Turmeltumaton hetki

Kisailevat hiukset,
kuin
kiillotettu hopea lanka.

Aneeminen kuutamo
on kalpea kateudesta
ja hento varjo lattialla

Ruusuiset huuleni
kiihkoa hehkuen
tuli liekki silmien nälkä
on riutuva ikävä sydän huoneen

Armaani tule ja ota kaipaus!

Nauti huulet
hiukset ja kaula
painavan kevyt
yhteen sulautunut yö.
-Soi kitara siniseen aamuun

Sinä elämäni
loistava aurinko
läsnäolon turmeltumaton hetki
alati yhdessä
maalla
merellä
Tässä hiuksen kiharassa.

Tunnustus

Ihanalta Sylviltä kauniista Elämää luonnossa, blogista sain  tunnustuksen.
Lämmin kiitos Sylvi!

Tunnustukseen liittyy viisi kysymystä:

1. Milloin aloitit blogisi?

Ajatellaan Aikatherinen aloitin lokakuussa 2008.

Pieniä sanoja lisä sivu marraskuussa 2010

Musiikkikansio marraskuussa 2010




2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Mistä en kirjoita olisi helpompi vastata.
Kirjoitan dialogeja, runoja, tarinoita, satuja. Elämänkertaa, pieninä muruina.
Historiaa :)) mm.-Kekkosen aika..
arjesta ja juhlasta. Lähinnä sydäntäni on dialogit. Pohdin ja ajattelen kirjoittaen sydämellä.



3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

(Olisikohan se ne kirjoitus virheet?):=)
Minusta kaikki blogit ovat erityisiä ja omistajiensa näköisiä.
Ehkä olen monipuolinen ja aktiivinen. Tuotanto on laaja, laatu tietysti kärsii;)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Tämä blogi alkoi siitä, kun entinen yhteisö lopetti blogit, jossa olin kirjoittanut vajaan vuoden.
Sen mitä olin tallentanut omalle konelle , sillä aloitin.


5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?


Onhan sitä parantamistakin, vaikka kirjoitusvirheet ja jäsentely olisi tarpeen, eli jutut
ensin omalle konelle ja muokkailla rauhassa. On ollut turhan impulsiivista.




Ohjeen mukaan tätä tunnustusta jatketaan viiteen blogiin.

Se onkin vaikeeta, kun on niin monta ihanaa blogia.
mutta laitan  seuraaville:

1.  Ensimmäisenä tuli mieleeni ystäväni Mustaleski.

     Loistava tarinan kertoja, asiallinen ja kannustava , ystävä.

2.  Toisena valitsin hyvän tuulen tuojan Laventelin..
    Uudelle ystävälle joka ilahduttaa kauniilla ja monipuolisella blogillaan.
    Valokuvien, runojen ja monien muiden tarinoiden myötä.

3.  Seijastiinan mietteitä, on tullut tutuksi ja jäänyt mieleen iloa tuovana.

     Seijastiinan kaunis ja iloa luova blogi on monipuolinen , kuvia, runoja,
     tarinoita ja tuunausta vähän kaikkea.

4.  Ystävälleni Pedrolle.  Pedro on hyvin huumorintajuinen
      ja auttavainen, kahden adoptiolapsen isänä myös arvostan sitä, että on hän kertonut
      avoimesti miten prosessi on edennyt. Suurella rakkaudella ja halaukset päälle.




5.   Viidenneksi valitsin ikätoverin, hyvän kirjoittajan,
      sukututkimustyötä tekevän, luovan kirjoittajan
      arjesta ja juhlasta yksinkertaisesti ja kauniisti kertovan Petrinan.


Olkaa hyvät !  Muistakaa jatkaa tunnustuksen antamista viidelle Blogikirjoittajalle.
Hyvää päivän jatkoa kaikille Blogiystäville!


Kaikki blogit ovat tunnustuksen arvoisia . Jokainen on hyvä omalla tavallaan. Halaus. Rakkaudella kaikille. En mainitse niitä kymmeniä  ihania ihmisiä nyt nimimerkiltä, unohtaisin kuitenkin jonkun.
Vain lisään, että erityis kiitos uskollisesta vierailusta ja kannustavista kommenteista haluan antaa nimimerkille: Iglesiasoviedo. blogista jmir..Hänen bloginsa on tuhansien suudelmien arvoinen, olet rakas .Sinulla oli jo niin monta tunnustusta, että ymmärrät mitä nämä merkitsevät heille, joilla ei ole vielä yhtään. Kanarian saarille iso halaus.Kisses.

Hereillä

Joskus voimme viettää vuosia ilman että elämme lainkaan, ja yhtäkkiä koko elämämme on keskittynyt yhteen hetkessä.

Aurinkoinen päivä sinivalkoisen lumen yllä pyörivä varjojen leikki..
Rinteellä lumilinna ja pienten lasten riemu.
Me menemme piiloon! Nauru soi ilmassa ja katoaa kiteisiin.
Pieni hetki elävää todellisuutta. Olemisen täyttä riemua.
Juuri se muisto, jota kannan läpi elämän.
Miten hanki kantoi hennon olemukseni ja lumitähdet tanssivat silmissäni.
Niityn lumivaippa oli kuin, aava meri ja pieni metsäsaareke keskellä niittyä,
kuin majakka yössä. Valon lähde turvan tuoja merenkävijälle.
Niityn lumikinoksille ei voinut eksyä, vaikka pimeä yön syli tuli vastaan jo aikaisin illalla, juuri silloin kun ajatukseni harhailivat miljaardien heilimöivässä lumitähti meressä, laskevan aurinkon puna , liekki silmissäni ja tuulen suudelma huulillani. Ahava rohti huulet kuiviksi ja hengitys höyrystyi ilmaan, kieppuen ymärillä ja katosi lopulta tulevien sateiden pilveen.
Vieläkin kirpeän ilman pakkas muisto nipistää muiston nenän päätä ja pyyhin kohmeisin sormin valkeaan liinaan pakkasnuhan pisarat.
Eteenpäin, eteenpäin! Tahdon hiihtää ja kiitää lumen poimissa laskea tuttua koti mäkeä alas, tietäen jo etukäteen. Pieni hyppyri odottaa. Ensikerralla se yllätti ja lensin kuperkeikan, sukset meni poikki, minä en mennyt. Nyt pinnistän pohkeitani valmiuteen ja annan suksieni lentää ilman halki sen yhden metrin verran. Hups ja huojun kuin hauras koivun oksa tuulessa mutta pysyn pystyssä. Aaah, voitin itseni! Voitin pelkoni! Ylpeänä vilkaisen Järvisiäni ja kehaisen niille: -Kiitos hyvin meni.
Se on yhteispeliä ihmisen ja suksien kanssa hiihtäminenkin.
Viimeinen loiva rinne ja kaarran pihamaalle. Irroitan siteet monoista ja laitan sukset liiteriin seinää vasten, sauvat viereen. Sisälleni kätken tämän muiston ja se elää yhä, vaikka siitä on aikaa. Siinä on se ero, joka osoittaa olenko elänyt oikeasti, vai kulkenut vain unessa.

Talven anti

Dialogi talvesta

Mitä talvi antaa?
Levon ja latausajan keväälle ja kesälle.

Miten talvi antaa levon ?
Ajatellessani talvista luontoa, näen sen ensisijaisesti lepäävän.

Mitä levossa tapahtuu?
Lepo on hyvin tietoista. Se suunnittelee ja luo tulevaa.

Mitä se suunnittelee ja luo?
Ensin se käärii lumen suojaan maan ja jäädyttää pinnan, niin että kaikki
kasvit vaipuvat talviuneen. Sitten talvi alkaa luoda värejä ja kuvia kasvien uneen, että ne keväällä löytäisivät itsensä uudestisyntyneenä elämänä. Talvi luo siis elämää levossa.

Mitä talvi antaa ihmiselle? Millaista on ihmisen talvitietous ja mitä se synnyttää ?
Talvitietoisuuteni on talven lahjoja, joita otan vastaan aistieni ja tunteideni välityksellä.

Millaisia ovat talven lahjat?
Aurinkoista kirkkautta kimmeltävien lumihankien kinoksissa. Keveää untuvalunta joka suutelee ihoa. Kirpeää kylmyyttä nenänpäässä ja huuruavaa hengitystä. Minun lämpöni sulautuu talven häikäisevään puhtauteen.

Mitä talven puhtaus ja kirkkaus antaa ja mitä se muuttaa sinun lämmössäsi?
Löydän puutteeni nähden itseni riisuttuna kaikesta turhasta.

Mikä on turhaa?
Huolet, apeus, pelot ja senkaltaiset laahukset.

Riisuttuasi nämä laahukset, mitä saat tilalle?
Toivoa, uskoa, luottamusta, rakkautta ja uusien ajatussiementen syntyä.

Eikö näitä laahuksia voi riisua muina vuodenaikoina?
Varmasti voi jos  tahtoo.

 Kevät ja kesä ovat vain niin vahvoja ja värikkäitä jaksoja, että vasta talven lumien tultua on aikaa pysähtyä mielensä edessä ja siivota sisinkin puhtaaksi, jossa sen on kevyt levätä ja odottaa kevään ihmettä.

Pimeän ja pelon hallinta

Dialogi pimeydestä ja pelon hallinnasta

Kun olin lapsi, aikuiset sanoivat, tule pimeän alkaessa sisälle, älä mene yksinäisille teille, pimeästä metsästä voi tulla susi joka syö sinut, älä mene metsään,

Näitä pimeän pelkosanoja ravitsi vielä naapurin mummokin, kun kävin kylässä lasten kanssa leikkimässä, hän sanoi joskus - kuu paistaa ja kuollut ajaa takaa päin.
Kävelin takaperin kotiin, kun yritin nähdä sen kuolleen , jos se näkyy, niin sitten on juostava kovaa.

Pimeydellä minua peloteltiin lapsena. Siksi yhä edelleen katson illan hämärtyessä piteneviä varjoja tutkien. Muuttuvatko ne niiksi pedoiksi joita olen oppinut pelkäämään. Ei, en näe enää niitä. Näen sen sijaan vain ihmisiä hämärässä, joita on syytä karttaa jos ei nyt aivan pelätä.

Sitten on sisäinen pimeyteni. Se on vähintään yhtä monimuotoinen kuin ulkoinen. Myös sisäisessä on se jokin pahuuden peto, joka tekee pahaa, tai antaa minun tehdä. On varjoja jotka yrittävät kätkeytyä muuksi mitä ovat.

Erilaiset pelon varjot valehtelevat hämärtäen totuutta. Miten minä voisin löytää pimeydestäkin totuuden ja miten kääntäisin pelkojen varjot  suojakilvikseni ?

  Pimeyttä ei tarvitse pelätä. Pimeys on totuus itsessään. Se on myös levon antaja.

  Muodostuvatko erilaiset pimeään liittyvät pelot vain pelottelun ja väärän kasvatusmallin kautta lapsena ihmiseen?

  Suurin osa ja loput pimeän pelot mahdollisten uhkaavien kokemusten jälkeen. Jos sinulle olisi lapsena uskoteltu, että keskipäivän auringossa piilee suuri vaara tulla ryöstetyksi, pahoinpidellyksi jne. Pelkäisit auringon valoa. Ihminen on uskomustensa vanki. Todennäköistä on, että kaikesta pahuudesta suurin osa tapahtuu päivällä valoisaan aikaan, niin että turha on pelätä pimeää, valoa tai varjoja, ne ovat vain mielesi harhaista tietämättömyytä.

  Entä se sisäinen pimeän peto, joka usein säikkyy toisten ihmisten pimeyttä , sekä omia kuviaan itsestään?

  Sisäisessä pimeydessä pelkojen varjot  syntyvät  uskosi mukaan. Heikko itsetunto ravitsee pelkojasi. Pelon taustalla on aina viha. Viha jotain kohtaan, joka on minussa tai jossain toisessa tai vain jokin paha teko jossain päin maailmaa synnyttää vihan. 

Kun  havaitsen minkä tahansa pelon minun on alettava pohtimaan, mitä vihaan tässä asiassa.

Otetaan yksi esimerkki: Tosikokemus  - Yhtäkkiä eteeni tulee yömyöhällä töistä kotiin palatessani osin pipolla kasvonsa peittänyt uhkaava mies. Hän ei ole vielä tehnyt muuta, kuin tullut esiin. Minä olen jo kauhun vallassa. Samassa hän jo tarttuu kiinni ja varoittaa minua huutamasta apua.. Olen täysin pelon vallassa, mutta aivoni toimivat ilman pelkoa. 
Minä tartun kiinni uhkaukseen ja toimin sen vastaisesti, eli kiljun apua niin kovaa, kuin jaksan ja pääsinkin karkuun, Voimakas huutoni sai päälle kävijän irroittaman otteensa  ja  minä juoksin, niin kovaa kuin pääsin kotiin oman turvalukitun oveni taakse.

 Olin toiminut hyvin monenlaisten tunteiden ja ajatusreklefsien kautta. Voinko oppia tästä kokemuksesta jotain tai voinko vielä lisäksi ymmärtää miksi aloin pelätä häntä heti hänet nähtyäni ? Mitä minä itseasiassa pelkäsin?  Jos sen takana on vihaa, niin mitä vihasin?

  Tässä kokemuksessa tapahtui ketjureaktio. Ensimmäinen reaktio viittaa lapsuuskokemuksiisi. Sekä opetuksiin. - Varo miehiä tyttö-pieni yksinäisillä teillä ja useat väkivaltaiset pahoinpitelykokemukset varhaislapsuudessasi.

Miehen olemuksessa ja siinä hänen yksin kohtaamisessaan oli sinun sisääsi kirjoitettu VARO VAARA merkki.
 Seuraavaksi hän haistoi ja aisti sinun pelkosi ja se herätti hänen vihansa. Hän  tunsi olevansa väkevä mies. Pelkosi synnytti hänessä vihan, jonka hän purki juuri siten, kuin olit sen kuvitellutkin tapahtuvan.

 Te aistitte eli puhuitte molemmat tunteiden kielellä. Hän vihasi sinun pelkoasi, koska tunnisti sen itsessään. Uhkailemalla fyysisellä väkivallalla hän peitti oman pelkonsa raivoisaan vihaan.
 Sinä et kuitenkaan ollut täysin pelkosi vanki. Seuraavaksi alitajauntasi viestitti toimintaohjeita. Ajattele, toimi, tee niinkuin nyt itse koet parhaaksi. Olit rohkea!! Huusit apua ja hän yllättyi sinun rohkeudestasi. Siksi hän päästi hetkeksi irti, niin että pääsit pakenemaan. Myös tähän tapahtumaan on reaktio valmius lapsuudestasi.

Se oliko kohtaamallasi miehellä todella alunperin suunnitella pahoinpitelyä tai raiskautta, se jää nyt arvioimatta. Kiinni käyminen ja uhkaaminen viittasi siihen. Vaikka olit shokissa, toimit juuri oikein.
 
Ihminen on toiselle ihmiselle pahin uhka.
 Itse  auttoit itseäsi hätätilanteessa. Mitä vihasit tässä kokemuksessa ?

Vihasit muistoasi lapsuuden kokemuksista, vihasit erästä miestä, joka vihasi sinun vahvuuttasi. Hän oli heikko ja hänen itsetuntonsa oli heikko, siksi hän vihasi sinun voimaasi ja valtavaa taistelua, josta aina selvisit hengissä. Voit oppia tästä kokemuksesta sen, ettei pelolle kannata antaa valtaa. Vaikka näyttäisi itse piru tulevan vastaan. Sisäisessä tietoisuudessa on yhä edelleen viestitys valmius kohdatessasi minkä tahansa uhkaavan ihmisen tai tapahtuman. Ympärilläsi on myös aina suojaavia voimia ja tiedät sisimmässäsi, että ennen maa repee, kuin nämä voimat sinut hylkäät.

    Mitä muuta pimeys voi olla minulle ?

  Lepoa, ihanaa lepoa rasittamattomuuden maailmassa. Yön pimeys peittää varjotkin. Pimeys syleilee ihmistää se on hellä ja armollinen. Pimeys antaa sinulle tilaa niin paljon kuin tarvitset. Voit sukeltaa pimeyteesi ja kieppua sen ajattomuudessa . Jos mielessäsi sukellat maailman pimeyteen kyllin syvälle löydät ennenpitkää valon ja lopulta valomeren. Jos sukellat mielesi pimeyteen ja annat itsesi pudota yhä alemmas , yhä kauemmmas valosta löydät itsesi lopulta valon sylistä.

  Minkä valon, mistä pimeyteen tulee valo ?

  Rakkauden, rohkeuden, toivon ja uskon valo. Ne eivät tule mistään , ne ovat jo siellä. Sinun tulee vain löytää ne.

  Entä mitä ovat varjot ja miten voin valjastaa ne voimavaroikseni ?

  Tarkoitat nyt sisäisiä varjoja. Ne ovat yhtäläisiä pimeän pelkojen kanssa, voit kääntää ne voimaksesi muuttamalla pelkosi rohkeudeksi, vihasi rakkaudeksi, ahneutesi luopumiseksi jne.

   Miten?

   Ulkoinen maailma on valossa hyvin sininen, mutta onko merellä tai taivaan laella tunteita?
Viestiikö se vihamielisyydestä tai välinpitämyydestä ? Ei suinkaan, se viestii enemmän  korkeasta älystä ja ihmistä suuremmasta tietoisuudesta, puhtauden ylevästä Jumaluudesta ja mitä kauemmas voit katsoa avaruuteen, sitä kauemmas väritkin katoavat sulautuen lopulta ihmisen turvaväriin mustaan. Pimeyttä pimeimpään mustuuteen.

Loppu yhteenvetona, pimeyttä ei todella tarvitse pelätä. Pimeys ei tee pahaa.

Sensijaan väkivaltaisia ihmisiä on viisasta pelätä ja toimia tilanteen mukaan.

Voi niitä villieläimiäkin vähän varoa, eivät ne suomessa juuri ihmiseen koske, ellei ihminen vaikuta siten, että se metsän iso eläin suojelee pentujaan.

Myös joukossa tyhmyys tiivistyy, oma järkeni sanoo yhä, -älä mene yksin
iltamyöhään riehuvan  katujengin lähelle.

Kuljen silmät avoinna ja aistit valppaina. Pelossa on jotain hyvääkin, se opettaa minua suojelemaan itseäni. Kiertämään kohteita ja juoksemaan kiljuen karkuun jos tarvis.

Muuttamalla pelon tunteet varovaisuudeksi, valppaudeksi ja harkintakyvyn
hallitsemiksi. olet suhteellisen turvassa normaalissa elämässä.

Epänormaaleisssa tilanteissa, kuten suuronnettomuudet, sotatilanteet tai sen uhka ovat taas niitä , joissa kaikki valppauas ja viisaus on otettava käyttöön niin itsen, kuin läheisten suojelemiseksi.

Unohdat pimeys ja pelko. Ole vain avoin ja rohkea. Rohkea omien rajojen sisällä ne jotka tunnet.

Ajatuksia

Kauneus ei tee sen haltijaa onnelliseksi, mutta kuka voi olla rakastamatta ja jumaloimatta.

Kun vihaamme jotakuta, vihaamme hänen kuvaansa, jotain joka on meissä.

On niitä, jotka katsovat olevansa täydellisiä, mutta se on vain, koska ne vaativat vähemmän itsestään.

Niin, että voi syntyä pitäisi olla mahdollista yrittää uudelleen ja uudelleen se on mahdotonta.

Pehmeä on vaikeampi kuin kivi, vesi on vahvempi kuin kallio, rakkaus on vahvempi kuin väkivalta.

Kun joku pelkää, että joku on hallitseva meitä, koska olemme antaneet valtaa meihin.

Kirjat ovat vain arvokaita, jos ne johtavat elämään ja ovat hyödyllisiä.

Jumaluus on sinussa, ei käsitteiden sisällä tai kirjoissa.

Jokaisen elämässä ihminen on polku itse, ajokoe, ääriviivat poluissa.

Tee huonot säkeet omistat enemmän onnea, kuin kauniin säkeen lukija.

elämä on tarina III

 olen vain äiti, isoäiti ja monet kolhut kokenut, murtumia on paljon ja juuri ne saivat minut tälle tielle ja minä kuljen tätä tietäni ruohonjuuri tasolla. Maan matosena, tomuksi tulevana.

Elämä on tarina
      - Mistä tulemme, mikä on mallien vaikutus elämässämme ?  Mikä ratkaisee että olen juuri sellainen kuin olen. Millainen olen ?
-   Optimistijolla, joka keinuu paljolti omaksuttujen asennetapojen ja kokemusten ristiaallokossa. Tuuli tuo ja tuuli vie, siis virran vietävissä, ainakin joltain osin.
Mikä tai mitkä tekijät vaikuttavat alttiuteen virranvietäväksi ja onko se samalla vapaaehtoista mattyyriyttä, vai onko se vain osallistumisen tarvetta, huomatuksi tulemista ja riippuvaisuutta ympäristöstä ?
-    Kyllä siinä on vähän näitä kaikkia asenteita, ristiaallokko syntyykin lähinnä siitä, että syvällä sielussani tunnen olevani jonkin vanki, jonkin sellaisen, jonka vanki en halua olla. Minun on siis löydettävä vangitsijani, sen joka estää elämästä sisäisen rakkauden ohjaamana.
-    Mikä tai kuka ohjaa sisäistä rakkauttasi ?  Miten tunnistat sen ?
-    Elämä on luotu rakkaudesta, Jumalasta. Kaikki ihmiset ovat luotuja rakkaudesta, kun näen ympärilläni hyvyyttä ja onnellisuutta voin nähdä heissä itseni. Tunnistan itseni jos tunnistan rakkauden ympäristössäni. Meihin luotu rakkaus on tasapainossa itsen ja  toisen, sekä ympäristön kanssa.
-    Miten olen kasvanut ymmärtämään tämän, kuka ja mikä muovasi minut ihmisenä luojani jälkeen?
-    Lapsuudessa se koti jossa elin ja ne mallit joita kasvattajat antoivat. Ne olivat ristiriitaisia, näin elämän kasvot monelta puolelta. Näin nöyryyden ja nöyryytyksen, näin armon ja kovuuden, koin lämmön ja kylmyyden, minut hylättiin ja minua suojeltiin. Minulle opetettiin mikä on oikein mikä on väärin. Minut särjettiin ja minä särjin, minua vihattiin ja minä vihasin. Minua rakastettiin ja minä rakastin. Elämä on peili. Olen sitä mitä heijastan toisissa tai mitä toiset heijastavat minuun. Elämä on vuorovaikutusta kaiken kanssa. Mitä enemmän itse vapaudun riippuvaisuuksistani, olemalla vain aito itse, sitä enemmän rakkauden voima näkyy ja raivaa tietä pimeyteen. Valo on suurempi voima kuin pimeys. Eihän pimeys kirkasta valoa, vain valo sen voi tehdä.
-    Jeesus sanoi; - Minä olen maailman valo. 
-    Hän tunsi  ja tiesi itse valosta tulleena ja luojana, ettei mikään pimeys sitä valoa ikinä missään pimennä, joka tulee itseltä Jumalalta, rakkauden luojalta. Uskossa on  liekki joka valaisee etsijän tietä.
-    Miksi usein tuntuu vaikealta sen liekin hengissä pitäminen tuulessa ja tuiskussa ?
-    Vaikeaa se onkin, kun petos on syntynyt rinnalle ja naamioituu hyvyydeksi. Jos haluan taistella petosta vastaan, täytyy katsoa kuvajaistani ja kysyä uudelleen. Onko kokemukseni  luonut eheyttä vai olenko rikki. Onko sisälläni musta möykky joka ahdistaa ja estää aitouteni ? Onko minun sielussani kipu jonka siirrän jälkeläisilleni. Olenko osa tuhoavaa petosta vai haluanko vapautua vääristyneistä asenteistani ja olenko valmis parantavaan muutokseen ?  Kuinka paljon enemmän kestän tuskaa, ennen kuin nöyrryn parantavaan lupaukseen muuttua itse?

-    Voinko antaa lupauksen ?   Olla jotakin suhteessa toiseen ihmiseen. Pitää lupaukseni .Hyväksyä toinen ihminen sellaisena kuin hän on?.  Käyttää koko persoonaani lähimmäisteni tukemiseen rakentavasti elämässä.?
-    Voit. Käytä valtaasi rakentavasti ja vapauttavasti.  Luonnollinen läheisyys joka rohkaisee itseä ja toista ilmaisemaan itseään vapautuneesti, kertoo tunteensa ja tarpeensa pelkäämättä, ettei tule kuulluksi tai ymmärretyksi.



-    Mikä  tukee riippumattomuuteen  ?
-    Kyky hyväksyä itsensä, kuuleminen ja näkeminen. Myös kyky nähdä toisella ihmisellä kyky ja rohjeta rakentavasti kannustamaan tämän kyvyn käytössä. Se auttaa onnistumistilanteita. Kun toinen on onnellinen  voin iloita hänen  kansaan ja jakaa myös omat onnistumiseni ilot toisen kanssa.
-    Tulenko minä koskaan kuulluksi omana itsenäni?
-    Älä sitä mieti, se tekee sinusta riippuvaisen muista.  Muista, sinulla on valta ja oikeus valita Tutki sen sijaan mille itse perustuu.  Millainen rooli sinulla on ?  Esitit haavoittuneen ihmisen kysymyksen kysymällä mitä minun pitäisi olla, että minut hyväksyttäisiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla hyväksytyksi ilman suorituksia. Sinulla on oikeus olla haavoittunut, mutta myös oikeus parantua haavoistasi kokonaan.
-    Miten voi unohtaa kärsimässä vääryyden, hyväksikäytön ja kohtaamansa halveksunnan ?
-    Näkemällä peilin. Sen mikä aiheuttaa edelliset asenteet sille, joka ne tekee. Oletko itse projisoiva peili, ylpeä, katkera, vihamielinen, välinpitämätön ? Katso sitten itse kohdistajapeiliä. Mikä tai mitkä tekijät ovat vääristäneet sen asenteet  Voitko nähdä peilijanan läpi, ymmärtää ja lopulta antaa anteeksi, koska  kaikki väärät asenteemme on ulkopuolelta opittua mallia. Me voimme antaa anteeksi ja auttaa toisiamme muistamalla,    Elämä on arvokas. Liian arvokas arvottomuudelle ja pelolle, kivulle ja vihalle.
Miten mikään voi oikeasti muuttua ja miten  tämä päivä olisi parempi kuin entiset?
-    Se on paras siksi, että olen herännyt kysymään, oppimaan ja kohtaamaan totuuden itsestäni ja ympäristöstäni. Näen  eheää elintilaa, luomisvoimani elää täysillä. Eväinäni hiljaisuus, rukous, työt, harrasteet ja perhe ympärillä sekä vapaus valita.
-    Mikä sinut herätti kysymään totuuksia ja oppimaan elämää ?
-    Haavoittumisen jälkeinen tyhjyys, itse rakentamieni suojamuurien murtuminen ja ahdistus muurieni sisällä. Vapautuksen kaipuu. Elämän kaipuu.
-    Murtuma loi siis pohjan muutokseen, onko muutos nyt siis kokoajan kehittyvä ja avoin ?
-    Se edellyttää jatkuvaa taistelua omia heikkouksiani vastaan, minun on joka aamu muistettava, en ole se joka olin, olen se joka tahdon olla.
-    Taivuttaako tahto sinut vai sinä tahdon ?
-    Herännyt tahto olen minä, se on jo taipunut. Nöyrtynyt totuuteen joka tekee vapaaksi.
-    Vapautesi on kuitenkin sidoksissa ympäristösi, muiden ihmisten ja Jumalasi kesken, voitko silloin olla todella vapaa ?
-     Ilman muita ihmisiä ja maailmaa  en voi määritellä vapauttani. Minkä suhteen se olisi vapaa jos ei mitään olisi ?  Me kaikki olemme ainutlaatuisia ihmisiä, minä ja toiset. Meillä kaikilla on kolmet kasvot, fyysiset, psyykkiset ja hengelliset kasvot  ja  ne  minun on tunnettava myös  itsessäni, tunnistaakseni ne toisissa.  Se miten kohtaan nämä kasvot elämässä ja miten annan tai otan niistä voimaa, se  luo persoonallisuuteni . Näkemällä oman persoonallisuuteni näen myös toisen. Se mitä näen, se muokkaa minua  hyvässä ja pahassa.
-    Mitkä tekijät luovat arvoni elämässä ?
-    Kyky nähdä ja kuulla avoimesti kokonaisuudet, myös valheiden läpi. Rohkeus toimia, selvittää, ajatella ja kuunnella viestejä.
-    Mitä viestejä?
-    ”Tuntuu viestejä” , sisäistä ääntä, ihmisten reagointeja ja omia sairauksiani sekä kaipuutani. Viestit ilmoittavat : Minä saan tehdä valintoja, siitä miten suhtaudun asioihin. Minä teen valintani vain omassa elämässäni, en toisten puolesta, eivätkä toiset saa tehdä valintoja minun puolestani. Valinta on usein myös riski, mutta vastaan siitä itse.
-    Miten säilyt eheänä ?
-    Eheys on rohkeutta toimia omasta persoonasta käsin. Se ei ole virheettömyyttä. Minulla on oikeus valita, sanoa, kiitos kyllä tai kiitos ei. Ulkopuolinen ei alista minua, ellen itse siihen suostu. Asemani yhteiskunnassa ei määrittele mitä teen, vaan oma tahtoni määrittelee mitä tahdon tehdä. Rohkeus nähdä tämä, on myös nöyryyttä nähdä toinen ihminen, hän ei ole minua varten, mutta voin elää hänen kanssaan rampauttamatta itseäni tai häntä. Vapautetun elämää, joka on murtanut surun iloksi
-    Miten ilo on suruista tehty ?
-    Ihmisen ilossa on kysymys sisäisen olemuksen kauneudesta joka rakentuu rohkeudesta elää nyt, uskallusta luotsata huomista, muuttaa sen minkä voi  ( oman elämän kulussa), oppia mistä olen vastuussa, löytää yhteys – kutsuen toisia ihmisiä osallisiksi omasta elämästä, puolustaa itseä ja toisia sekä kyky pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Tässä on ilon avaimet jotka sanovat: Elämä on vain askeleen mittainen, juuri sen jota nyt elän. Muutos luo uudet askeleet. Elämä on kuolemista, joka sekunti, kuolemista äideille, isille, kouluille, työlle, terveydelle, nuoruudelle….
-    Muutos on aina kriisi, jossa rutiini rikkoutuu. Astun epävarmuuden aikaan, - uusiin merkityksiin.  Epävarmuus antaa aikaa pysähtyä, tehdä arvio menneestä ja luoda lankoja tulevaan. On aikaa kysymyksille. Mitä vielä voin tehdä, mitä  on tekemättä samalla näkien niiden merkitykset. Sairaus antaa aikaa miettiä, menetys laukaisee surutyön. Surutyö luo muutoksen. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta en pelkää tuntematonta vaan luon sille tilaa syntyä ja tulla luokseni, niin kuin äiti valmistautuu synnytykseen. Minun arvoni  - arvottomuuteni -  Se on siinä miten rohkeasti katson totuutta silmiin. Se ei aina ole siinä mitä toiset heijastavat minusta, sillä me olemme myös erilaisia samanarvoisuudesta huolimatta. Minun täytyy vain ottaa paikkani elämässä hyväksymällä itseni sellaisena kuin olen.
-    Onko elämäni lahja ?  Pitääkö minun kantaa syyllisyyttäni, siitä miten olen toiminut?
-    Ei vaan sinut on vapautettu elämään. Kun murtuman jälkeen olet muuttanut elämääsi, oppinut tuntemaan elävän rakkauden ja ottanut sen sydämeesi, miksi kantaisit menneisyyttä harteillasi, varsinkin kun olet kristitty, sillä kristitty voi käsittää kertakaikkisen lunastuksen merkityksen jonka Jumala itse on rakkaudessaan lahjana antanut. Sen joka rakkaudesta on luotu tulee rakkaudessa puhdistetuksi, ei joskus, eilen tai huomenna, vaan kokoajan, yhä uudelleen, janoten tulla yhä puhtaammaksi. Vaikka minut puettaisiin kultaan ja timantteihin ja säihkyisin ulkoa kuin aurinko, mutta sisimpäni, oma mieleni olisi vihasta musta, niin silloin ei yksikään rakkauden säde minuun osuisi, eikä minusta lähtisi, silloin olisin täynnä pimeyttä ja ikuista kuolemaa. Minä haluan, minä tahdon elää !  Ja vain rakkaudesta voi elää elävästi.

Luovasta laiskuudesta ahkeruuteen

Dialogi luovasta laiskuudesta ahkeruuteen

Miten harjoittaa luovaa laiskuutta ?

Jos laiskuus on luovaa se on  jo pientä ahkeruutta, joka täyttää pääni ajatuksilla.

   

Mikä tai kuka niitä ajatuksia tuottaa ?

Mikä ja kuka milloinkin, kuuntelen, katselen, haistan, maistan ja tunnustelen mitä jokin ulkoinen viestii.

Ottaako luova laiskuus huomioon  myös ulkoiset  virikkeet ?

Siitä tulee hedelmällisempää ja antoisampaa, kun pidän kaikki aistit valppaina ja suon sisimmälleni oppimisaikaa ja rauhaa poimia parhaimmat mausteet mitä elämä voi antaa.

Millaisia mausteita elämä antaa ?

Kaikenlaisia. Saan valita ja punnita mikä on parasta missäkin tilanteessa, kunhan vain olen avoin ja nöyrä.

Miksi avoin ja nöyrä ?

Koska ylpeänä en löydä mitään, enkä itseeni käpertyneenä. En kuvittelemalla,

että kaikki maailman tieto on valmiina jossain sisimmässäni. Useimmiten

ratkaisevat mausteet ovat ystävien sisimmässä, kirjoissa ja koettujen  kokemusten aikana.

Tarvitsen siis korviani ja silmiäni pystyäkseni luomaan mitään uutta .

Onko uuden löytyminen luovan laiskuuden hedelmä ?

On niinkin, mutta voi se olla myös jonkin vanhan asian loppuun tekemistä. Mielestäni luovalla laiskuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä, ellei sen tuottamaa ideaa voi toteuttaa omassa elämässään. Se on siis enemmänkin uuden toiminnan syntymistä ja toteutumista, joka murtaa arjen rutiineja, kaikkia niitä kaikkia puuhasteluja, jotka osaamme tehdä silmät kiinni ja sen kummemmin keskittymättä.

No onko luova laiskuus yleensä laiskuutta, vai mitä se on ?

Taitaa olla niin, että se on laiskuutta aina silloin, kun sitä ei viedä käytäntöön.

Kun idea toteutetaan se onkin jo ahkeruutta.

   

Eikö ole jo ahkeruutta asioiden perusteellinen pohdinta ja ratkaisujen etsiminen ?

Onpa hyvinkin, mikäli todella teet sen kunnolla.

Miten tiedän tehneeni työskentelyn ajattelun tasolla perusteellisesti ja jossain määrin loppuun asti ?

Tiedät sen vastauksesta, siitä oivalsitko ja opitko kirkastamaan puutteesi  ja 

tekemään jotain paremmin, kuin ennen.  Ajattelusi hedelmä on suoritus.   

Kuullostaa kovin suorituspainoitteiselta, eikö  ole hyvä joskus vain vaeltaa sisäisissä kuvissaan pyrkimättä toteuttamaan sitä ulkoisesti ?

Juuri niin sinun pitää asennoitua, älä luo odotuksia, älä paineita. Anna 

 ajatusten  rakentaa kuvionsa ja kaikki mahdolliset vaihtoehdot.

 Mielesi tietokone kyllä tuo aivan itsestään elämäsi varrella poimimiasi 

 oivalluksia eteesi.   Mitä vapautuneempi olet, sitä enemmän näet vaihtoehtoja.

           

Saat lahjojen tulvan,  sinun täytyy vain poimia parhaat mielesi taululta.

No nyt rupesi kuullostamaan luovalta laiskuudelta. Se on siis jonkinlainen rajoittamaton vapauden tila, jossa minä olen ikäänkuin paratiisissa. Olen Eeva, joka poimii omenan. Nyt vain vielä kysyisin, mistä tiedän, etten poimi kiellettyä hedelmää ?  ( Väärä tulkinta tai valinta )

Sinä olet syönyt jo kaikki myrkky-omenat, joten älä enää pelkää. Ethän sinä

silloin kysellyt itseltäsi, etkä toisilta, - Saako tämän ottaa, mikä on seuraus ?  Vaan

lapsen   lailla sinisilmäisesti toimit ja valitsit enemmän hetkellisen idean ja tunteiden perus-teella. Jos olisit kuunnellut viisaampia nuorempana, olisi muutama myrkky-omena  jäänyt syömättä. Mutta nyt kun kerran kyselet osoitat omaa tahtoa  ja  kyseenalaistaa aiemmin opitut mallit ja asenteet, joten anna palaa. Riittää kun tiedostat ajattelevasi mitä teet, vapauta itsesi odotuksilta, äläkä missään tapauksessa luo itsellesi suoritus paineita.

Okei, elämä siis kantaa ja voin purjehtia loppumatkan vapauttavassa luovan laiskuuden

ahkeruudessa ? 

                   Aivan löysit polun, sillä kulkeminen ei ole aina helppoa.

ARKI

Mikä on asenne, arvo ? Miten harjoittaa asenteita, miten periaatteita ?

Miten asenteet syntyvät ja mikä niitä ohjailee ?
 Asenteeni ovat syntyneet sen mitan mukaan miten minuun on luotettu ja miten turvalliseksi olen kokenut ympäröivän maailmani. Siten asenteitani on myös ohjaillut ne ulkopuoliset mallit, joilla on ollut valta tai velvollisuus opettaa ja kasvattaa minua lapsena. Eli suurin osa asenteistani on syntynyt näiden mallintamisen mukaan.

Miten ne mallit ohjaavat sinua nyt, tässä ja tänään ? Mikä on niiden arvo nyt ?
    Ne ovat  olemassa, osalla on arvonsa vieläkin, kuten esimerkiksi, rehellisyydellä. Tosin tarkastelen sitäkin nyt uusin asentein. Osalla entisistä ei ole arvoa lainkaan, kuten pelolla ja muiden odotuksilla. Suurin osa vanhoista malli arvoista joutaa romukoppaan, mutta toisaalta niistä irti pääseminen ei tapahdu sanomalla, bai bai .

Miten olet oppinut uudet arvot ja kuka tai mikä niitä ohjailee ?
    Kirjoittaminen on avainasemassa, sitä seuraa ajattelun syveneminen ja opettelu hyväksymään itsensä sellaisena kuin olen, haavoittuneena mutta valmiina parantumaan. Tietämättömänä mutta valmiina oppimaan. Uudet hyvät arvot kirkastuvat sitä mukaa kun kykenen kokonaan luopumaan  huonoista.  Oma sisimpäni ohjailee nyt enemmän, mutta toki ihmiset ja ympäristö, elämä yleensä luo myös omat tarpeena sekä muuttumiseen ja uuden oppimiseen kuin sisimpäni tarpeet.

Ovatko uudet asenteet synnyttämässä uutta ihmistä sinusta ?
    Kenties, toivottavasti !  Uuden ihmisen syntyminen vanhan  sisään vie kuitenkin aikaa ja vaatii jatkuvan tarpeen oppia ja sisäistää uutta. Se on kuin vuolas koski elämänvirrassa entisen  saastuneen viemärin tilalla.

Mikä sinut saa uskomaan, että kaikki uusi on parempaa ja enemmän oikein kuin entinen ja sen puolesta kannattaa taistella?
     Se että nyt valitsen itse. En ota tarjottimelta valmista ruokaa, vaan kylvän siemenen hoidan ja korjaan sadon. Hylkään huonot ja valitsen parhaat vain olemalla valpas ja harjoittamalla itseäni kokoajan.

Miten harjoitat asenteita ?
    Syventämällä sitä valtaa joka minulla on itseeni nähden, hyväksyä omat rajani. Hyväksymällä jokainen ihminen tasavertaisena omana itsenään, lupaamalla olla paras ihminen itselleni täyttämään lupaukseni ja tukemaan toisia olemaan parhaita vastaavasti omina itsenä.

Miten löydät parhaan lupauksen itsellesi täytettäväksi, juuri sen joka ravitsee sielusi ?
Kun ymmärsin että kaikki se mitä eniten pelkäsin tässä elämässä on samalla juuri sitä jota eniten kaipaan. Niin eikö minun ole juuri sitä jano ja nälkä ?

Mitä sinä janoat ?
    Rakkautta.
Millä asenteella tai harjoituksella sammutat tämän janon ?
     Avoimuudella, rohkeudella ja riippumattomuudella. Näissäkin on kyllin paljon harjoittamista. Harjoittamiseni lähtee ajatuksista, eli yritän joka päivä muistaa  olla avoin, rohkea ja riippumaton. Ajatusten jälkeen se on teko, jossa nuo harjoitukset toteutuvat

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta periaate. ?
    Oikeudenmukaisuus, valinta, rehellisyys, vastuu.

Millaisia periaatteita sinulla on ?
    En ole ollut oikein periaate ihminen  koska asenteitani on aina leimannut hyvin voimakkaasti joustavuus ja sopeutuminen, Uskon, että jonkinlaiset periaate  asenteetkin voivat kiteytyä ajan kanssa.

Millaisia periaatteita ajattelet harjoittavasi ?
    Oman elämän vastuullisempaa kantamista.

Miten ?
    Opettelemalla kiittämään siitä mitä on, opettelemalla näkemään asenteiden kauneuden.

Millaiset asenteet ovat kauniita ?
    Sellaiset jotka luovat onnellisuutta ja tasapainon elämään, niin että jos jaan ympyrän neljään osaan, niin jokainen neljännes on ehjä ja näen niissä  itsen, toisen, ympäristön ja uskoni.
   
   
Mitä on arvo  ?
    Arvokas, kallis, kunnioitettava,  kyvyt, taito, hyvyys, rakkaus.

Mikä näistä  arvoista on suurin ?
    Rakkaus, pitäen sisällään kaikki edellä mainitut.

Miten  kalleus on arvo rakkaudessa ?
     Voi kuinka kallis se onkaan, huomaan sen viimeistään silloin kun olen menettänyt sen halpana, itsestään lankeavana. Rakkaus on mittaamattoman kallis arvo mutta silti minulla on siihen varaa ja se tekee minut onnelliseksi, ymmärtää, minulla on aina varaa rakastaa. Rakkaus edellyttää vain kaikkien muiden arvojeni  sopimisen elämän palapelissä oikeille kohdille, minkään puuttumatta.

Mitä teet puuttuvan arvon saamiseksi ?
    Etsin sen itsestäni, etsin kunnes löydän sen ja riemuitsen kuin lapsi. Minulla ei ole varaa välinpitämättömyyteen, sen sijaan minulla on varaa kasvaa ihmisenä kokoajan paremmaksi, asettamatta silti odotuksia, vain valmius ottaa vastaan uutta elämäntaitoa viemällä uudet arvot elämäni kosken kuohuihin, nähdäkseni kuinka ne kantavat ilman haavoittumisen pelkoa, ilman menetysten pelkoa, ilman arvottomuuden pelkoa. Minun on riitettävä itselleni, riittääkseni kaikille rakkailleni  jaksaakseni elää ja tuntea täysipainoisesti. Luottamalla riittävyyteeni  kasvatan tarvetta kysyvänä ihmisenä. Ja miten kysyvä voisi eksyä ?  Kun kysyn kyllin kauan löydän arvokkaimmat asenteet  joita tarvitsen nyt ja tulevaisuudessa.

Keneltä kysyt ?
    Kysyjältä itseltään ja pyydän sitä opettamaan minua enemmän kysyväksi.

Äiti

Juoksin sateenkaari siltaa pitkin ja sen keski kohdalla tuli vastaani
edesmennyt  äitini. Kun näin hänet suorastaan lensin hänen
syliinsä ja halasin ja suukottelin poskelle ja hoin hänelle:- Äiti rakastan sinua.
Hän kuoli jo kun olin hyvin nuori ja olin muuttanut jo kauas pois.
Se oli vuonna 1964. Koska hän lähetti minulle onnittelukortin häiden johdosta.
Kortissa oli pienen linnun kuva kirje nokassaan ja se oli hyvin herkkä maalaus.
Äiti kuoli samana vuonna ja surin sitä koko sydämestäni. Ajattelin sitä
epäoikeudenmukaisuutta, että paras ihminen otettiin ensimmäisenä pois.
Olisin toivonut hänen elävän ikuisesti. Siinä sillalla jossa häntä unessa syleilin
hän eli minun ikuisuuttani. Tunsin jopa hänen ominais tuoksunsa. Olin niin ,
onnellinen tästä kohtaamisesta, ihan kuin olisin saanut tavata oikeasti.

Kukapa tietää, ehkä se olikin oikea tapaaminen, henkien maailmassa.
Kun nyt hänet mainitsin, niin täytyy kertoa, että hän Liisa  äitini oli
minulle maailman paras äiti. Kukaan ihminen tässä elämässäni ei ole rakastanut
minua villikkoa kuten hän, henkensä kaupalla hän pelasti minun henkeni. Aina hän
asetti minun turvallisuuteni etusijalle, hän opetti minut lukemaan jo 5 vuotiaana,
kirjoittamaan 6 vuotiaana vähän. Hän opetti minulle , että ihmisen pitää olla nöyrä,
auttavainen, anteeksiantava, ja pyytävä. Hän teroitti rehellisyyden merkitystä ja opasti
tekemään naisten perus töitä. Kodin sisällä.Muistan, että en erehtynyt kuin kerran
jauhoissa, kuin tein läskisoossia. Laitoin vahingossa peruna jauhoja. Siitä tuli läski kiisseliä
Isä tietysti raivostui ja selkäsauna oli mitä ankarin ja pakotti vielä nielemään sitä
himskatin läski kiisseliä. Ei se niin kamalalle maistunut, koostumus oli vain limaisempi. :)
Voi juku mitä mieleen voi muistua, olin silloin 7vuotias. En sekoittanut sen jälkeen enää jauhoja kertaakaan. Voi jospa hän eläisi vieläkin, lapseni ja lapsen lapseni näkisivät enkeli-ihmisen.
Nyt täytyy tunnustaa, että en minä sitä silloin ymmärtänyt näin hyvin, en tosin pelännyt koskaan kuten isää.
Olin äidin kanssa aina kun voin, päivisin töissä mukana, ja yövuorossakin olin varsinkin talvella.
Raskastahan se lapselle oli, mutta nyt tiedän että se oli myös yksi turvallisuus kysymys.
Äiti otti minut mukaan yöllä töihin, koska pelkäsi, että isä pahoin pitelee.
Ymmärrän kaiken nyt niin kirkkaasti, kaikki syyt ja teot.
Hän äitini on todella sateen kaaren tuolla puolen. Mieleeni muistui vielä yksi pieni yksityiskohta, kun olin hänen haudallaan. Ihan viereisellä oksalla istui juuri sen onnittelukortin näköinen pieni lintu, ja se lauloi aivan ihanasti. Liekö kukaan kuullut, katsoin lintua kauan ja ajattelin että se toi terveiset taivaasta. Minulle Taivas ei ole kaukainen paikka, vaikea sisään pääsyinen se voi olla. Taivas on hyvin lähellä siinä missä rakkaus asuu. Tätä kirjoittaessa tapahtuu juuri, nyt jotain outoa. Ehkä äiti on lähellä, silloin minä paranen ihan varmasti. Sillä silloin on myös Jumala lähellä.