keskiviikko 25. toukokuuta 2011

sydän ääniä


                                                     


Mitä me tiedämme se on pisara vettä, mitä jätämme tietämättä on valtameri.

 Seisomme pimeillä kujilla pimeyden sylissä, katsomme tähtitarhoihin.

Sydänlaki on rakkaus, jokainen teko sitä vastaan särkee sydäntä, jokainen teko

sen puolesta  on vahvistava ja tuo suuren ilon.

Järki ja tunteet kuuntelevat sydänääntä.. Siksi, vain hiljaisuus voi puhua.

KOLI


panoramakuva lähde Wikipedia

Tein tämän alustavan PohjoisKarjalan  helmeä koskevan  sivun ihan kyselyjen vuoksi.. http://youtu.be/2pWQS__dW18
Tällä videolla ajellaan autolla Kolille ja kiivetään huipulle.. kun on kerran käynyt muistaa sen aina.. Koli on hyvin suosittu turisti kohde myös suomalaisten keskuudessa, minäkin  kuulin siellä Ukko- Kolin ravintolan rappuja kiivetessä iloisen tervehdyksen. - Hei Kaisu!  Niinpä niin  Suomi on pieni maa ja niin kaunis..ei täällä pääse mihinkään, että ei johonkin tuttuun törmää.. Varsinkin, kun on työskennellyt asiakaspalvelussa.  Työkaverit sanoivatkin että;  -  Kaikki apinan tuntee,  mutta apina ei kaikkia tunne.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Historia Pihlajamäki.









Aarnipata ja Rauninmalja, Suomen vanhimmat hiidenkirnut

Pihlajamäessä, keskellä Helsinkiä, sijaitsevat Suomen vanhimmat hiidenkirnut Aarnipata ja Rauninmalja. Toisin kuin muut Suomen tunnetut hiidenkirnut, ne ovat vanhempia kuin viimeisin jäätiköitymiskausi eli yli 50 000-vuotiaita, mahdollisesti jopa yli 100 000-vuotiaita. Siksi ne ovat ainutlaatuisia Suomessa ja koko Skandinaviassa.

Kirnuista isomman, Aarnipadan, suurin halkaisija on 6,9 metriä, suurin syvyys 8,45 metriä ja sen suurin jauhinkivi on halkaisijaltaan 1,6 metriä ja painaa noin 6 tonnia. Eikä Rauninmaljakaan ole ihan vaatimaton: sen halkaisija on 1,6 ja syvyys 3,2 metriä.
Molemmat Pihlajamäen hiidenkirnut ovat siirtäneet jopa teitä. Niiden löytyminen perättäisinä vuosina 1993 ja 1994 sekoitti viereisen Rapakiventien alikulkuluiskan rakentamisen kahdesti. Kirnujen erikoisuutta lisää se, että ne molemmat löysi Pihlajamäkeä 1960-luvulla suunnitellut arkkitehti Sulo Savolainen, juuri ennen kirnujen räjäyttämistä taivaan tuuliin.
Pihlajamäen hiidenkirnut rauhoitettiin luonnonmuistomerkkeinä 28.3.1995. Ne saivat nimet keväällä 2008 järjestetyssä suuressa nimikilpailussa. Saman vuoden kesällä kirnuille rakennettiin uusi katselutasanne.

Lapsia Aarnipadan yllä. Kuva: Päivi SeikkulaLue lisää:
Jääkauden jälkiä. Pihlajamäen hiidenkirnujen geologia.
Iltakävelyllä, hetkeä ennen räjähdystä. Pihlajamen hiidenkirnujen löytyminen.
Aarnipata ja Rauninmalja. Pihlajamäen hiidenkirnujen nimet.Kuvia hiidenkirnuista ja niiden löytymisestä.




En voinut vastustaa näiden silmien laittamiselta. Sijaitsevat Imatran lähellä.

Linkkien kautta pääset katsomaan koko historian ja  muutakin Pihlajamäen Seuran ja koko seudun kehityksestä ja historiasta. Kartalla Pihlajamäki on keskellä Helsinkiä sen pohjois rajalla.. Linkin kautta löydät paljon lisää kuvia , jotka on otettu kirnujen löytymisen yhteydessä sekä niiden kaivuu ja raivaus töiden  yhteydessä..



Tämä kuva on   Pohjois Suomesta Lapista ihan verauksen vuoksi.

Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikoillaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja. Virran on täytynyt olla riittävän voimakas pitääkseen pienemmät kivet poissa, ja tarpeeksi korkea, jotta muut painavat kivet ohittaisivat syntyvän kirnun muualta virran syvemmistä kohdista, eivätkä tukkisi syntyvää kirnua. Hiidenkirnujen syvyys voi olla useita metrejä. Monissa hiidenkirnuissa on edelleen jauhinkivi pohjalla.
Hiidenkirnuista ei ole tehty paljonkaan tutkimuksia Suomessa tai muualla maailmassa, joten on hyvin vaikea sanoa tarkkaa listaa maailman tai edes Suomen suurimmista hiidenkirnuista. Samoin hiidenkirnun käsite voi joskus olla hämärä: Jalasjärven Pirunpesää nimitetään usein hiidenkirnuksi vaikka se on todellisuudessa rapauma.[1]



Ja en joskun tämänkin sulamisen jälkeen löytyy kenties taas uusia  ihmeitä.

Tämän tekstinPihlajamäen kirnu kuvat ovat kaikki  Pihlajamäki Seuran ottamia.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

hiidenkirnut




o
Olisin tarvinnut erikoiskameran ja myös taitoa ja notkeutta laskeutua ja kiivetä kuvaamaan näitä kirnuja. ne onat 50 metrin päässä kotoani. Kokoalue on lunnonsuojelualuetta, siksi meillä on nuo metsä tiet ja  ehkä hesan suurin puistopiha.


Kuvia klikkaamalla saat ne suuremmaksi.. silti tuo teksti näkyy heikosti.. nämä ovat syntyneen jääkauden sulaessa jäätä oli tällä kohdin 2 kilometriä päällä.. sulava jää synnytti kirnuja peruskallioon kun jossakin kolossa oli sopiva jauhinkivi. Kirnu  syntyi valmiiksi noin sadassa vuodessa sen ajan kun jää kesti sulaa.. eli  reilusti  pari senajan sukupolvea.. Mammutin metsästäjät   olivat täällä  jään sulaessa ensimmäisiä  ihmisiä.  Tämä historia on hyvin mielenkiintoista.

lauantai 21. toukokuuta 2011

kuvia Pihlajamäen luontopolun varrelta








 Harjoittelen kuvien ottamista.  Tekemäni kollaasi näistä katosi bittiavaruuteen.

Tässä metsätie kuva kollaasissa

on rauhallinen ja raikas ilma hengittää

kun käyn kaupassa.

Otin kameran mukaan perjantaina

ja otin kuvia polkuni  varrelta.

Vielä valkovuokot kukkivat ja kieloja

on tulossa runsaasti.



Tässä kotona on ollut monia juhlia ja


olen saanut paljon kukkia.

Niistä on leikkokukat jo kuihtuneet,

mutta ruukkukukat voivat hyvin.

Äitienpäiväruusun ja liljat vien

myöhemmin  ulos parvekkeeni

lähelle siellä on vielä tilaa , nyt kun

kaivuutyöt on valmiit  voi istuttaa ihan oman  kukka istutuksen .

perjantai 20. toukokuuta 2011

Vanhan rakkaus

Olen läsnä sinulle  tässä iäisyyden hetkessä.
Hiukseni ovat vaienneet odotukseen, tai ovat vain vähän väsyneet.
Korvissani soi satakielen laulu,  tai sitten se on tinnitys..
Sanat  kääriytyvät pilviin ja suutelevat sadetta.
Rakkaus  on kaikki mitä minulla on.
Tai onhan minulla tämä kuiva ihoni ja kompuroivat jalkani . Käsistäkin putoilee aina jotain.
Hellyys sormenpäissä, tai voivat ne olla reumasta arat. Ei sitä koskaan tiedä.
Hymynkare poskilla, tai olisiko se virnistys viimeviikolla kertomaasi vitsiin, jonka juuri tajusin..
Saraheinän karheus kantapäissä, kovettumia ainakin. Minun pitää muistaa rasvata ne yöksi.
Sydän !
Rytmihäiriö!
Sekin tässä vaikka meidän pitää suudella kuivin huulin. Muistaa pestä tekohampaat hyvin.
Maistuvat muuten pahalle, otetaan minttupastilleja,  sitten on hyvänmakuinen suudelma.

Suutele rakas kerran vielä .
Vähän ennenkuin unohdan mitä se tarkoittaa. Ja onko sillä väliä miksi, kunhan se tuntuu hyvältä..
Iho muistaa kosketuksen, vaikka on jo vanha ja juomuinen..
Vielä kerran kävelen rannalle kanssasi. En vain muista miksi.
Ehkä se on tuo auringonlasku mereen. Se on kyllä kaunis paitsi ei nyt, kun sataa vettä.
Siitä minä muistan, että silmäluomet ovat käyneet raskaiksi..
Tiedätkö rakkaani miksi ne roikkuvat aamuisin silmien päällä  ?  Ei näe edes puuroa syödä.
Valelen jäistä vettä silmilleni, jota luomet pakenevat . Kylmää ne ruojat pelkäävät.
Näen taas  kasvosi rakkaani, jotenkin sinäkin olet näköiseni .
Muistan, että sinulla oli tumma tukka ja sileä ajeltu leuka.. Enää et viitsi.Niin sinä sanoit. Et vain viitsi. No
Olet sinä kuitenkin rakas.  Tai ainakin kaveri. Kaveria ei jätetä, niin sinä sanoit. Ei jätetä.
Partasi on valkoinen ja hiuksesi kuin hopeaa.
En millään eroita kumman päästä ne ovat karisseet . Siinä ne vain ovat.
Joka aamu muutama hius kietoutuu toiseen  samalla tyynyllä.
Ne ovat hyviä ystäviä keskenään, niissä on jotain tuttua.. En muista mitä se oli.
Sanoit aamulla, että tänään lähdet metsälle. Vaan etpäs mennyt  nukahdit  lounaan jälkeen
niin kai minäkin, koska heräsin vieressäsi..
Taas piti kertoa uni, mutta kun sitäkään ei enää muista.. Onko sen väliä, katsotaan televisiosta
Hauskat kotivideot.
Jos muistetaan..



sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Neljäs tunnustus / Juuret



Kiitos Aili mummo tunnustuksesta. 26.4.2011.
Tämä on neljäs tunnustus ja olen jo vastannut kaikkiin peruskysymyksiin.. Tehtävä on kertoa 8 asiaa itsestäni ja jakaa 8 uutta tunnustusta .  Kuva on ohessa sen voi siitä kopioida tunnustuksen saajat joiden tehtävä, on siis nyt kertoa  8 asiaa itsestään ja jakaa edelleen tunnustusta 8  uudelle blogille.
                                                      
Uudet tunnustuksen saajat ovat  tässä..



http://matsat456.blogspot.com

http://aidommaksi.blogspot.com/

La Fotografía Efectista Abstracta. Fotos Abstractas. Abstract Photos.

http://kovakuoriainen.blogspot.com/

http://marinmenot.blogspot.com


http://37tuntia.blogspot.com/
http:laalinlallatuksia.blogspot.com

http://vapaudentie.blogspot.com
 Http:/ GuenWikkans.blogspot.com
Onnea heille ja kannustakoon se jatkamaan siinä muodossa, kuin kukin tekee.

Itse kuittaan pienellä kertomuksella ne kahdeksan asiaa.

Minulla oli vuosi sitten yllättäen  tilaisuus  saada laajoja tietoja
biologisista esiäideistäni. Kysymys on siis äitini suvun sukututkimus kirjasta.   isänihän oli   tuntematon sotilas

Vuosikymmeniä juurettomana eläneenä, vain omat lapset  sukunani,  olen pohtinut mistä mikin luonne ja reaktio  on peräisin.

Äidin suvusta toki tiesin jo vähän. Mutta todella vähän. Tiesin että hänellä oli sisar ja veli ja toinenkin veli , joka kaatui sodassa. Itse asiassa kovassa haussa on tämän kaatuneen sotilaan tytär. Joka on serkkuni. Tiedän vain etunimen.
Samoin on kateissa muitakin serkkuja .

Nyt yllättäen sain johtolangan myös pikkuserkkuihin, eli oman biologisen mummoni sisaren lapsenlapsiin.

Sähköposti on viuhahdellut ja asensin oikein tietokone kameran   tähän  koneelle, että saisin jutella yhden pikkuserkun kanssa, joka asuu talvet Portugalissa. Toistaiseksi en ole tavoittanut linjoilta, koska hänellä on siellä vieraita.

 Hän tulee kotimaahan kesäksi ja varmaan minulle tulee tilaisuus matkustaa ja tavata useimpiakin uusia sukulaisia

Aikuisenahan minä matkustin Turkuunkin ja metsästin äitini sieltä. Hän on kertonut hyvin niukasti suvusta, ei kai pitänyt asiaa minulle tärkeänä.

Se nyt vain on. Haluan nimenomaan nähdä ja kuulla minkä verran perimä ja geenit näkyvät elämässäni.
Mistä olen perinyt määrättyjä ominaisuuksia?
Näitä joita on jo lapsesta asti ollut.
Olen hyvin innostunut kaikesta luovuudesta. Tykkään kirjoittaa.
Mielialan mukaan joskus elämän tarinaa joskus funtsailevaa mietintää, keskusteluja oman ikuisen sieluni kanssa.
Tätä eivät kaikki ymmärrä, se on vähän kuin uskonto.. Ihminen uskoo sen, minkä käsittää todeksi omassa elämässään.

Joitakin luonteen piirteitäni voin yhdistää kasvatukseen ja siihen ilmapiiriin, jossa kasvoin.. Sieltä on peräisin turhan paljon erilaisia pelkoja, riippuvaisuuksia, hyväksytyksi tulemisen tarvetta ja  yleensä olla olemassa oikeutta. Itsetuntoanikin  yritettiin nitistää kaikin voimin..

Kyllä se tulee geeneistä, että on vielä vahva itsetunto ja kova sisu.  Valtava sisäinen energia on purkautunut monin tavoin. Olen piirtänyt  ja maalannut nuorempana. Tehnyt hyvin monenlaisia  töitä ihan  pelkästä oppimisen halusta.

Rohkeutta on kuin  nälkäisellä tiikerillä.. Ainakin silloin, jos omat pennut on vaarassa. Jonkun aikaa jaksan taistella oikeudenmukaisuudesta  myös itseni puolesta.
Joskus voitan ja joskus luovutan, kun ymmärsin  yhden ystävän lauseen, - hullujen  kanssa ei kannata juosta kilpaa…

Sitä ei lopulta tiedä kuka on kaikkein hulluin , se joka juoksee edellä vai se joka juoksee perässä..
Nyt odotan  tämän kuukauden kulumista loppuun.
Ehkä kesäkuussa  saan tavata  uusia ikäisiäni sukulaisia.
                                                                                                                               
Parempi myöhään kuin ei koskaan.. Luen saamiani viestejä ja yritän käsittää kuka on kukin..

Kaleidoskooppi on värikäs ja jännittävä  kesä on edessä.

Yksi hyvä asia tässä kamerassa on ollut, nyt on tullut juteltua oman pojan tyttären ja pojanpojan  sekä tietysti myös poikani ja hänen vaimonsa kanssa Brasiliassa. Ajatella, että ihan ilmaiseksi saa puhua  vaikka kuin kauan. Tätäkin ihmeellisyyttä piti kyllä harjoitella, ja asettaa lamppua  oikeaan kohtaan, että kasvot ei ole pimeä varjo.. Minun juureni: Ne alkavat oikeastaan minusta uudelleen, niin hatarat on yhteydet  pohjanmaan puukkojunkkareihin. Olen uusi kanta-äiti. Ei yhtään hassumpaa. Jotenkin tiesin jo lapsena, että tulevaisuudessa minulle tulee linkki Brasiliaan. Näin myös kävi. Poikani asuu siellä kahden rasavillin lapsen ja tempperamenttisen vaimon kanssa. Meillä on niin hyvät välit kuin olla voi, kun on tarpeeksi etäisyyttä;))   On myös mielenkiintoista miten luonnossa kuvaan automaattisesti puiden juuria ja kantoja. Psykologisesti etsin niistä juuriani. Ja lopulta kun ajatellaan kuinka kaikki elävä on yhtä, en liene kovin etäällä totuudesta. Minä katson puiden juuria eritavalla, kuin ihminen, jolla on ollut rakkautta ja turvallisuutta lapsuuden herkät vuodet.  Näen juuristä, että ne ovat puuta vahvemmat, kestävät vuosikymmeniä puun elämän jälkeen. Miten minun tulevat juureni tulevat kestämään elämän vuoristoradassa?  Siihen ei ole vastausta, toivo vain, että minun ei tarvitsisi paljon itkeä.