torstai 8. joulukuuta 2011

Rakkaus on ikuista




En tiennyt että Irvinillä oli näinkin herkkä laulu rakkaudesta. Hän onkin kuvassa hyvin nuori ja varmasti vielä tunteissaankin aito, tai ei ainakaan vielä asenne rillumarei.

Tämä musiikki ja sanoitus toi mieleeni nuoruusajan. Silloin minulla oli käsitys että kun tai jos menen joskus avioon se on ikuista  ei mikään sitä murra. Ja tavallaan se on ollutkin. En ole sen jälkeen rakastunut yhtä voimakkaasti.

On tullut vähän sellainen Irvinin rillumarei asenne, vaikka en käytä alkoholiakaan.  En vain enää osaa luottaa kehenkään, en osaa enää olla se viaton sinisilmäinen tytön hupakko, joka ei aina tajunnut mitä pojat oikein tarkoittivat kysymyksillään. Kaikkea hassuahan ne nuoret miehet uhosi.  Muistan että  ulkoisen olemuksen kehut oli enemmän esillä kuin sisäiset arvoni.

Minulla oli kuulemma tähtisilmät, hymykuopat, kaunis tumma usein pitkä tukka. Hoikka kuin pajunoksa ja myös notkea ja pompin aika hyvin poikien varpailla, saamalla aina anteeksi.

Siihen aikaan ei ollut tanssikursseja, kurssit oli siinä kun opetteli jokaisen tanssittajan tyyliin seuraamaan rytmiä. Eikä kaikilla pojilla ollut edes rytmitajua. Silloin pompittiin enemmän varpailla;))

Kun se suuri rakkaus tuli elämään, niin muistan että sydän löi mielettömästi. Olimme toista vuotta käsikädesä pari. Peiton alle ei siihen aikaan ollut kiire. Vaikka jotkut pojat kyllä sitäkin yritti. Hah, hah.

Minulla oli mummo ikkunassa odottamassa kun tulin kotiin ja jos jäin portin pieleen pusuttelemaan vähänkin epäilyttävän pitkäksi aikaa, kun se oli niin mukavaa, niin johan mummoni avasi ikkunan ja kiljaisi:  - Tuu tuppaa sieltä ja heti!  Niin siinä sitten myös tehtiin , poika lähti kohti kotiaan ja minä kuuntelemaan mummon mutinoita mitä siitä seuraa kun pussailee liian pitkään.


Nyt on ajat muuttuneet. Hevosetkin nauraisi, jos vielä joku toinen aikuinen  vahtisi mitä touhuan.
Niin on muuttunut miestenkin asenteet. Heti pitäisi suostua kokeilemaan meneekö sängyssä hyvin.

Ajatukseni siitä asiasta on silti vieläkin vanhanaikainen. Ilman tunteita en lähde leluksi  ja kerta käsipyyhkeeksi.
Jos ei ole aikaa tutustua rauhassa ja tunnustella miltä ihminen tuntuu , onko  perustoiveet edes kohdallaan. Raitis, reipas, ei heilu ei horju.

Uskollisuudesta ei paljon enää puhuta. Kuitenkin juuri se on tärkeintä,  jos tutustumisvaiheessa huomaa, että toisella on moniakin juttuja kesken rakkauden saralla, niin eihän siitä mitään tule, jos täytyy kilpailla.

En halua edes hyvästä, en edes parhaasta taistella, vieköön hänet se , jonka hän valitsee.

Sitten näen  yhä enemmän, rakkaus on ikuista, mutta kohde vaihtuu  jopa päivittäin.

Onko se rakkautta? Katin kontit. Se on pelkkää lihan himoa ja sen nälän tyydyttämistä, ja juuri siksi monet suhteet päättyvät surkeasti.. Ei tarvitse kuin toisen osapuolen olla  rillumarei.. kun  suhde päättyy, vaikka jo orastavat tunteet olisivat syntymässä.

Enää en katsele miehiä sillä silmällä, oikeastaan koko ajatus huvittaa.

Minulla on ollut rikas elämä ja nyt kultainen seniori-ikä lähestymässä.

Om olemassa ihmisiä joita rakastan niin paljon , että antaisin henkeni heidän puolestaan.

He ovat omia lapsiani ja lapsenlapsia.  Joskus toivon, että he ymmärtäisivät sen, ilman sanoja.

Katsoisivat vain ajassa taaksepäin kyllin kauas.  Muistaen, että ainakin yritin parhaani.

Kuka äiti on täydellinen?  En minä ainakaan, jos olisin saanut olla kotiäiti, olisi ehkä  kasvatus ollut tiukempaa.. Mutta hyviä ihmisiä heistä tuli, vaikka ystäväni joskus moittivat että annan lapsilleni liian suuren vapauden, kasvavat muka pellossa.

Pellossa kasvaa myös hyvä siemen, rikkaruohojen joukossa, oppii siellä elämän lait  ilman selityksiä.

silti harmittelen kun en voinut olla enemmän kun he oli pieniä, vaan aina tein pitkiä työpäiviä ja kotona olin väsynyt.

Mieleen on jäänyt myös pysyvästi kohtaamiset, kun he  olivat pidemmän aikaa  jossain leirillä tai mummolassa , kun näkivät minun tulevan lähtivät juoksemaan kädet pystyssä halaukseen. he suorastaan lensivät syliini.

Nyt lentävät pois päin. Hyvä kun saan pienempien kanssa joskus olla, tämän kolmannen sukupolven.

4 kommenttia:

  1. Sellaista se on, lapset ovat vain lainassa.
    Kiva kun on noita lapsenlapsia sinulla.

    Aikatherin, kyllä se rakkaus voi leimahtaa vanhempanakin.
    tunnen monta jotka sanoivat että en koskaan enään rakastu kenenkään, mutta sitten on vain sattunut tulemaan kohdalle se oikea, ja rakkaus on syttynyt.
    Niin hyvä on yksinkin olla kunhan ympärillä on ystäviä, luulisin.
    Kaikkea hyvää sinulle toivon,

    VastaaPoista
  2. Viisas kirjoitus, Aikatherine.<3

    En minäkään ole ikinä miehistä kilpaillut...

    Hyvää viikonloppua, Aikku.<3

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sylvi, en tietenkään kiellä mahdollisuutta, mutta pidemmälle ajan viisarit käy, sitä enemmän ja lähempänä olen tuntematonta. Siellä missä ei kuulemma olla naimisissa, njiin Jeesus vastasi, opetuslapsille, ajatten että se aika siellä on täydellistä hengen valtakuntaa.
    Täällä maan päällä ei enää löydä puhdasta hengen valtakuntaa, ei voi edes puhua asiasta, jollei liity johonkin hihhuliseuraan ja en taas sopeudu sellaiseen ulkoisiin vaatimuksiin, kun nainen alistetaan miehen orjaksi. Siellä missä olen tutustunut on ollut aina helvetin uhka ja hylkääminen, jos ei sopeudu tyhmiin sääntöihin. Niinpä uskoni onkin vain syvällä sielussani, ja jotenkin vaan toivon sen riittävän, kun yritän elää tekemättä tahallista pahaa.

    VastaaPoista
  4. kiitos Aili, onkos se taas viikonloppu.. olen ollut kauheen väsynyt. en edes ole tajunnut päivien kulua. eilen illalla nukahdin jo kahdeksan maissa ja heräsin nyt 10 jälkeen. mutta nyt olenkin virkeä ja pitää lähteä kauppaan ja ajattelin tehdä jotain kakkuja kylmään ja ehkä muutakin joulua varten, että kaikki ei jää viimetippaan

    VastaaPoista