, lähetit aina paketin mukana piirtämäsi kuvan, joka näytti että kotona oli kaikki hyvin.

Kuvan keskellä oli lehmä , sinä, äiti, siskot ja kaikki kanat, kymmenenkö niitä oli?  Niinhän sinä sanoit silloin keinussa. Mahdatko muistaa vielä.  Siitä on niin kauan, minä kyllä muistan sen illan kirkkaana aina, me naiset muistetaan  kun kuulemme unelmien täyttyvän.

Minä aavistin jo mitä sanot, olit niin jännittynyt, voi rakas ! Olisit vain sulkenut syliisi ja kuiskannut oikein hiljaa, ei sinun piti nousta ylös ja polvistua,  enhän minä  ollut kuningatar, en edes prinsessa, silti  sinä polvistuit siihen keinun eteen ja katsoit niin syvälle silmiini, että minua huimasi.

Tuletko vaimokseni? Niin sinä kysyit.  Minä sinkosin syliisi ja vastasin , tahdon  , koko loppuelämän tahdon olla vain sinun vaimosi.

Sinä yönä minä nukuin sinun vieressäsi siinä keinussa, olihan kesäyö lämmin. Lintujen laulu ja sirkutus herätti meidät ja mikä tähtien kimallus silmissäsi loistikaan. Muistatko rakas vielä?

Kumpa tietäisin, olen kyllä aistinut että olet lähellä, joskus unessa suutelet minua, joskus kuljetat vuorille, kerran veit minut lentokoneella tähteesi, näytit hienon uuden kodin, siellä oli paikka minulle valmiina.  Niin sinä sanoit.

Nyt minun täytyy lähteä kotiin lasken nämä kukat tähän kauniisti, pyyhin pölyt kivestäsi . Työnsin pienen piirtämäni kuvan  mullan alle, voit katsoa siitä, kaikki on hyvin..

siinä keskellä istun minä ja ympärillä on meidän lapsemme, puhun usein heidän kanssaan sinusta, he alkavat unohtaa, ja lapsenlapset , näetkös kuinka paljon heitä on?

Elämäsi jatkuu täällä heissä, oletko huomannut miten kolme pojista on paljon sinun näköisiä?  Eikö se ole ihmeellistä?

  Minusta on, olen teettänyt kaikille vaarin kuvan, se on heillä seinällä kauniissa kehyksessä, olet varmaan käynyt katsomassa, en ole varma, mutta luulen niin.  Taas olen jutellut sinulle rakas näin kauan, viikon alussa on Vappu ja menen  juhlimaan lastemme luokse.

Minä kerron heille  taas jonkun tarinan, kenties se olisi kiva jossa kävimme kesälomalla Punkaharjulla. Muistatko sinä, kävelimme harjua Kultakivelle asti. Ja minulla oli kauheat rakkulat jalassa.

Silloin sinä annoit minulle sukkasi ja kävelin lopun matkan  sinun sukat jalassa. Kyllä ne menivät ihan pilalle, pohja oli ihan puhki, mutta ostinhan sinulle uudet, ne kauniin harmaat, joissa oli punainen raita, ne oli kestävät sukat.

Minulla on ne vieläkin, pidän niitä yöllä kun tahdon olla lähelläsi.. hyvin lähellä







tämä monologini on myös runojuonia sivullani,  toin sen tänne bloggeriin,  ehkä joku pitää tarinasta.


torstai 26. huhtikuuta 2012

Voit valita tuhansista teistä


"Voit valita tuhansista teistä."   Runotorstain haaste, runon aihe, oman blogin hakusana, joka herättää ajatuksia. http://runotorstai.vuodatus.net



Kuljet sanojen polkuja ja luet satoja sivuja

Voit valita tuhansista teistä 

Löydät aina jotain koskettavaa

Silmiä hyväilevää kauneutta

Toisen ihmisen ainutlaatuisen kokemuksen

hänen surunsa kyynelien virran

lohduttaen juuri siten, kuin osaat

Hänen riemunsa ja juhlapäivänsä

huomaat tunnustukset ja haasteet ja

onnittelet  mielesi juhliessa

virtuaalisen tuokion  yhdessä

tuntemattoman, silti niin rakkaan

ystävän kanssa.

Voit valita tuhansista teistä

Palaat aina itseesi.

Kokemuksia  ja ideoita rikkaampana



runotorstain haasteruno 25.4.2012

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Juopunut



                                                 Ruskeat silmäsi peilaavat silmiini

mieleni  nielaisee värähtäen

lupauksen

huuleni juopuvat sinusta

 miehen tuoksuusi

nälkäiseen kieleesi

sinuun , sinuun minä hukun

tahdon jäädä hurmion hetkeen

en herätä koskaan

vain ajatukseni lentävät

vuorille yhä ylemmäs

viivytellen 

kätesi kantavat minua 

usvahelmi silmissäni

 kantaa sinua minussa

Sanot

pidät minusta aina huolta

nauran salaa 

tietäen se on totta

jos olen aina keveästi vahva

sinun kevääsi 

yösi sylisi

aamuun asti 

yhteenkiedotut kädet


tiistai 24. huhtikuuta 2012

tosi ystävä


OODI KOIRALLE
 Koira kysyy minulta
enkä minä vastaa.
Se hypähtää, juoksee pitkin piennarta ja kysyy
sanattomasti
ja sen silmät
ovat kaksi kosteaa kysymystä, kaksi märkää
liekkiä jotka pyytävät vastausta.
enkä minä vastaa,
en vastaa koska
en tiedä, en mahda mitään.
Avarilla vainioilla me kuljemme,
mies ja koira.


Lehdet hehkuvat
kuin joku
olisi suudellut niitä,
jokaista erikseen,
maasta kohoavat
kaikki appelsiinipuut
levittäen ilmoille
pienet planetaarionsa,
lehvistöjen yötaivaat,
ymmyrkäiset ja vihreät,
ja me kuljemme, mies ja koira,
nuuhkien maailmaa, apilaa kahistellen
Chilen vainioilla,
syyskuun kirkkaiden sormien lomissa.


Koira pysähtelee,
ajelee mehiläisiä,
hypähtää läikähtävään lätäkköön,
kuuntelee kaukaista kaukaisempia
koiranhaukkuja,
lirauttaa kiven juureen
ja tuo minulle kuononpäänsä,
tuo sen minulle kuin lahjan.
Siinä piilee sen hellä raikkaus,
sen kautta sen hellyys puhuu,
ja noin se kysyy
kahdella silmällään
miksi on päivä, miksi tulee yö,
miksei kevät
tuonut korissaan
mitään
harhaileville koirille
paitsi hyödyttömiä kukkia,
kukkia, kukkia ja kukkia.
Niin kyselee
koira
enkä minä vastaa.
Vaellamme,
mies ja koira joita yhdistää
vihreä aamu
ja mieltä kiihdyttävä tyhjä yksinäisyys
jossa vain me
olemme olemassa,
tämä kasteisen koiran
ja metsärunoilijan ykseys,
sillä lymyileviä lintuja
ja salaisia kukkia ei ole olemassa
kahdelle kaverukselle,
kahdelle metsästyskumppanille:
on vain viserrystrillejä ja tuoksua,
maailma jonka yö
on tislannut kosteaksi,
vihreä tunneli ja sen päässä
niitty,
appelsiinintuoksuisen ilman humaus,
juuriston supina,
elämä joka kulkee jalan,
hengittää, kasvaaja yliaikainen ystävyys,
onniolla koira ja olla ihminen
yhtyneenä
yhdeksi eläimeksi
joka kulkee liikutellen
kuutta jalkaa
ja yhtä kasteenkosteaa
häntää.
Pablo Neruda – Andien Mainingit
                                          

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Nostalgia

                                                           
Tässä yössä mielesi kohtaa sieluni.
Katson kellanvaaleaa kuuta pimeän läpi.
Kaihdinten väliin ajaton kirjoittaa
Yhä uusia sanoja
Ihmetystä

Tässä yössä sormeni ovat levottomat
Kello tikittää, uni odottaa kuvien takana
Miten sinä osasaitkin löytää polun
Sisimpäni huoneeseen
Valaistuneen

Tässä yössä selaan sanoja, kuin unta
Eiliset kadonneet yön siniseen usvaan
Jotain heräsi henkiin jo unohtunutta
Suloiset sanat
Odottamassa

Tässä yössä ajattelen  huimia toiveita
Huomisetko luovat ylikulkusiltaa
vastaan lehahtavat kevätperhoset
lintujen ensikonsertti
Rakkauteen

Tässä yössä lähden matkalle sinuun
Kaavin päiviä ja vuosia suojaksemme
Koskaan en enää sano: - Ei koskaan
Olen unohtanut
Epäuskon




Kaisu Marjatta

lauantai 21. huhtikuuta 2012

AINA

aina

En ole kateellinen
mitä oli ennen minua.

Tule mies
hartioihin,
mukana sata miestä hiukset,
mukana tuhat miestä välillä rinnat ja jalat,
tulevat kuin joki
täynnä hukkuneiden miesten
joka virtaa alas villi mereen,
on ikuinen surffata, Time!

Tuo ne kaikki
missä minä odotan sinua;
meillä on aina yksin,
meillä on aina sinä ja minä
yksin maan päällä,
aloittaa elämämme!

Pablo Neruda



kuva gif netti

perjantai 20. huhtikuuta 2012

POLKU








Voit kieltää minua seuraamasta polkuani,  voit yrittää pakottaa tahtoni. Mutta  et voi pysäyttää minua syvällä sielussani..

Mitä  on onnellisuus! Kukaan ei tiedä missä tai miten tai milloin se tulee, ja se tulee tavalla, joka on näkymätön, joskus kun et enää odota.
.
                                                                       
Mitä on kauneus? Yleiskäsitys, joka on samaan aikaan ja samassa paikassa. Sen muoto ja vaikutus hyvyydessä , hyväksyminen joka ymmärtää ytimen.



                                                               




Ihmisen valta, vaikka olisi  kultaa, on rakennettu hiekalle.

Hyvä yhteiskuntamme on ei ole mies tai nainen  vaan mies ja nainen yhdessä ja suurempi voima perheenä, sukuna ja kansana , joka rakentaa rauhaa rakkaudella..

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Portti



Ajan sielu nauraa ja tanssii. Se on villi ja vapaa.

Ihminen  huutaa  voimaa tietoisuuteensa

etsien kuolemattomuutta 

Ei voi naulata seinille sielua ei paeta ..

ei kiukkuaan ei raivoa ei häpeää.

Jokin sisällä herättää turvaan yöstä

Haavat kuin verihelmet kaulalla

Polku sielun portille

  sisälle elämään

Tulee itseään kohti

valkoiset  valheet  suussa

Totuuden koodit ovat kutsumus

tunnistettu elämää varten

ainut

aito ydin

Takertuu kiinni lujasti

ajaton tanssii ja nauraa , on villi ja vapaa



lauantai 14. huhtikuuta 2012

mietintä puuhaa

virkattuja jämälanka pöytäpyyhkimä ja uusia mattoja.

Tämä säästää ja on hauskaa

Seuraavaksi virkkaan tapletit lautasen alle ja ompelen tusinan ruokaliinoja.

kun askartelee käsitöitä mieli vaeltaa runojen ja tarinoiden maailmassa.

Käsien pitää välillä levätä .
tässä on mullan vaihto operaatiota
Yrttipurkit vihertävät jo, kestää vielä vähän aikaa kunnes persilja meirami ja sitruunamelissa tuo tulosta vartta ja lehtiä

Kevät sipulit on parvekkeella mullassa .

Toivon kevät autrinko
uusi matto tyttärn pojalle jos kelpaa-

Siitä tulikin aika tuhti ja napakka-.

huomenna taidan lepuutella sormia leikaten vain lisää kudenauhaa

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Katse




Omat tunteet  ja ilmeet kuin vahingossa
peiliseinillä.

Silmien edessä hillintää ja tyyneyttä
äärimmäisiä vellovia intohimoja

Kärsimys ja epätoivo
kokemuksen jälkeen

ilo ja kiitollisuus ihmeestä

Väkisin ilmennyt
sisimpäni

ulkoisen avulla
väistämättä

ulkonäön perusteella
katseen

ensimmäinen kohde
paljastus

heräämisen hektisyydessä
kuva gif  netti

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kaunis tunnustus


"Suolaisen jälkeen on makean vuoro. Nyt ei enää valiteta vaan kauniisti kiitetään. "
Kiitos Simpukka ”Kaunis blogi-tunnustuksesta”.
Vapaaehtoisena tehtävänä on antaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa.
Olkaa hyvät ja ottakaa vastaan tämä tunnustus, jonka haluan kiitoksena kauniista blogeistanne teille antaa.

ari


Formaaki

hahtuvan heijastus

virtausta elämään


 kuvalliset askeleet


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kaivattuni


Missä viivyt rakkaani

Jo nurmi vihertää ja esikot kukkii.

Tuuli kuiskaa nimeäsi

lähestyvän sinun tiedän

Niin monta päivää ihanaa

olet elämääni tuonut

Taas lämpenee vedet

ja kukkivat ruusut,
 kun luokseni saavut etelän maista, sinä kaivattuni.

Asvaltti hehkuu säteitäs, vilja tuuleentuu ja heilimöi.

Tulethan pian, odotan sinua, niikuin joka kevät.

Olet elämäni leipä ja uudistava voima

aamullako sylistäs herään?



lauantai 7. huhtikuuta 2012

Mielen matkalla

Tyttö istui lammen rannalla ja katsoi miten pienet poikaset uivat keveästi veden kalvolla.

Tuleekohan teistä joutsenia?

Tiedusteli tyttö.
Tsirp.tsirp...sanoi poikaset.

Päivä laski ja tuli yö, tyttö meni kotiin ja palasi taas seuraavana päivänä katsomaan pieniä poikasia.







Suuri valkea joutsen äiti oli saapunut
poikasten viereen, se sihahti äkäisesti
tytölle.

-Mene pois siitä, tai tulen ja kopautan nokallani  .
 Tyttö säikähti ja juoksi niin kovaa kuin kintuistaan pääsi.
Ei uskaltanut edes taakseen katsoa, niin kovin pelästyi uljasta emolintua.

Vuodet kuluivat ja lampi kutsui joka kevät tuulen soitollaan joutsenet takaisin.

Tytön olenus muuttui nuoreksi neidoksi.
Ei enää niin araksi kuin lapsena.
Ehkä vain kokemuksen rohkeampana.


Hän muisteli taivaltamaansa matkaa, moni muukin asia oli pelästyttänyt, kirvellyt mieltä tai saanut jopa polkemaan kiukusta jalkaa, tai saanut nauramaan vedet silmissä.
Niinkuin silloin kun hän 12 vuotiaana kulki ovelta ovelle ja keräsi kolikoita koulun opettajan antamaan listaan, rahat menivät hyvään tarkoitukseen, sen tyttö tiesi jo siitäkin, että monet antoivat iloisesti hymyilen ja hänen keräyspussinsa oli jo niin täysi, että oli pakko laittaa osa kolikoista taskuun, että sai vielä kerättyä lisää.
Kun hän tuli koulukaverinsa ovelle  ja tervehti iloisesti perhettä, hänet kutsuttiin oikein sisälle asti.
Hän ojensi keräyslistan perheen isälle joka vilkaisi sitä ja tyttöä.
Sanoi tytölle, annappas tänne kaikki mitä olet kerännyt ja mene kotiisi, minä huolehdin näistä rahoista, että menevät perille.
Tyttö pelästyi ja mietti kuumeisesti miten pääsisi karkuun ja voisi hoitaa tehtävän kunnialla loppuun.
Vaan ei auttanut mikään, tyttö antoi rahapussin miehelle ja juoksi itkien ulos ja kotiin.
Kotona hän vasta muisti, että suurin osa kolikoista olikin taskuissa. Hän nosti ne pöydälle ja laski tarkoin.
77markkaa 50 penniä.  Niistä täytyi nyt tehdä ihan itse selvitys. Mutta miten?  Ei ollut listaa, ei tietoa paljonko kuoressa oli. Olipa tämä vaikeaa.
Tyttö lähti kohti koulua, koska opettaja asui siellä, hän osaa varmasti auttaa mietti tyttö.
Onneksi  opettaja oli kotona ja kutsui sisälle kun näki tytön aran ilmeen.
Mitkäs hätä sinulla nyt on? Opettaja kysyi.
Tälläinen keräyshätä on, kun Mailiksen isä otti minulta listan ja kuoren jossa oli rahaa, mutta osa oli taskussa, kun kuori oli liian täysi. Tässä on sieltä puuttuva osa, en tiennyt mitä tehdä, siksi tulin tänne. Osaahan opettaja neuvoa miten nyt ratkaistaan tämä pulma.
Vai sillä tavalla on tapahtunut. Kyllä minä hoidan asian sanoi opettaja ja otti tytön kaikki 77markkaa 50 penniä ja sanoi tytölle.
- Mene nyt vain kotiin ja ole ihan huoletta, minä hoidan asian.
                                                                                                                                                                     
 Yöllä tyttö näki painaisunia. Hänellä oli suuri kultaaarre, mutta rosvot tulivat ja uhkasivat viedä kaiken.

Hän heräsi hiestä märkänä ja kesti vähän aikaa tajuta, että se oli vain uni.

Eihän minulla mitään kultaaa ole missään vain muutama kuparin ja hopean sävyinen kolikko .
Aamuun ei ollut enää kauan aikaa, joten tyttö päätti lähteä lammen rannalle  kävelemään.
Oli kaunis keväinen aamu ja jo kaukaa hän näki miten joutsenet uivat ylväästi lammella.
Hän istui lammen rannalle ja katseli vanhoja joutsenia, nyt ne eivät olleet yhtään äkäisiä, kun niillä ei ollut vielä yhtään poikasiakaan. Hänen mielensä tyyntyi ja hän kuuli tuulen soiton. Hiljaisen humisevan aaltoilun syvällä ajatusten poimuissa.
Kello tikitti aikaa ja piti lähteä kouluun.
Tänään oli keräysten palautuspäivä. Häntä suretti, kun ei voinut ylpeillä ja antaa varmasti parasta keräystulosta. Niin hän arveli, jo sillä perusteella , että hän oli saanut lähes joka talosta kolikot eikä kukaan sanonut, että olisi joku toinen jo käynyt ovella.
Tyttö päätti olla vain hiljaa ja katsoa mitä tapahtuu ja kuka voittaa keräyskisan, sillä paras sai kunniaa ja kiitoksia ylenmäärin.
Kun Mailis sitten vuorosataan vei keräysrahat listan ja kuoren opettajalle, hän sai osakseen kiitoksia ahkeruudesta.
Tyttö oli purra kielensä kiukusta, mokoma koulukaveri, en kyllä ole sen kanssa enää koskaan, päätti tyttö.
Vaan iltapäivällä  tapahtuikin muutos, opettaja kertoi koko luokan edessä, että Mailiksen keräyksestä puuttui 77markkaa 50 penniä ja puuttuva rahasumma on palautettava heti huomenna jos ei tänään ehdi.
Mailis kalpeni ja sopersi, että ei he ole koskeneet rahoihin, ei edes laskeneet niitä.
Niinpä, olisi pitänyt sanoi opettaja ja lähetti viestin Mailiksen isälle, että asia on hoidettava mitä pikemmin kuntoon.
Tyttö mietti, miksi opettaja ei kertonut, että hänellä oli se puuttuva rahasumma.
Ei noita aikuisten ajatuksia aina ymmärrä.
Niin siinä sitten lopulta kävi, kertoi opettaja tytölle myöhemmin, että Mailiksen isä oli erittäin vihaisena antanut sen puuttuvan osan, ja opettaja lisäsi sen summan keräyslistaan. Siitä tuli kaikkien aikojen suurin keräys koulussa.  Mutta opettaja sanoi, että tyttö ei saa kertoa kenellekkään, eikä hän kertonutkaan, ennenkuin nyt kun siitä on niin kovin kauan aikaa.  Tyttö sai kutsun opettajan kotiin ja opettaja keitti kaakaota ja tarjosi kakkua. Heillä oli  oikein viihtyisä hetki, tyttö tunsi että opettaja oli tosi kiva ihminen ja aika viisas.

Kotimatkalla tyttö käveli onnellisena tien laitaa. Maantien reunassa kukkivat jo kevään ensi lesken lehdet. 
Auto tuli niin nopeasti , että tyttö ei edes huomannut, kun hän lensi konepellin ylitse ja putosi siitä ojaan.
Auto jatkoi matkaansa, tyttö näki vain Mailiksen isän kasvot ratissa pienenä välähdyksenä. 
Hän kuuli vähän ajan kuluttua melkoisen rymähdyksen.
 Se sama auto oli kolaroinut toista ja oli nyt lytyssä tien poskessa. 
Tyttö availi silmiään ja katsoi miten hänen melko uusi vihreä takkinsa oli revennyt
helmasta niskaan asti.
Voi ei, mitä äiti nyt sanoo, kallis takki piloilla. Hän tunnusteli käsiään ja jalkojaan, ne liikuivat ihan hyvin, hän kömpi pystyyn ja lähti nilkuttamaan kotia päin. Vielä kilometri. Tyttö käveli niin lähellä ojan reunaa kuin pystyi. Ojan vesi kimalteli auringossa, ja tyttö huomasi jo valkovuokkojakin tien penkereellä. Olkoot nyt siellä , käyn myöhemmin poimimassa.
Kotona nousi melkoinen metakka. - Missä ihmeessä sie oot ollut?  Uusi takki riekaleena, ootko sie tapellut ?
-Joo olen auton kanssa, se voitti minut, sanoi tyttö.
- Herra isä siunakkoon! Auton allekko sie jäit? Nyt kerrot kaikki, tiedätkö kuka se oli joka ajoi päälle ja miten? Olitko sie keskel tietä? Miehä oon sanonu et aina ihan reunas kävelet.
- Minnuu koskee nyt äiti ! Sanoi tyttö ja riisui riekaleet yltään, nyt näkyi suuret mustelmat jaloissa, käsissä ja kun äiti katsoi myös selkä ja kyljet oli mustana.
.Voi herran pieksut sentään!  Äiti manasi. -No mee nyt sänkyyn , hyvä kun oli enkelit kanssasi.  Puhutaan huomenna lisää. Niin tyttö nukahti ja unen läpi tuntui kipua kun liikahti, piti olla ihan hiljaa paikallaan.
Uni tuli ja vei tytön joutsen lammelle. Voi kuinka kaunista siellä olikaan. 






Enkeli

He kantavat enkeliä jolla on side silmillä: Enkeli haavoittunut  ja kaksi maalaispoikaa katumapäällä hänen siipensä haavoittuvaiset hartiat miten kevyt hän on sen näkee kätten otteesta paariaisoihin miten raskas tämä harmaa uni
tämä pilvinen maisema


maalaus Hugo Simberg/ runo Bo Carpelan




tiistai 3. huhtikuuta 2012

huhtikuun askareita



Olen askaroinut vaihteeksi ihan muuta kuin kirjoittamista. Siivosin kaappejani ja keräsin käyttämättömiä vaatteita ison kasan, leikkasin nauhoiksi ja nyt on valmiina jo viisi uutta mattoa. Läpimitta noin metri kaikissa. lisää kuteita on, vaikka koukuttaisin aikani kuluksi mökkimattojakin. Nämä virkkuut eivät ole vielä oikein hyviä, tumma matto ainakin retkuilee, heh, se olikin harjoitustyö. En ole näitä aiemmin tehnyt ja teko-ohjeitakaan en löytänyt mistään, eli kantapään kautta on opittava. Hyödyllistä ja ekologista uusio käyttöä. Hieman on sormien nivelet kipeytyneet mutta kyllä ne siitä toipuvat. Pääsiäistä alan valmistella, vähän sitä ja tätä. Perinteitä kunnioittaen. Perhepiirissä vietetään aikaa. Huomenna tarkoitus mennä jälleen vesijumppaan, räntää sataa ja on kaikkea muuta kuin keväinen sää.


Joulukaktus päätti ruveta kukkimaan pääsiäisen kunniaksi. Muitakin uusia kukkivia on ihan pian, kevät näkyy ikkunalaudalla. Ihanaa viikkoa kaikille ystäville.